Kuulumisia

Heippa kaikille!

Olen aloittanut tällä viikolla työt kahden vuoden kotiolojen jälkeen, mutta en ole silti luopunut liikkumisesta enkä edes kohtuuhyvästä syömisestä. No joo siis tänään työpaikkaruokalassa oli kananugetteja - olisin voinut leivittämätöntä versiotakin syödä, mutta eihän ne ihan huippuepäterveellisiä noin niin kuin päivän kokonaisuus huomioon ottaen ole.

(Mun on pakko vielä kertoa surullisesta myyntimiehestä sen verran, että hänelle osoitetussa uudessa työpisteessä, joka on siis eri rakennuksessa, on työprosessien tuottamaa pölyä ja luultavasti myös hometta. Myyntimies saa pahoja allergisia reaktioita uudessa työpisteessään ja on nyt etsimässä uutta loukkoa, johon tavaransa levittää. Mitä siihen voi työhuoneen ryövännyt pikkulikka sanoa, shit happens?)

Kävin keskiviikkona salilla ja eilen juoksemassa. Tänään pitää venytellä oikein pitkän kaavan mukaan. Eihän se ihan hullun paljon yhteen viikkoon ole mutta onhan tässä vielä lauantai (sunnuntaille on muita suunnitelmia) ja onhan tässä tekemisen meininkiä. Pääasia, ettei unohda. Työ on kyllä sellaista, että joka päivä voisi lähteä juoksemaan pääntuuletuslenkin, sen verran paljon joutuu/saa aivojaan käyttää päivän aikana, mutta on tässä nyt ollut vähän muutakin elämää huomioitavana.

Ensi viikon olenkin sitten lomalla, kun tuli tehtyä lomasuunnitelmat jo hyvissä ajoin ennen työpaikan saantia, mutta sitten taas loppukesäksi sorvin ääreen. En aio yhtään päivitystä kirjoittaa matkapuhelimella tai iPadilla tai millään muullakaan kannettavalla mokkulalla laiturin nokasta, koska olen poissa vain viikon. Koittakaa pärjätä. ;) Toivottavasti teillä on pidemmät lomat ja paljon aikaa postailla kesäkuvia ympäri Suomen ja muun maailman, odotan innolla! :)

Tilasin juuri kaupasta mutakakkua loman alun kunniaksi, toivottavasti mies sitä löytää. Sunnuntaina herkutellaan sitten lisää juhlien merkeissä. Semmoiset terveelliset suunnitelmat tällä kertaa. Hauskaa juhannusta kaikille!

Vähin vaurioin

En syönyt hyvin, en käynyt lenkillä, en edes erityisemmin makoillut. Pelattiin pelejä, lapset juoksutti enemmän miestä. Äiti on niin nähty, äiti saa rauhassa seurustella sukulaisten kanssa. Poika oppi sanomaan kerttu, kuulosti välillä erehdyttävän paljon vi-alkuiselta, ja poika oli ylpeä, kun aikuiset nauroivat iloisesti.

Flunssaa oli liikkeellä, meillekin piti käydä ostamassa ylikallis niistäjä, että saadaan vähän hengitysteitä puhtaammaksi. Nyt oma nenä tuntuu vähän tukkoiselta, mutta ajattelin katsoa, mihin se tästä kääntyy, ja käydä lenkillä iltasella. Veljelle lupasin juoksukuntoani nostaa, itselleni lupasin sen jo aikoja sitten.

Tänään on vähän sellainen "syö mitä löydät" -päivä, tai sitten pitää googletella, että mitkä kaupat tänään auki on, ja minne asti kannattaa lähteä tarjonta tsekkaamaan. Kalaa mulla oli pakkasessa ja ainahan sen kanssa jotain keksii, mutta onhan tässä päivä aikaa syödä hyvin tai huonosti. Aamukahvi odottaa keittiössä ja siitähän ne hyvät ja huonot valinnat sitten lähteekin käyntiin.

Soittolistoja tai hyviä otteita saa edelleen jakaa, genren vaihto voisi tehdäkin ihmeitä, jos tietäis, mitä etsis. Tiinuskan listaan aion tutustua seuraavaksi, taidan vain hakea kahvin kaveriksi.

Loistavaa aurinkopäivää teille! Nyt on kevät! :)

Pitkät pääsiäispyhät eikä mitään tekemistä, siksi haastan teidät

Ollaan lähdössä mun vanhempien luo tänään. Lenkkikamat lähtee mukaan, muita sisällöntuottajia ovat sitten omat lapset, jotka varmaan nyhjää nilkassa kiinni koko ajan, kun isovanhemmat haluaisivat hoitaa ja sylitellä. En odota lepoa enkä leppoisuutta, jos odottaisin, jättäisin pennut kotiin.

Ruokailutkin odotan menevän ihan perseelleen, anteeksi kielenkäyttöni. Luulen, että hyvästä tarkoituksesta huolimatta pääsen korkeintaan yhdelle lenkille. Oletettavasti tulen kotiin muutaman lisäkilon kanssa, suklaakakkua syöneenä, vaikka etukäteen luulin kieltäytyväni siitä.

Lähdetään silti. Saatiin joulukin kulumaan, ei kai yksi suklaamunapääsiäinen voi koko venettä kaataa? Ja jos kaataa, niin antaa mennä sitten, heppoisella pohjalla oli sitten sekin remontti.

Vähän ärsyttää, kun pitää varmaan luututa lattiat vielä kertaalleen ennen lähtöä. Pikkupoika kun ei tunnu osuvan pottaan, vaikka sen teippais sen peppuun kiinni. Eikä se takapuoleen teippaaminen varsinaisesti pojalla kyllä edes auta. Sillä itsellään on vimma olla ilman vaippaa, mutta minä rullaan mattoja ja kuljen perässä luutun ja suihkutettavan pesuaineen kanssa. No, ei se vuoden kuluttua enää tämmöistä ole. Jaksaa jaksaa!

Hassua, että onnistun kuulostamaan tosi negatiiviselta silloinkin, kun oikeastaan olen ihan hyvällä mielellä. On kiva lähteä, oli oikein kiva käydä eilen ruokakaupassa, kun ei tarvinnut varautua samanlaisilla vuorilla ruokaa kuin kaikki muut pääsiäisostosten tekijät (vaikka ne ruoassa säästyneet rahat menevätkin suoraan bensatankkiin ja vähän ylikin). Jos muutama asia tässä kokonaisuudessa ärsyttääkin, niin se on vain... no, ehkä ominta minua. Voihan olla, että loma tuntuukin lomalta. Tarvitseeko siitä aina stressata etukäteen? Voihan sitä stressata sitten siinä tilanteessakin, jos se vielä tuntuu tarpeelliselta?

Sitten jotain ihan muuta. En muista, tunnustinko, mutta onnistuin tyhjentämään soittimeni jo jokin aika sitten sitä ladatessani. Tapahtumaketju eteni suurinpiirtein näin: ladattiin koneelle yksi vanha peli kolmevuotiasta varten, mutta se oli vuodelta miekka ja kirves, vaatimuksissa mm. win 98 (!!), joten sen jälkeen koneella ei toiminut aika moni uudempi sovellus ja osanen. ITunes lopetti tuolloin kommunikoinnin kokonaan ja jokin osa iTunesissa esti sitten jonkin muun toiminnan. Poistettiin peli, poistettiin iTunes, ja minä seuraavan kerran ladatessani soitinta valitsin "Kyllä" kysymykseen: Haluatko synkronoida soittimesi? Jep, siinä meni soittolista poikineen ja nyt olen kuunnellut radiota juostessani. Välillä vähän haastavaa, vai mitäs sanotte hitaasta, säästävästä juoksusta vaikkapa tämän tahtiin?

En ole oikein diskopopin ystävä, vaikka myöntää täytyy, että siinä on kategorisesti paras biitti tasaisen juoksuvauhdin ylläpitoon. Hevimpi meno tien päällä on myös joskus vähän liian masentavaa. Ei ole kiva, jos juoksusta tullut hyvä mieli hukkuu musiikista tulleeseen huonoon mieleen.

Haastankin teidät paljastamaan omat soittolistanne tai parhaimmiksi katsomanne palat niistä. 

Kaipaan uutta kuunneltavaa. Jos jostain sattuman oikusta olette jo ko. postauksen joskus tehneet, voitte linkata siitäkin minulle. Ja nyt oikeasti toivoisin niitä vastauksia. :)

Maaliskuu lopuillaan

Joku on ehkä saattanut viettää hiljaista viikkoa, minä olen viettänyt siivousviikkoa. Tulee ihan vanhat ajat kotipalvelussa mieleen, kun koko päivän kuluttaa siivoamiseen ja tietää, että seuraavana päivänä vaan urakka jatkuu. Mutta siivoaminen on parhaimmillaan kovin meditatiivista toimintaa.

Inspiroiduin perhekerhon äitikaverista. Heille oli tullut vesivahinko, kerrosten välissä oli putki rikkoutunut ja kaikki vapautuneet vedet valuivat hänen kotiinsa. Muutto uuteen asuntoon kahdessa ja puolessa päivässä pakkailuineen, uuden ja vanhan siivouksineen ja tietenkin se itse muuttoruljanssi siihen. Onneksi nopea lähtö oli mahdollinen, koska pienen lapsen kanssa kaikenlaiset hätämajoitusratkaisut olisivat olleet aikalailla hankalia.

Minä ajattelin, että meillä on niin paljon tavaraa ja ennen kaikkea väärissä paikoissa, että vaikka me saataisiin sata muuttolaatikkoa ja niille kaikille oma kantaja, me ei kahdessa ja puolessa päivässä saataisi edes vanhaa pakattua. Tänne muuttoonkin meni monta päivää. Nyt olenkin rapsutellut paikkoja raiveiksi eräänlaisen muuttosiivouksen nimissä. Olen imuroinut paikkoja, joita en edes tiennyt meillä olevan, ja ennen kaikkea kysynyt jokaiselta esineeltä, onko sillä meillä jotain käyttöä vai olisiko sen parempi päästä jonnekin muualle, kierrätykseen tai roskikseen. Yllättävän moni on vastannut, että kyllä mulle se roskiskin kelpaa...

Tänään on tarkoitus viimeistellä homma. Huomenaamulla ihan vihoviimeiset, jos on pakko, mutta huomenna lähdetään pääsiäisreissuun, joten kovin monta tuntia ei ole aikaa aamulla enää verhoja silitellä. No, siinä menee se minun raja kyllä muutenkin. Ikkunat pesen jonain pilvisempänä päivänä.

Liikkuminen ei ole jäänyt pahasti väliin tämän siivoushulluuden tieltä, maanantaina pidin niin sanotun lepopäivän, tiistaina kävin pitkällä rataslenkillä ja eilen kävin juoksemassa, kun tilaisuus siihen taas aukeni. Syöminen ei ole ehkä ihan oppikirjan mukaan mennyt, tai en ainakaan tiedä, minkälaista oppikirjaa olen viime aikoina käyttänyt. Mutta ei se mitään, ainakin kotona on hetken aikaa siistiä.

Kävelyviikonloppu

Käväisin kotimaan rajojen ulkopuolella perjantaista sunnuntaihin. Ihana reissu, ilman lapsia, ihan vaan kahden kesken ikioman miehen kanssa. Pieni tauko kaikesta arjesta tuli enemmän kuin tarpeeseen.

Mutta voitaisko sopia, että olette muutaman päivän päivittämättä yhtään mitään, koska mielenkiintoista lukemista on kertynyt teidän blogeihinne niin valtavasti?

Syömäpuoli on ollut vähän reissunpäällä tilannesidonnaista. Sellaisissa kohtaa, kun pystyi harkitsemaan ja hallitsemaan, söin todella hyvin: terveellisesti, kasvispainotteisesti, juuri sopivasti. Sitten kävimme myös mäkkärillä ja söimme myös take-away-kaikki-samaan-laatikkoon -kiinalaista, johon ei kasvikset kuuluneet kuin mausteiksi ja tulipa sitä pari oluttakin juotua. Tumuttelemaan ei sentään, siihen ollaan liian vanhoja ja väsyneitä.

Liikuntapuoli oli kävelyä, kävelyä, kävelyä. Kierrettiin turistinähtävyydet kuten kunnon turistit uusissa kohteissa. Ja kivaa oli. Jaloissakin tuntui. Tänään olen turvoksissa ja vatsa täynnä kaasua, lento tuli Helsinkiin puolilta öin, ajettiin kotiin yötä myöten, joten ohjelmassa vain nukkumista. Nuorimmainen herätti kuudelta aamulla, joten eipä siinä paljon ehtinyt yöunia nukkua, mutta en valita. Ihanan matkan jälkeen oli ihana tulla taas ihanien lasten luokse. <3 Huomenna sitten liikkumaan ja toki tämän päivän ruokavalinnat ovat taas olleet järkeviä ja maltillisia - ainakin luulisin niin.

Loma pikkulapsista jatkuu vielä minun osaltani, koska mies lähti heidän kanssaan mummolaan täksi viikoksi, kun hänellä on loma. Minä jäin esikoisen kanssa kotiin. Oli kyllä ihan kamala saatella pikkuiset matkaan, kun eihän me ehditty kuin puoli päivää tässä sylitellä meidän reissusta tulon jälkeen. Toisaalta pääsen ihan rauhassa kotonakin latautumaan, kun ei esikoinen enää sylissä pahemmin halua iltoja istua. Saadaan myös pitkästä aikaa ihan rauhassa äiti-tytär-aikaa, sillä oletuksella, että hän viitsii minun kanssani sen verran seurustella, eikä luuhaa kavereiden kanssa kaikkia iltoja. :) Ja sekin on kiva, että tällä viikolla ei tarvitse paljon kysellä, että kuka katsois pikkuisten perään, jos vaikka lenkille lähtisin.

Katsotaan mihin tämä viikko kehittyy. Ainakin haluan kaasut ja turvotukset pois. Vettä tuli juotua matkalla aika vähän ihan tietoisesti siksi, että ei pahemmin hotellilla aikaa vietetty vaan kuljettiin kaupungilla kaikkea uutta kivaa nähtävää (eikä yleisiä vessoja) etsien. Nyt siis vettä kehiin ja huomenna lenkille, tänään vain hyviä unia.

Käynnistymisen vaikeus

Nonnii. Sanonko minä että 74,8 kg? Ja että letut oli hyviä! Ja kertaakaan en käynyt lenkilläkään. Eihän siinä, vähän jos itkettää, niin voin ainakin sanoa, että minähän sanoin. Nyt houkuttaisi joku paastontapainen, ihan puhtaasti lukemien takia, mutta enpähän paastoa. Sen sijaan yritän keksiä, millä saisin läskin liikkumaan, kun just nyt en edes suunnittele liikkuvani. Niin monta blogipäivitystä on lukematta, että luultavasti sieltä se kipinä taas syttyy. Syönyt olen kotiinpaluun jälkeen ihan oppikirjan mukaan, normaalisti, kasvispainotteisesti, kevyesti ja hyvin. (Lukuunottamatta törttöilyä mäkkärin autokaistalla.) Yritän pitää siis maltin mielessä. Joskus on vain epäreilua, kun sanonta "Ei ne kilot hetkessä tulleetkaan" ei pidäkään paikkansa.

Lähden makaamaan riippumattoon ja syömään muurinpohjalettuja 24/7

Heippa rakkaat kansalaiset!

Se olis sitten kotiäidin lomaviikon aika. Sen sijaan, että pelkäisin niitä lettuja jo etukäteen, olen päättänyt kohdata pelkoni rohkeasti ja pakata lenkkareiden lisäksi myös kahvakuulan mukaan reissuun. Koska minulla on kolme lasta, olen luultavasti vasta neljäntenä siinä riippumattojonossa, samoin lettujonossa, joten onhan minulla oltava jotain puuhaa jonottaessani, sitten kun kaikki talven avut ja seurat on luettu.

Tämä viikko on ollut erittäin aktiivinen noin niin kuin liikunnan suhteen. (Unohdetaan nyt se siivouspäivä, kyllä miehellä on aikaa siivota töiden jälkeen ensi viikon aikana, kun ei tarvitse lapsia hoitaa...) Olen vetänyt sellaisen teholiikuntaviikon. Teho minulle, mieto jollekin TM:lle :) Mutta on ollut kivaa oikein odottaa, että mitäs tänä päivänä sitten. Tein itselleni viikon liikuntaohjelman ja se sisälsi parin juoksulenkin lisäksi kaikenlaista kotijumppaa ja kahvakuulan heiluttelua. Ei mitään ihmeitä, mutta sellaista, mitä kotona voi ilman aikatauluja tehdä, kun lapset nukkuu tai leikkii keskenään. Perjantaina jumppailua pakoillessani ajattelin, että ehkä on ollut vähän turhan kova rykäisy näin alkuun, mutta toisaalta en ihan samalla lailla aikonutkaan jatkaa ja joka tapauksessa ensi viikko katkaisee tämänkin putken erilaisuudellaan.

Hiilarit mielessä, lenkkarit jalassa, kahvakuula kädessä, psyykemittari mukana, ja lomafiilistä kehiin. Tsempatkaa mua! :D :D Tästä se lähtee!

Speaker's corner: kesäkilot

Viikonloput buukattu heinäkuun puoleen väliin asti ja sitten lisäksi ne menot, jotka pitäisi jotenkin mahduttaa kesälle, muttei vielä tiedetä mihin. Miehellä kesäloma on vasta elokuun lopulla. Nyt on siis käytössä vain viikonloput.

Nyt tärkeään asiaan. Minulla on taipumusta ottaa kilo tai pari lisää joka reissulta. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta aion selvittää sen tänä kesänä. Minulla on sellainen sokea oletus, etten vietä esim. mummoloissa sen epä-aktiivisempaa tai huonoruokaisempaa aikaa sen viikonlopun aikana mitä kotonakaan olisin tehnyt. En esimerkiksi keskitä liikkumisiani viikonloppuihin, jolloin ne omat lajit jäisi väliin. "Ja eihän siihen yhteen pullapalaan koko homma kaadu."

Otetaanpa esimerkkinä edellinen reissumme anoppilaan, kun kävimme sieltä käsin sukujuhlilla. Juhlat itsessään (alkoholia lukuunottamatta) eivät sisältäneet ns. turhia kaloreita. Tottakai juhlissa kakkua otetaan, maltilla kuitenkin, ei kuutta palaa. Mutta anopilla oli varattuna kotonaan pullaa ja fanipaloja, joita tuli kyllä viikonlopun aikana vedettyä ihan oma osuus kokonaan. Vaikka herkuttelusta ei ole huono omatunto (tähänhän pyrin, etten suitsi itseäni turhaan jo tehdyistä typeryyksistä) ei se tarkoita, etteikö se vaa'alla näkyisi.

Karsastan sitä ruotuun palaamista, kun se kuulostaa siltä, että ollaan oltu tuhmia, ja nyt alkaa taas kurissa ja nuhteessa (ja kärsimyksessä ja kituutuksessa) eläminen, kunnes taas lähtee mopo käsistä seuraavan reissun aikana. Mutta jotenkin niistä omista virheistä pitäisi oppia, eikä ajatella sen kuudennen viipaleen kohdalla, että kerranhan sitä vaan herkutellaan, se kun minun kohdallani ei todellakaan pidä paikkaansa. En kertakaikkiaan pysty rajoittamaan yhteen herkkupäivään viikossa, koska en näe siinä onnistumisen mahdollisuuksia.

En välttämättä lähtisi nyt kalorien laskemislinjalle mutta jollain keinoin syömisiäni, juomisiani, menemisiäni ja tekemisiäni tarkkailen. Ja nyt: sana on vapaa! Myös Patrik peräänkuuluttaa omien sokeiden pisteiden kartoitusta, että joku muu sanoisi, että tuossa sinä nyt joka kerta menet metsään, jos itse ei sitä kerta tajua. Jos olet huomannut tai huomaat puheessani toistuvasti jotain, josta olisit jo halunnut huomauttaa, muttet ole ilennyt, niin nyt on aika sanoa se. Vaikka kuin kuulostaisi tylyltä palautteelta. En nyt tarkoita sellaisia, hei sä söit taas pellillisen pitsaa leivinpapereineen, vaan sellaisia, hei sä taas vähättelet syömisiesi ja liioittelet liikkumisiesi vaikutuksia.

Anna palaa! Analyysilla tai ilman :)

Ihanasti hunningolla

Kalasatama.
Amorphis, Metallica. <3
Aurinkoa, olutta, festariruokaa.
Sepeliä, p*rkele!
Jäätävää tuulta ja pakkasta (!!)
Kurkku kipee.
Hotelliaamiainen :)
Turistilointia Helsingissä
(Senaatintori, Esplanadi, Ruttopuisto)
Puoliltapäivin kotia kohti.
Vahingossa jopa oikeeseen suuntaan samantien.
Shoppailua Lahden ABC:llä.
Lisää ajamista.

Jäi tiistaixycling väliin.
Ei haittaa. :)