sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Siivousvinkkejä

Tähän väliin jotain ihan muuta eli kotipalvelussa opittua:

Ruokasoodalla lähtee melkein kaikki. Sinnikkäät rasvatahrat saa pois vaatteista esikäsittelemällä ne fairylla. Pölyt pyyhitään kuivalla mikrokuituliinalla, ei kostealla. Mattojen imurointi on tehokkaampaa kuin niiden tamppaaminen. Ikkunanpesussa paras aine on fairy original, hajustetuista jää harmaa kalvo. Vessanpöntön ja lavuaarin pesee helpoiten kertakäyttöliinalla ja suihkutettavalla pesuaineella. Peilit voi pestä tuulilasinpesunesteellä ja talouspaperilla. Nykyaikaiset (hyvät) lattian yleispesuaineet sisältävät sellaisia ainesosia, että soveltuvat myös parketille. Ja lopuksi: siivoaminen on ihan turhaa; neljän vuoden kuluttua lika ei enää kummemmaksi muutu.

Miettii tekosyitä

Meillä on ollut vaunut nyt viikon (viime maanantain lenkistä lähtien) yhtä pulttia vajaat. Yksi tukiaisa on nyt toisesta päästään irti. Varaosaa odottelen postista. Emme ole päässeet viikkoon ulkoilemaan siis oikein kunnolla, kun toisia vaunuja meillä ei ole, vain vanhat sateenvarjorattaat parkekkeella päiväunia varten. Alkaa jo huomata, miten kaipaa raitista ilmaa enemmänkin kuin kävellä ulko-ovelta autolle ja takaisin. Kipeän lonkankoukistajan takia en harmitellut muidenkaan liikkumisten väliin jäämistä, ennen kuin nyt. En ole totta puhuakseni huomannut kipua lonkankoukistajassa keskiviikon jälkeen, en ole venytellyt tai hoitanut sitä muutenkaan. Olisiko tänään aika hilata itsensä paikalliseen liikuntakeskukseen?

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Nyt valittamatta!

Maailmankaikkeus puhuttelee minua! Mietin tässä eräänä päivänä, että minun pitäisi valittaa vähemmän. Minun mielestäni asiasta saa valittaa, mutta kaiken näkeminen kurjana ja hankalana ja vääränä ja lasikin on aina melkein tyhjä ja koko ajan on kauhee kiire... se on vain typerää. Olen kuitenkin mestarivalittaja. Jos valittamisessa pidettäisiin mestaruuskisoja, olisin ihan varma voittaja. Jos en voittaisi, valittaisin päätöksestä. :) Mutta siis, universumi puhuu ja minä kuuntelen. Juuri tätä valittamisteemaa ajatelleena klikkasin itseni facebookiin ja siellä joku oli jakanut tämän kolme vuotta vanhan kolumnin.

Että minäpä sitten päätin tarttua tuohon haasteeseen. 21 päivää valittamatta. Ajattelin tehdä sellaisen version tänne, että 21 postausta valittamatta. Koska minähän en joka päivä postaile, jos kerran viikkoon ehdin, niin siinä on nopeasti 21 päivää käytetty. Että tästä lähtien asiasta vaan.

Huomasin saaneeni muuten toisenkin tunnustuksen, palaan sen ääreen tässä kunhan ehdin. Pää on täynnä ideoita ja asioita, mitä kirjoittaa, mutta pitäisi vielä löytää ne kirjoitusajankohdatkin.


Sain tunnustusta :)



Kiiperi antoi minulle tällaisen. Kiitos, Kiiperi, lämpimästi! :)


Liebster tarkoittaa "rakkain" tai "rakastettu", mutta se voi tarkoittaa myös suosikkia. Liebster palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille joilla on alle 200 seuraajaa.

Tunnustuksen säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi sen sinulle.
2. Valitse viisi suosikki blogiasi (joilla siis alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi.
4. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikki blogilleen!

Ongelma eteenpäin lähettämisessä on se, etten ole ehtinyt seurata kovin monta eri blogia, koska Castleville vie kaiken valveillaoloaikani. No ei nyt sentään, mutta olen sitä tyyppiä, että haluan kahlata arkistotkin läpi, tietää, mitä ennen tapahtui. "Ymmärtääkseen nykyisyyttä on tunnettava historiansa." Sitä tyyppiä. Niin että uusiin blogeihin tutustuminen on hidasta. Kun on se Farmvillekin, eikun Castleville. Kiiperille en myöskään tuuppaa tätä takaisin, vaikka mielenkiintoista luettavaa onkin. :)


Lahjoitan tunnustuksen seuraaville blogeille:


En siksi, että ovat samanlaisia, vaan siksi, että ovat.
Takaisin Minuksi
Too Fat To Fit
Matkalla onnessa
Mi(i)nusta Sinuun
Tyttö, sinä olet läski!

Nämä ovat minun poimintojani, joita seuraan, joihin palaan, jotka liikauttavat. Keep up the good work!

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Eilen

Kävin eilen vaunulenkillä, 2h 15 min. Ilma oli aivan loistava. Se tuntui kesältä jo, kun vein kaksivuotiasta kerhoon. Kun päästiin kerrostalojen ja metsikön suojasta pois, niin huomasin, että täällähän hittovie tuulee.

Ihana puhdistava tuuli! Halusin sen pyörittävän hiuksia ja tuulettavan päätä, mutta se se halusi viedä hiukset juurineen mennessään. Lisäksi se oli vielä pikkuisen liian kylmä. Halusin olla kotona avaamassa jokaisen ikkunan ja antaa viedä vanhan energian ja pölyn mennessään ja jättää meille raikkaan ja puhtaan kodin ja tilaa hyvälle ja uudelle, rakentavalle energialle. Mutta lenkillä kuitenkin olin ja pysyin. Aurinko paistoi ja minulla oli liian paksu takki päällä ja tuulen takia pipo. Nautin joka hetkestä. Vaunuihin piti laittaa tuulisuoja ja pelkäsin, että lapsi paahtuisi. Aivan uskomattoman ihana ilma!

(Tänään on harmaata, aamupäivän satoi lunta, minulla on lonkankoukistaja niin kipeä, että nilkutan ja haudon sitä lämpötyynyllä ja jätän illan xyclingin väliin, koska pyöräily vain pahentaa sitä.)

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Hiihtolomalla mummolassa

Koska itselläni ei lomaa ole, kutsun esikoiseni hiihtolomaa omaksi lomakseni ihan kiusallani. Kiusallani kenelle - en todella tiedä. Enivei, me oltiin mummolassa maanantaista torstaihin. Siitä minun piti äsken kirjoittaa, mutta päädyin valittamaan, että mulla ei oo kavereita-aaaa, voi minua raukkaa-aaaa. :)

Vanhempani ovat hankkineet infrapunasaunan ja tutustuin netissä siihen etukäteen lähinnä saadakseni tietää, onko imetys sen käytön rajoite, kun raskaus on. Imettäjät saa käydä infrapunasaunassa. Vähän sivustosta riippuen ip-saunan vaikutukset ulottuvat oikeastaan kaikille elämänaloille. Ip-sauna auttaa nivelvaivoihin, sydän- ja verisuonitauteihin, se lisää aineenvaihduntaa, poistaa kuona-aineita, laihduttaa, kuluttaa kaloreita, hoitaa kissasi ja koirasi, järjestelee cd-levysi, maksaa laskusi... Suhtaudun erittäin skeptisesti kaikkiin laitteisiin, joiden luvataan polttavan kaloreita ja auttavan laihtumaan sillä aikaa, kun itse vain istuskelee ja nauttii elämästä. Sen sijaan odotin sitä syvärentoutumista ja lihaskireyksien hellittämistä ja sen sellaista.

No, tultiin kotiin. Lihoin lomalla. Laihduttavassa infrapunasaunassa. Perjantaina paino oli 73,1 kg, lauantaina 72,8 kg. (Illalla herkuteltiin suklaalla ja punaviinillä ja juustoilla, ja tänä aamuna paino oli taas 73,1 kg, mutta ei välitetä nyt siitä. Se ei ollut loman syy.) Kaksi asiaa ei ollut kohdillaan neljän päivän aikana: syöminen ja nukkuminen.

Herkkuja joka päivä, vaikkei yli tarpeen vaan ihan tavallisesti, mutta enemmän kuin ois tarvinnut. Ruokailurytmi ihan perseellään eikä päivällistä vaan täytemussuttamista. Esimerkiksi yksi lämmin ruoka tiistaina ja sekin puolilta päivin, pärjää sillä sitten iltaan asti? Liian vähällä juomisella päivät ja illalla infrapunasaunaan mutta sielläkään ei saanut istua niin kauan, että olisi päässyt kunnolla hikeen ja olisi saanut ne liikkeelle lähteneet kuonat hikoiltua ulos asti.

Sitten se nukkuminen. Liian kuuma nukkua ja vauva heräili monta kertaa yössä ja nousi aikaisin aamulla eikä viihtynyt ukin ja mummun kanssa keskenään, että olisin edes välillä päässyt päiväunille, vaikka pidänkin yöunia tärkeämpänä painonhallinnalle - kuinkas muutenkaan, eihän minulla muuten olisi mitään, mitä syyttää, jos en jostain syystä onnistuiskaan.

Loma sen sijaan oli leppoisa ja hyvä. Oli kiva käydä sielläkin. Kotoa pois. Katkaista omaa arkea hetkeksi. En jää siis märehtimään hetkellistä painonnousua vaan panostan nyt näihin kahteen laiminlyötyyn seikkaan, syömiseen ja nukkumiseen. Kyllä se taas tästä. Mukava, että kevät jo tulee.

"Äiti, koska sulla on loma?"

On olemassa sisäleikkipuistoketju, jonka mainosta erityisesti inhoan. Syy selviää jo otsikostani. Mainoksessa poika kysyy isältään, milloin isällä mahtaisi olla aikaa leikkiä hänen kanssaan ja isä vastaa, että lomalla sitten voidaan leikkiä vaikka koko päivä. Siihen poika kysyy isä, koska sulla on loma? Ja mainosääni kertoo kyseisen sisäleikkipuiston olevan auki myös lomapäivinä. Neiti 2 vee omaksui mainoksesta tuon viimeisen kysymyksen. Kesken ruoanlaiton tai vauvan nukuttamisen tai pukemisen tai potalla istuttamisen hän kysyy, äiti, koska sulla on loma. Ja minä koitan olla vastaamatta, että v**tu viime viikolla olin kaks tuntia xyclingissä, että mulle on lomaa, kun ei tarvitse koko ajan vahtia teitä.

Tekis hyvää päästä vähäksi aikaa irtautumaan, viettää vaikka tyttöjen iltaa, mutta ei mulla tällä hetkellä oikein ole ketään sellaista tyttökaveria täällä. Me ollaan jääty asumaan meidän opiskelupaikkakunnalle, kun vanhat kaverit muutti omiin opiskelukaupunkeihinsa ja uudet opiskelukaverit ovat muuttaneet työn perässä täältä jo pois. Työkaverit mulla on olleet pääsääntöisesti minua reippaasti vanhempia ja siten ihan eri elämänvaiheessa kuin minä, tai sitten meillä ei muuten vain ole ollut oikein mitään yhdistävää tekijää, paitsi työ. Olen aika huono saamaan/ tekemään uusia kavereita, enkä ala nimittämään kavereiksi jokaista leikkikenttätuttavuutta, joka mulle juttelee kahtena päivänä peräkkäin. Minusta mittari kaverina olemiselle ei ole se, ulkoilutetaanko me lapsiamme samaan aikaan  vaan se, voidaanko me kutsua toisiamme kylään vaikka kahville. Ja näitä kahvittelijoita minulla ei juuri tällä hetkellä ole kuin yksi. Onneksi on sitten sitäkin mukavampi :)

Tässä iässä on vain väkisinkin sellaisessa vaiheessa, että useimmilla on jo oma kaveripiirinsä valmiina. Ne ihmiset, jotka tuntevat toinen toisensa niin hyvin, ettei tarvitse enää perusasioita kysellä. Sellaiset ihmiset kyllä tapaavat uusia ihmisiä ja ovat ystävällisiä ja mukavia ja kaikkea sitä, mutta heillä ei ole tarvetta uusille kavereille. Sitten, kun puhe kääntyy sellaisiin asioihin kuin vaikka samassa kuntokeskuksessa käynti, niin hän kertoo, että käy yleensä Liisan tai Tiinan tai Miehen kanssa, että se on heille se yhteinen rutiini ja lause jatkuu äänettömästi, että sitä rutiinia ei nyt lähdetä muuttamaan, mutta oli kyllä kiva jutella. Olen vakavasti harkinnut tämän alueen perhekahvilassa käyntiä mutta toistaiseksi se on jäänyt muiden "kiireiden" (=tekosyiden) takia kokeilematta. Uusiin ihmisiin tutustuminen on muutenkin raskasta ja sitten kun menee vielä valmiiseen ryhmään, tehtävä ei tule olemaan helppo. Mutta perhekahvilassa kaveeraaminen kyllä saattaisi edistää minun Parempaa Elämääni, joten eiköhän minun kannata ottaa se tavoitteeksi.