lauantai 26. helmikuuta 2011

Miksi minäkin?

Olen pyöritellyt asiaa pidemmän aikaa. Olen kirjoitellut laihdutuspäiväkirjoja, miettinyt, miten saan itseni ja elämäni kuntoon. Olen harkinnut personal trainerin palkkaamista. Ovat vain sikakalliita, eikä minulla ole varaa maksaa sellaisesta, minkä tiedän itsekin: syö hyvin ja liiku aktiivisesti. Mutta miksi minäkin alkaisin kirjoittamaan laihdutusblogia? Eikö Internetin Ihmeellinen Maailma ole jo pullollaan sellaisia? Ja jokainen vetoaa siihen, että tämä onkin Minun projektini? Ehkä syy on juuri siinä. Tämä ON minun projektini ja Siskoni Projektia vierellä seuratessa olen todennut, että jokaisella on omat prioriteettinsa. Siskoni on kaivannut liikuntaa takaisin elämäänsä. Ennen aktiivinen liikkuja oli vain pysähtynyt. Painonhallinta on hänelle helpompaa, kun liikkuu aktiivisesti. On toki minullekin, kun liikunta tuo säännöllisyyttä elämään. Tykkään liikunnasta ja tykkään siitä liikkumisen jälkeisestä hyvästä olosta ja siitä että Tietää Tehneensä Jotain. Kuitenkaan se ei ole minun tärkein haasteeni. Minä haluan ruokailuni kuntoon. Vanhana kasvissyöjänä kaipaan koko ajan takaisin siihen entiseen, haluan parantaa ruokailutottumuksiani, ja se on Ensimmäinen ja Pääasiallinen tavoitteeni. Toinen, ja vielä tärkeämpi syy on se, että kaikkea ei vain pysty jäsentämään pelkästään päässään. Kirjoittaminen on ajattelemista, miettimistä, asioiden prosessointia, eteenpäin viemistä. Ehkä oivallan siis itsestäni jotain lisää. Se olisi ainakin suotavaa.

Mikä sitten tekee minun kirjoittamisestani erilaista kuin muiden nettilaihduttajien? Jos etsii jotain uutta ja erilaista, niin kannattaa ehkä jatkaa etsimistä. Minä kirjoitan omista lähtökohdista, omien kokemuksieni kautta, oman tietämykseni mukaan, ehkä pikemminkin tylsän analyyttisesti kuin viiltävän terävää havainnointikykyä ja säkenöivää älykkyyttä huokuen. Olen akateemisesti kouluttautunut ja pystyn suoltamaan mukatieteellistä jargonia sivutolkulla. En ole lukenut massoittain erilaisia blogeja ennen omaa aloitelmaani, en ole tehnyt vertailuja, mistä kukakin puhuu. Muutamia seurattuani osaan kertoa kyllä muutamia eroavaisuuksia. Minulla ei ole (eikä vähään aikaan tule) tavoitepainopalkkia, josta voi seurata laihtumistani. Minulla ei ole tällä hetkellä edes laihtumistavoitetta. Minulla ei myöskään ole linkkikokoelmaa urheilutapahtumista, joihin aion osallistua. En aio edes osallistua yhteenkään tapahtumaan. Mitä järkeä tätä on sitten edes kirjoittaa? Laihdutusblogi, jossa ei aiota tehdä mitään? Minä kasvattelen vatsaani, ei tässä muuta. Teen fyysisesti raskasta kotipalvelutyötä, enkä jaksa työpäivän päätteeksi lähteä liikkumaan. En jaksa, koska ei ole pakko. Olen raskausviikolla 18, ja koska olen lähtökohtaisesti ylipainoinen, vatsani pullottaa jo selkeästi, enkä mahdu vanhoihin housuihini. Valitettavasti koko vatsakumpu vain ei ole vauvaa, vaan suurin osa siitä on silkkaa viskeraalista rasvaa.

Odotan kolmatta lastani. Ensimmäisen tein nuorena ja hyväkuntoisena, ja lihoin koko hommassa yhteensä vain 11 kiloa. Lähdin vauvan kanssa sairaalasta 61 kiloa painavana, enkä koskaan ollut tuntenut itseäni niin läskiksi. En ollut koskaan painanut niin paljon, niin järkyttävän paljon. Nyt, 13 vuotta myöhemmin tuo 61 kiloa on tavoitepainoni. Toisen lapseni sain puolisentoista vuotta sitten. Painoa kertyi massiiviset 21 kiloa, joista ennätin pudottaa 17 kg ennen tätä uutta raskautta. Nyt yritän välttää jälkimmäistä kohtaloa ja pyrkiä pikemminkin ensimmäisen kerran lukemiin. Saattaa olla jo menetetty toivo, tällä hetkellä painoa on tullut jo seitsemän kiloa, ja yli puolet olisi vielä raskausaikaa jäljellä. Olen harjoitellut järkevää syömistä ja pahimman paheeni iltasyöpöttelyn katkaisemista jo yli vuoden, en siis ole ihan alkutekijöissä, mutta paljon tässä on vielä parannettavaa, että pääsen siihen tilanteeseen, että elokuun alkuun mennessä painoni olisi noussut vain toiset seitsemän kiloa.

Parempi Elämä ei tarkoita laihempaa vartaloa. Tiedän kyllä, että laihtua voi vaikka itsensä varjoksi olematta silti onnellinen. En ole harhainen ja luule, että se ei päde minun kohdallani. Minun Parempi Elämäni tarkoittaa sitä, että syön terveellisesti ja hyvin, en näe nälkää ja osaan herkutella kohtuudella. Tiedän, että hallitsemalla ruokailuani pystyn laihtumaan mutta myös tuntemaan itseni energisemmäksi, jolloin jaksan panostaa myös liikkumiseen. Liikunta tuo elämääni lisää etuja. Terveysriskit pienenevät, kuntoni kohoaa, oloni kohenee, olen edelleen energisempi, unenlaatuni paranee - pienten kanssa jokaisesta nukutusta minuutista on otettava kaikki irti. Kaikkea tätä tavoittelen muun elämänaktiviteettien ohella, ja pyrin sovittamaan projektini muuhun elämääni, en muuta elämääni projektini ympärille.