torstai 30. elokuuta 2012

Rytmihäiriöitä

Kesä on mennyt vähän aallokoilla ajelehtiessa. Kaikenlainen rytmi kadoksissa ja painonmuutokset vain ylöspäin, uusia suunnitelmia ja niiden toteuttamatta jättämisiä, halua tehdä "asioille" jotain, mutta ei oikein tietoa siitä, mitä nämä asiat ovat, ja mistä päästä niitä lähtisi ratkomaan.

Rytmi hukassa. Siitä se kaikki lähti. Sattumalta (en todellakaan usko, että näillä kahdella olisi mitään syy-seuraus-suhdetta keskenään) Pikku Tyttöni kerho loppui suurin piirtein samoihin aikoihin, kun olin kaikista väsyneimmilläni. Se vähäkin järki, mikä arjen pyörittämisessä oli koulun ja kerhon myötä, otettiin pois. Vaikka väsymyksestäni pääsin, rytmi ei palautunut, koska ei ollut sitä samaa, mihin palata.

Tajusin sen eilen, kun kävimme hakemassa lähiperhepuiston esitteen kerhohakemusta varten. Istuin pihalla ja lapset leikkivät hiekkalaatikolla ja minä ajattelin, että kyllä se tästä. Pitkästä aikaa tuntui hyvältä. Ehkä pikkukaveri on kasvanut niin isoksi, ettei malta rataslenkkeillä yhtä pitkiä matkoja kuin viime talvena, mutta ainakin meillä on taas kaksi kertaa viikossa pitelemätön syy lähteä liikkeelle.

Kerhossa on tilaa, joka ryhmässä. Tänään kävimme tutustumassa perhekahvilassa, laitan hakemuksen netissä ja lapsi aloittaa kerhon ensi viikolla. Tänään on viimeinen torstai-pilates ja syyskuussa jatkuu sunnuntai-illassa. Ruokarytmikin on palautumassa normaaliksi, eiköhän se kohta ala vaa'allakin näkymään. Mitatkin otin pitkästä aikaa (mutta ne olivat muuttuneet vain huonompaan suuntaan) ja alan taas seuraamaan kehitystä niissäkin. On se kumma, miten pienetkin asiat riittävät saamaan tolalleen (tai pois), kunhan niitä on riittävän paljon. Ehkä ne olivat niitä merkityksellisimpiä, vaikka sen tajuaakin vasta jälkikäteen.

tiistai 28. elokuuta 2012

Ruokapäiväkirja (ja juoksulenkki)

Eilen söin näin.
Aamupalana iso kuppi kahvia rasvattomalla maidolla, ruispalan päällä floraa (60 %), edamia pari viipaletta sekä vinopino kurkkua.

Lounas jäi vähän köyhäksi ja pikaiseksi, kun aamupäivä meni hohhaillessa, asioita hoitaissa, laskuja maksaissa ja lähdettiin ulos vähän liian myöhään. Piti siis hakea kaupasta valmista, kun oli kaksi nälkäistä ja väsynyttä lasta (ja yksi aikuinen) saatava kiireesti ruokittua ennen päiväunia. Söin purkillisen vaaleaa tonnikalaa ja saarioisen (?) aurinkosalaattia. Heitin jo purkin menemään, että voisin tarkistaa. Sellainen pyöreä, meni kerralla. Maitoa join lasin tai kaksi.

Pienempi nukahti heti, minäkin olisin mielelläni nukkunut, mutta isompi ei antanut. Eikä nukahtanut itsekään. Hyvä puolentoista tunnin yritys oli kuitenkin ja taisin minä parit mikrounet nukkuakin.

Välipalaksi voidaan laskea kahvit. Syötiin viikonlopulta tähteitä: juustopatonkia floralla ja juustolla (mies sai sen juustopäällystepuolen, minä otin sen pohjapuolen) sekä viimeinen pieni viipale täytekakkua. Oikein valkoisten hiilareitten riemujuhla. Join litran vettä. En ihan yhdeltä istumalta mutta melkein. Tämän jälkeen kävin juoksemassa.

(Meinasin testata 10 min juoksua, mutta penikat oli taas niin tukossa, että tyydyin seiskoihin, neljä kappaletta, ja tällä kertaa kolmen minuutin palauttelut välissä, koska ensimmäinen siirtymä juoksusta kävelyyn oli ihan yhtä helvettiä. Huonon tankkauksen ja tukkoisten jalkojen takia lenkki alkoi huonona, mutta kun jalat tottuivat, ne toimivat sittenkin ihan hyvin. Sykemittari on edelleen kadoksissa, joten mittasin juoksuani soittimeni "nopeusmittarilla", mutta se väitti, että juoksin oikein tiukassa ylämäessä 4,25 min/km, joten aika viitteellistä sen antama tieto näyttää olevan. Ehkä askeleet on tiheät, mutta ei todellakaan vauhdin vaan sen mäen takia. Tasaisella pyrin pitämään vauhdin kuutosen ja seiskan välimaastossa, vaikka tuntuu, että se seiskan ja kasin väli voisi olla parempi. Minulla on kuitenkin vielä matkaa siihen, että osaisin oikeasti kuunnella itseäni.)

Lenkin jälkeen tein burritoja. Testattiin maissikuori, ollaan normisti ostettu täysjyvävehnää, mutta ylläriylläri lähisivassa ei täysjyvää ollut ja käytiin tosiaan pitkäksi venyneen ulkoilun päätteeksi kaupassa. Ei todellakaan oltais jaksettu lähteä kauemmaksi kauppaan, tai ainakaan oltais päästy sieltä takaisin. Tortilloihin täytteeksi tacokastiketta, broilerisuikaleita (punaisen lihan syöjille oli jauhelihaa), kurkkusalaattia, paistettua sipulia, paprikaa, kurkkua ja aurajuustoa. Maissinen kuori on muuten mureampaa, vehnäinen pysyy paremmin ehjänä. Ihan ntk-pohjalta. Söin kaksi, ja join jälleen maitoa.

Sitten kävin laittamassa poikulin nukkumaan ja tulin olohuoneeseen katsomaan telkkaria ja pelaamaan nettipelejä. Join vissyä ja vettä ja tekaisinpa minä vihreää teetäkin (mutta siitä kaatui puolet sohvalle, koska olen auttamaton sotkija) ja ajattelin useaan otteeseen illan aikana, että jotain pitäis ottaa, tai jotain tekis mieli, tai mitähän sitä iltapalaksi ottaisin, mutta en jaksanut nousta ja kävellä keittiöön, joten siinäpä ne eilisen ruokailut sitten olikin. Jotenkin tuntuu vähäiseltä nämä syömiset mun normaaliin verrattuna, olenkohan autuaasti unohtanut jonkun välikahvin ruisleivällä? Yleensä kahvin kanssa syön leipää.

Ennen nukkumaan menoa käytin vielä jonkun 30-45 min venyttelyyn. Mulla on taas penikoiden lisäksi jumittamassa selkä si-nivelen kohdalta. Onko kellään vinkkejä, miten sitä aluetta saa venytettyä? Hierontaan oon kyllä menossa, mutta pitäähän sitä itsekin jotenkin saada auki.

maanantai 27. elokuuta 2012

Sori, kaverit!

Tulin vain kertomaan, etten ole muistanut sitä saakelin ruokapäiväkirjaa pitää, iltaan asti ainakaan. Ehkä siksi, että oon syönyt tosi tyhmästi ja sitten tässä oli yksi synttärikakku taas tuhottavana viikonlopun aikana. Mutta suklaan syönnin minä lopetan nyt. Tänään. En tiedä kuinka pitkäksi aikaa. Kerron sitten. Suklaa on noussut sellaiselle jalustalle, tai itsehän minä olen sen sinne nostanut, että on aika palauttaa se paikoilleen sinne minne se kuuluu, muiden herkkujen ja höttökalorien joukkoon.

torstai 23. elokuuta 2012

Lupaamani kikhernepata

Kiiperille (ja vähän muillekin) lupasin palata kikhernepadan ääreen myöhemmin, ja se myöhemmin on nyt.

Lähde: Rolf, Signe (1995): Tarjoa hyvää vähällä vaivalla. WSOY.
Ja sittenhän tässä sanotaan, että kaikenlainen kopioiminen on kiellettyä ilman kustantajan lupaa...

No jos sitten mukaeltaisiin vähäsen?

2 tlk (à 400 g) keitettyjä kikherneitä huuhdottuina ja valutettuina
1 punainen ja 1 vihreä paprika
2 tuoretta siemenetöntä maustepaprikaa (jos haluat)
1 suuri sipuli
2 kuorittua suurta perunaa
4 rkl oliiviöljyä
1 tl jauhettua kaardemummaa
1 rkl currya
1 kanelitanko
1 tlk (400 g) säilöttyjä kokonaisia tomaatteja
2 puserrettua valkosipulin kynttä
1 sitruunan mehu
2 kasvisliemikuutiota
3-5 dl vettä
n. 125 g pakastettuja vihreitä papuja

Puhdista ja paloittele paprikat, maustepaprikat, sipulit ja perunat. Kuumenna öljy paksupohjaisessa padassa ja ruskista siinä kaardemummaa, currya ja kanelitankoja muutama minuutti sekoittaen. Lisää maustepaprika, sipuli ja perunat ja jatka ruskistamista hämmentäen vielä kahden minuutin ajan. Lisää tomaatit, valkosipuli ja sitruunamehu. Murenna liemikuutiot joukkoon ja anna liemen kiehua noin 15 minuuttia. Lisää vettä niin, että sen pinta pysyy koko ajan samana. Lisää kikherneet ja paprika ja keitä vielä 10-20 minuuttia tai kunnes perunat ovat pehmenneet ja liemi sakeaa. Kun keittoaikaa on jäljellä noin 5 minuuttia, lisää vihreät pavut.

Tässä, tehkää ja nauttikaa. Taidankin tehdä tätä itse huomenna.

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Mitä sitä elämältään enää toivois?

Huomenna on neuvola. Sanon sen tähän heti kärkeen, etten unohtaisi. Syyskuun puolella pitäisi muistaa toinenkin käyttää, sillä kertaa kolmivuotisneuvolassa. Muista, muista!

Kävin eilen juoksemassa, edelleen ilman sykemittaria, koska en tiedä, missä se vyö on. Mietin jo keväällä xyclingissä, että enkö ihan oikeasti osaa kuunnella itseäni, enkö tiedä, milloin teen liian kovaa. Kun on totuttanut itsensä siihen, että mäen päälle mennään, eikä pyörää työnnellä, niin miten osaa enää himmailla? Juoksin neljä seitsemän minuutin settiä. Hyvältä tuntui. Hävitin jo aika päivää sitten sen ohjelman, jonka mukaan aloitin, mutta totesin, että näitä seiskaminuuttisia minun täytyy tahkota aika paljon vielä ennen kuin kärsii pidentää aikaa. Ensimmäisessä vedossa jalka nousi ja meno oli kevyttä mutta jo toinen veto tuntui raskaammalta. Pitkä on matka puolenkin tunnin yhtämittaiseen juoksuun, mutta onhan tässä aikaa.

Se onkin toinen asia, mitä olen pohtinut. Että jos aikaa ei olisi, niin en kyllä edes yrittäisi. Tällä hetkellä ei tunnu siltä, että tekisin mitään välittömän hyvinvoinnin takia vaan mielessä vain pitkäaikaisempi hyöty. Tulet terveemmäksi, jaksavammaksi, pystyvämmäksi - sitten joskus. Ehkä juuri siksi minusta tuntuu, että olen koko ajan vähän hukassa, että jotain pitäisi tehdä, mutten kerta kaikkiaan tiedä, mitä. Tuntui, että Niina kirjoitti minusta ja minun ajatuksista omassa postissaan. Jos haluatte tietää, miltä minusta tuntuu, lukekaa täältä.

Olen vuoden aikana laihtunut viitisen kiloa. Viitisen, kuutisen, kuka noita laskee. En minä ainakaan, selvästikään. Ja ne oli niitä raskauskiloja. Niitä myyttisiä, helposti karisevia vai tiukassa istuvia. Lopettakaa se kohkasu niiden raskauskilojen kohdalla, se on sama, miten ne ylikilot on tulleet, yhtä paljon töitä niiden poistamiseen pitää tehdä. Miten eli ennen ja miten elää nyt on paljon ratkaisevampi kuin se, kuinka monta kiloa kukin saa ja missä ajassa pois. Paitsi jos on kilpailua. Sehän on sitten eri asia. Ja minä en ole siinä kisassa mukana. Enkä äitiyskisassa. Vuoden Äiti -palkintoja on tullut pokattua vuosien varrella jo niin paljon, että uutta vitriiniä pitäisi hankkia.

Parhaimmillaan pääsin yhdeksän kiloa alaspäin, nyt olen sen verran roimasti taas 70-kilon puolella, että vituttaahan se. Toisaalta en ole kovin kaukana niistä lukemista, mihin vuodessa pääsin tuon nyt kolmevuottatäyttävän tehtyäni, siitä jatkoin sitten kuuteenkahdeksaan ennen kuin aloin odottaa tätä viimeistä. Että kai se on lukema, jonka tavoitan vuodessa, vaikka lähtöpainot oli kyllä erit.

Nyt siis loppukappaleen pitäisi käsitellä sitä, miten tästä opittuani nousen ja mitä kaikkea alan nyt tehdä toisin ja uhkua tsemppihenkeä, mutta minä en jaksa. Ei, en halua pitää hengähdystaukoa, eikö tässä ole jo hengähdetty ihan tarpeeksi. En vain kerta kaikkiaan tiedä, mitä tekisin. Sanokaa te. Sanokaa, että lopeta nyt jumalauta se itsepetos ja suklaansyönti ja yksi puolentunnin juoksulenkki kerran kahteen viikkoon ei ole riittävä määrä liikuntaa. Sanokaa, sanokaa, mitä minun pitäisi tehdä.

Taidan pitää vähän aikaa ruokapäiväkirjaa, niin sitten tiedätte, miten todella perseellään yhden ihmisen elämä voi olla. Noin niin kuin laihdutusnäkökulmasta.


tiistai 21. elokuuta 2012

Kiirettä, kiirettä on pitänyt

Voivoi, viime viikko oli kyllä kaikenlaisten kiireiden täyttämä. Enemmän kuin yksi kotiäiti ehtii, jaksaa ja muistaa. Oli kokousta ja tapaamista ja kahvittelua ja neuvottelua ja puhelinaikaa ja pilatesta ja taloyhtiön juhlaa. Ja mikäs sieltä jäi sitten tekemättä? No neuvola jäi väliin, se yksivuotisneuvola. Mutta tiiättekö mitä, tässä tulee paras kohta: jätettiin menemättä neuvolaan kaksi kertaa. Ensin siihen varsinaiseen sovittuun, sitten siihen, joka sovittiin sen väliin jääneen tilalle. Että miten huonomuistinen sitä voikaan olla?

Syödä olen yrittänyt siivosti, mutta yrittämiseksi se on välillä jäänyt. Liikkua ehdin muutaman kerran sillä lailla tarkoituksellisesti. Kävin minä juoksulenkilläkin, mutta sykemittarin vyön minä olen jonnekin hävittänyt. Sitten kokeilin pilatesta toisenkin kerran. Kerroinko minä, että kokeilin sitä ensimmäisen kerran? No, tällä kerralla meillä oli oikein apuvälineitäkin, pilatesrulla ja joku rengas (no varmaan pilatesrengas) ja tunti osu ja uppos. Sitten luulen, että tein vielä jotain muutakin, mutta koska en muista, mitä, en sitten varmaan tehnyt?

Tällä viikolla ei ole ihan niin paljon muistettavaa, ja varmaan minun pitää anella sieltä neuvolasta vielä uutta mahdollisuutta. Älkää olko vihaisia, en minä tahallani. Ollaan vielä kavereita, jookos?

Olen jo pari päivää yrittänyt päästä lenkille, mutta se on vain jäänyt. En ole "ehtinyt". Tänään voisin vetäistä lenkkarit jalkaan suurin piirtein siinä kohtaa, kun mies tulee töistä, niin sitten varmaan ehdin? Ilma on ihana, vaikka onkin kylmä, tai ehkä juuri siksi. Käytiin tuossa aamusella jo vähän ottamassa esimakua ulkoilusta, mutta pikkukaveri oli niin väsynyt, että huutamiseksihan se sitten meni ja lähdettiin kesken leikin takaisin kotiin. Isukki saa kokeilla iltasella uudelleen, minä painun juoksemaan.

Kaverini lainaus "If your dreams don't scare you, they aren't big enough" on inspiroinut minua tällä viikolla. Laitetaan unelmat isolleen ja aletaan toteuttaa niitä!

Oivallista viikkoa teille kaikille!


maanantai 13. elokuuta 2012

Haasteet osa 3: Kysymyksiin vastaamista edelleen

Myös Terveytensähoitaja ja Niina c.mon muistivat minua haasteella.

Terksun kysymykset:

  1. Millaisia tavoitteita sinulla on?

    Monenlaisia tavoitteita. Tavoitteenani on hankkia töitä kodin ulkopuolelta, työtilanne näyttää tällä hetkellä aika heikolta. Tavoitteenani on parantaa peruskuntoani, että jaksan vihdoin juosta sykkeiden repimättä tunnin putkeen. Tavoittenani on hilata painoni normaalipainon puolelle, raja painoindeksillä mitattuna on 62 kg ja matkaa siihen kymmenen isoa kiloa. Tavoittenani on saada paino pysyvästi kuutosella alkaviin lukemiin ja siitä sitten alaspäin. Tavoitteenani on parantaa elämääni ja elämänlaatuani niin, että se voisi heijastua myös muun perheen hyvinvointiin. Happy life = happy wife -tyyliin.

  2. Miten pyrit saavuttamaan tavoitteesi?

    Tässä kohtaa olen hieman hukassa. Koska sanon ja teen eri asioita. Mutta työnhaku on varmaan kaikille suurinpiirtein selvä. Haen haettavissa olevia paikkoja ja kyselen aiempien yhteyksien kautta, olisiko jotain tiedossa tai tulossa. Makaan kotona ja pelaan nettipelejä.

  3. Miten suhtaudut pettymyksiin?

    No vähän riippuu pettymyksestä. Itkeskelen itsekseni tai jollekin toiselle jonkin aikaa, mutta yritän pitää mielessä sen, että pettyä voi loppujen lopuksi vain omiin odotuksiinsa, eli silloin omat odotukset on olleet epärealistiset ja sille asiallehan aina voi tehdä jotain.

  4. Mitkä ovat asioita jotka auttavat sinua jaksamaan ja tsemppaamaan?

    Perhe, lapset, lepo, oma aika, onnistumiset, pääntyhjennyslenkit, se että joku muistaa juuri silloin, kun on epävarmimmillaan itsensä kanssa, hyvät neuvot ja toisten onnistumiset...

  5. Mitä asioita ihmisissä arvostat?

    Huumorintajua, rehellisyyttä, empaattisuutta, omaa tahtoa ja kykyä ilmaista mielipiteensä...

  6. Mitä asioita itsessäsi arvostat?

    Ongelmanratkaisukykyä, sopeutuvaisuutta, priorisointitaitoja...

  7. Millainen riitelijä olet?

    Huono. Olen valittaja, nalkuttaja, huutaja. Mies on kyllä vielä huonompi riitelijä, koska hän ei oikein ottaudu mukaan niihin riitoihin. Välillä haluaisin puhdistaa ilmaa niinkuin ukkonenkin tekee, mutta miestä ei tähän mukaan saa. Sitten taas kun mies olisi valmis riitelemään jostain täysin turhasta, torppaan hänen riitely-yrityksensä samantien, että minähän en tuolle linjalle lähde, ja mökötän loppupäivän. Vielä huonommiksi riitelijöiksi meidät tekee se, että harvoin pyydetään toisiltamme anteeksi (näistä pikkujutuista) vaan unohdetaan vain.

  8. Millaisista asioita turhaudut?

    Hyvin monista asioista. Ihan sama, onko käsissä autonratti vai ostoskärry, mutta hitailijat edessä on jotenkin tosi ärsyttäviä. Teinin kanssa turhaudun siitä, että kaikesta pitää käskeä. Koko ajan. Pistä astiat koneeseen, siivoo huonees, vie pyykkis,... Turhaudun siivoamisesta, kun se on ihan yhtä tyhjän kanssa, ja enimmäkseen tuntuu, että olen ainoa, joka edes yrittää.

  9. Millaiset asiat ilostuttavat?

    Mies. Lapset. Niin ärsyttäviä kuin välillä ovatkin. Onnistumiset omissa asioissa, lasten onnistumiset omissa asioissa. Kuopukseni opetteli tulemaan alas sohvalta. Ei tarvitse enää juosta kuhmua painamaan. Kun saa nukkua pitkään, kun lapset heräävät vaihteeksi hyvällä tuulella. Kun mies tai teini tekee jotain minun puolesta, mitä en ole pyytänyt. Ystävälliset sanat, viesti vanhalta tai uudelta kaverilta pitkästä aikaa tai yllättäen.

  10. Oletko tyytyväinen itseesi ja elämääsi tällähetkellä?

    Juuri tällä hetkellä olen erittäin tyytymätön itseeni, eiliseen syömiseeni, jonkin aikaa jatkuneeseen piittaamattomuuteeni ja siihen, että työnhaku on vielä kesken. Peruspuitteet ja kokonaisuus on kuitenkin ihan hyvällä mallillaan. Pikkuvauva-arki on nyt taaksejäänyttä elämää ja alamme vihdoin jaksaa ja ehtiä muutakin. Lapsiluku on täynnä. Ollaan suurinpiirtein terveitä ja ihan hyvinvoivia.

  11. Mitä haluat haastajaltasi kysyä?

    Mitä odotat blogisi lukijoilta?

Ja Niina c.mon kysymykset:


01 Mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi?

Kliseisesti kuin mikä, mutta lapseni, kun ovat kaikessa rasittavuudessaan niin suloisia ja söpöjä. Kauniit sanat ja teot. Ihmisten välittäminen.

02 Jos sinun pitäisi luopua jostain asiasta elämässäsi ja saisit jotain sitä vastaan, 
mistä luopuisit ja mitä tahtoisit sen tilalle?

Luopuisin milloin vain toivottomuudestani ja päämäärättömyydestäni ja ottaisin tilalle toivoa, uskoa ja varmuutta ja tietoa siitä, mihin olen matkalla ja miksi.
Voisin luopua viihde-elektroniikasta (kunhan radio jäisi) jos saisin tilalle aikaa, jonka voisin käyttää järkevästi, itseeni, perheeseeni, siivoamiseen...

03 Mitä olet tehnyt tänään?

Melkein voisi sanoa, että en mitään. Olen lukenut näitä haasteen antajien omia vastauksia ja kysymyksiä ja kirjoittanut vastauksia näihin. Olen vaihtanut pari vaippaa ja pukenut lapset päivävaatteisiin. Aamupala on syöty.

04 Onko sinulla mitään kummallisia tai muuten vain mielenkiintoisia tapoja?

Pahoin pelkään että olen läpeensä mielenkiinnoton ihminen.
Kun lähden ulos kodistani, minulla on aina avaimet kädessäni. Käsilaukussa tai taskussa ei riitä, vaikka laittaisin ne kynnyksen toisella puolella sinne. Uskon, että avaimet on mukana vain kun ne ovat kädessäni.
Olen oikeakätinen, mutta pidän lapsiani sylissäni yleensä oikealla puolella ja puuhastelen vasemmalla kädellä. Kirjoitan tekstiviestit vasemmalla kädellä. Yleisurheilulajeissa ponnistusjalkani oli vasen. En ole hypännyt pituutta tai korkeutta lukion jälkeen, en tiedä mikä jalkatilanne nyt olisi.

05 Milloin viimeksi olet tehnyt jotain jonkun muun hyväksi? Mitä?

Kävin viikko sitten siivoamassa siskoni luona (kanssa). Tiskasin, ja kuurasin keittiön vähän silleen perusteellisemmin.

06 Salaiset paheesi? 

Jos kertoisin, ne ei olisi enää salaisia ;) Mitähän osaisin nimetä.
Oon vähän kuin dr. House, siinä mielessä, että mun paheeni ovat kaikkien tiedossa, esimerkiksi että olen krooninen myöhästelijä, koska en lähde koskaan minnekään ikinä ajoissa.
Mutta on mulla salaisuuksiakin, kuten se, että olen ihan pokkana väittänyt perheelleni, että suihkupullosta suihkutettava pesuaine, jossa lukee 'sisältää hajunpoistajaa', todella poistaa pikkulapsen pissin sohvasta tai karvalankamatosta tai petauspatjalta, ja mies ja teini ovat ostaneet tämän selityksen täysin, koska haluavat uskoa siihen. Tasaisin väliajoin vuokraamani tekstiilipesuri poistaa ne pissit, ei se saniteettitilojen pesuun tarkoitettu aine.

07 Mitä haluaisit oppia?

Juoksemaan niin kuin masai-soturi :)

08 Nimeä yksi asia, jonka haluaisit tehdä/kokea ennen kuolemaasi.

Olenko tylsä vai filosofinen, jos vastaan että elää? Haluan saavuttaa muutamia tavoitteitani, en halua esimerkiksi asua tässä kodissa vielä viiden vuoden kuluttua. Haluan matkustella ja nähdä muutakin kuin oman pienen elämänpiirini. Haluan saada töitä ja olla tyytyväinen työpaikkaani. Ei voi nimetä vain yhtä, kun niin paljon on kesken.

09 Mikä piristää sinua, jos olet surullinen?

Mies. Siitä on apua moneen vaivaan. <3

10 Puhutko/käveletkö unissaan? Kerro jokin kokemus omasta (tai jonkun muun) 
uneksimisesta. Jos kokemusta ei löydy, kerro jostain unestasi!

En, mutta ilmeisesti pienenä lapsena olen tehnyt molempia. Äiti kertoo, että olen nauranut unissani ja kuulemma oikein heleästi. Muistan yhden kerran alle kouluikäisenä, kun olimme serkkujemme luona käymässä ja heräsin yöllä vessahätään. Lähdin pimeässä lastenhuoneen siskonpedistä vessaa kohti, niin minua yritettiin pysäyttää, että älä mene, sinä kävelet taas unissasi. Siinäpä koitin sitten selittää, että ihan oikeasti pitäisi nyt päästä. Kaipa olen sitten käveleksinyt enemmänkin.

11 Kerro jokin muisto lapsuudestasi.

Ei ehkä auvoisin, mutta taatusti yksi varhaisimmista hajamuistoista. Meillä oli kotona pienenpieni penkki, ehkä 40 cm leveä, sellainen emännänjatke, ja istuin siinä vuotta vanhemman siskoni kanssa vierekkäin. Ilmeisesti oltiin niin söpösen näköisiä, että äiti halusi ottaa valokuvan. Minä olin pieni, vielä vaipoissa, enkä juuri jutellut, mutta muistan sen tilanteen, kun halusin pois kuvasta, koska minulla oli pissi housussa ja minua nolotti, ja äiti sanoi isosiskolle, että pidä kiinni pikkusiskosta, niin saadaan kuva otettua. No kuvassa isosisko pitää käsivarrestani kiinni suu keskittyneesti mutrulla ja minä kiemurtelen kauemmaksi, en kovinkaan tyytyväisen näköisenä. Ja se pissi - kyllä, se näkyy kuvassa. :D


sunnuntai 12. elokuuta 2012

Haasteet osa 2: Kysymyksiin vastauksia

Neiti Michelinin kysymykset:


1. Komein julkisuuden henkilö?

Voi että. Vanhat lempinäyttelijät alkavat olla jo kovin vanhoja, uudet komeat ovat rikollisen nuoria, tai siltä ainakin vaikuttaa ;) En kyllä muista tähän hätään, ketä olisin katsonut sillä silmällä viimeksi, että siinäpä vasta komea uros.

 2. Kun olet tavoittanut ihannepainosi, millä tavalla uskot elämäsi muuttuvan?

Toivon, että elämäni ei muutu sitten kun olen ihannepainossani, koska en halua uskoa, että painollani on väliä niihin asioihin, joihin haluaisin (painon lisäksi) muutosta, esimerkiksi työllistymiseen. Toivon, että elämäntaparemonttini todella remontoi elämäni ja muutun tässä matkan varrella, enkä vasta sitku. Alemmasta painosta uskon olevan hyötyä lenkkipolulla ja se tuo muitakin etuja, esimerkiksi reidet ei hankaa toisiaan vasten niin paljon ja vaatteet istuvat paremmin, mutta en usko, että mieheni rakastaa minua enemmän tai vähemmän tai yhtäkkiä saisin paljon uusia kavereita ja minusta tulisi huippusuosittu blogisti ja niin edelleen... :D

3. Millainen on vaatekaappisi järjestys? Minkä perusteella valitset päivän asusi?

Kaaos on elämäni järjestys. Meillä on lämmin koti, enkä esimerkiksi viime talvena pitänyt pitkähihaista paitaa kotona ollessa ollenkaan, eli kaikki mukavat hihattomat trikoopaidat ovat ensimmäisenä käden ulottuvilla. Koska olen kotona lasten kanssa, heille on sinällään sama olenko pyjamissa vai kukkamekossa, niin valitsen päälleni mukavinta ja vaihdan sitten uloslähtiessä siistimpää ja puhtaampaa päälle. Mulla on aika perusvaatteista koostuva valikoima, joten minun ei tarvitse pohtia mikä käy minkäkin kanssa. En koristaudu vaatteilla, en saa aikaan WOW!-efektiä, mutta en myöskään pukeudu kaapuihin ja peittele tai häpeile itseäni, farkut ja joku kiva teepaita on hyvin usein se millä mennään.

4. Jos olisin lampun henki,mitkä kolme toivomusta esittäisit minulle?

Oisko nyt se nuorempi ja laihempi ja lihaksikkaampi? Taitaisin toivoa pitkäjänteisyyttä, pienempää vatsaa ja hyväpalkkaista työtä, josta tykkään. Pitkäjänteisyys ja raha auttaisivat tavoitteiden saavuttamisessa ja pienempi vatsa poistaisi tätä nykyistä vatsakriisituskaa.

5. Mikä on lempiostospaikkasi?

Voivoi. Prisma? Vähän riippuu, mitä pitää ostaa. Tykkään kierrellä huonekalukaupoissa ostamassa Ei-mitään. Tykkään kierrellä keskustan vaatekaupoissa haluamassa kaiken. Tykkään täsmäiskuista, en mielellään yhdistä vaate- tai kenkäostoksia jonkin muun tarpeellisen hankintakierrokselle, koska tykkään kartoittaa ensin vaihtoehdot enkä osta aina ensimmäistä kivaa.

6. Haluaisitko olla julkisuuden henkilö? Miksi/mikset?

En haluaisi. Silloin, kun me oltiin kouluiässä, haluttiin olla palomiehiä ja astronautteja ja rock-tähtiä ja näyttelijöitä, nyt halutaan olla julkkiksia. Mitä ne on? BB-etuliitejuontajia, salarakkaita, epäonnisten liikemiesten morsiamia? En haluaisi olla julkisuuden henkilö julkisuuden vuoksi. Jos jossain elämäni vaiheessa jostain syystä minusta tulisi julkkis, olisin sitä esim. työni takia, en siksi, että on kiva saada julkisuutta. En kyllä äkkiseltään keksi, mistä syystä sosiologista tulisi julkkis, mutta on niinkin käynyt. Esimerkiksi presidentti Mauno Koivisto on myös sosiologi mutta onko julkkis?

7. Olitko hyvä koulussa?

Olin ja tykkäsin koulusta. Paitsi seiskaluokasta, kun kaveripiiri hajaantui eri luokille ja olin tosi yksinäinen. Mutta opiskelusta tykkään edelleen.

8. Mikä eläin olisit? Mikä teissä on samaa?

Laiskiainen? Meillä molemmilla on kiiltävä turkki? :D Tai sitten naarasleijona. Makaan päivät savannilla puunvarjossa ja nautiskelen rentoutumisesta ja vapaa-ajasta, ja yöt juoksentelen pikkupaniikissa peurojen perässä shitshitshitshitshit! Miksi piti tämäkin jättää TAAS viimetippaan? Pakko saada jostain ruokaa perheelle ja ÄKKIÄ! Ja seuraavana päivänä taas auringossa maaten: älkääs nyt lapset viitsikö tapella. En millään viitsisi nostaa persustani tästä ja tulla komentamaan teitä, kunnes saapuu ilta ja shitshitshitshitshit! TAAS on lapset ruokkimatta ja kello on vaikka kuinka paljon! :D

9. Mitä teet kun aika käy pitkäksi?

Jos on toimeton olo, siivoilen jonkun pikkujutun, tyhjennän tiskikoneen tai pesen pyykkiä, saatan vaikka zumbailla dvd:ni tahtiin tai lähteä lenkille, jos lapsenvahtiasiat on järjestyksessä. Jos on vain tylsää, katson telkkaria, luen toisten blogeja tai pelailen facebook-pelejä. Castleville on tämänhetken suosikkini.

10. Mihin matkustaisit jos sinulla ei olisi mitään rajoitteita? Kenet ottaisit mukaan?

Luultavasti miehen kanssa kierrettäis niitä paikkoja, joihin ei olla vielä päästy. Ja niitä on paljon, koska ollaan matkusteltu tosi vähän, yhdessä ja erikseen. Haluaisin käydä joskus Yhdysvalloissa sellaisella pitkällä matkalla, että ehtisi vähän nähdä sitä oikeaa amerikkaa. Haluaisin käydä Australiassa ja Islannissa. Haluaisin nähdä pyramidit, Taj Mahalin, Eiffeltornin (monellako äffällä?), Vapauden patsaan,.. Olisko se sitten Las Vegas, mihin pitäis mennä? Eikös siellä ole noi kaikki? Esikoiselle lupasin, että lähdetään käymään kahdelleen jossain sitten, kun hän täyttää 18. Siihen on enää neljä vuotta. (Ai kamala!)

11. Mikä on yleisin ajatuksesi ensimmäisenä aamulla?

Ensin katson kelloa ja sitten vasta ajattelen. Yleensä kello on jotain viiden ja kuuden välillä ja ajattelen Ei, ei vielä! Oltais nukuttu vielä vähän aikaa!

Ja sitten Kiiperin kysymykset:


1. Mikä oli sinun toiveammatti pienenä? Oletko alalla nyt?

Äitini on kätilö, ja pitkälle ala-astetta toiveammattinani oli kätilö tai sairaanhoitaja (varmaan koska en tiennyt kovin monta ammattia, jostain syystä suurimmaksi osaksi kavereideni vanhemmatkin olivat hoiva-alalla) mutta siedän mahdottoman huonosti verta, joten en voisi kuvitellakaan työskenteleväni nykyisin alalla, jossa kohtaa verenvuotoa. :) Haaveilin myös näyttelijän urasta jossain vaiheessa, koska harrastin näyttelyä lapsuudessa ja nuoruudessa, mutta olen parempi kriitikko kuin näyttelijä.

2. Kirje vai sähköposti?

Nykyisin kyllä sähköposti. Viimeisimmät etanakirjeet olen lähettänyt 2000-luvun alussa.

3. Mikä sai sinut bloggaamaan?

Aloitin ensin kirjoittamaan vähän kuin päiväkirjaa. Aluksi en päästänyt lukijoita ollenkaan, myöhemmin avasin blogini muidenkin luettavaksi ja nyt toivoisin itse asiassa enemmänkin interaktiivisuutta.

4. Mitä kadut?

Onhan noita paljonkin, mitä voisi katua, mutta ei taida olla sellaista, mitä katuisin loppuelämäni. Harmittaa, etten yläasteella lähtenyt mukaan oppilaskunnan vaaleihin, vaikka kannatusta olisi ollutkin (pelkäsin häviämistä ja meillä oli iso koulu), kaduin joskus, etten hakenut yhtä hyvää työpaikkaa, mutta nyt en enää muista edes, mikä paikka se oli.

5. Mikä on suosikkilajisi kun urheilet?

Kuntokeskuksessani, jonka olen jättämässä monen vuoden suhteen jälkeen taakseni, ehdottomasti lempilaji on spinning. Se on ensimmäinen ohjattu ryhmäliikuntatunti, jota olen kokeillut, ja olin samantien aivan myyty. Kotona minulla on zumba-dvd joka on edelleen ahkerassa (HAH! Valehtelija!) käytössä ts. zumbaan sen tahtiin edelleen, eikä se vain kerää pölyä kaapissa. Rakastan pitkiä rataslenkkejä, mitä teen nuorimmaiseni kanssa, pari tuntia vähintään asfaltoituja teitä pitkin rattaita lykkien. Ennen asuttiin lähempänä pururataa (joo muutama sata metriä, ihan kävelymatkan päässä se sama on nykyäänkin) ja kävin paljon siellä kävelemässä. Metsälenkissä on vain Se Jokin, vaikka tässä metsässä liikenteen äänet kuuluvat koko ajan taustalla, niin silti pääsee siihen luonnonrauhan tunnelmaan, joka pyyhkii huolet kuin huolet mielestä, edes hetkeksi. Oikeastaan suoraa yhtä suosikkia ei ole, mutta hankalinta minun on löytää aikaa vatsalihasjumpalle ja venyttelylle, vaikka niitä eniten (juuri siksi) tarvitsisinkin.

6. Bravuurisi keittiössä? Resepti?

Olen aika peruskokki. Teen niitä perustuttuja lapsiperheruokia, makaronilaatikkoa, perunoita ja jauhelihakastiketta, kanaa ja riisiä... Heitän pakastevihannekset mikroon höyrystymään tai höyrytän kattilassa tuoreita parsakaaleja ja porkkanoita ja mitä näitä nyt on. Meillä ei oikeastaan kuluteta aikaa keittiössä perusruoan ääressä. Punaisen lihan syöjät perheessämme tykkäävät karjalanpaististani, itse en sitä kylläkään syö. Meillä on yksi kikhernepata, johon me miehen kanssa palataan aina tasaisin väliajoin. Meillä oli sellainen kausi, että testailtiin viikonloppuisin uusia reseptejä juurikin sen makaronilaatikko, jauhelihakastike, mitäs hyvää tänään tehtäis jauhelihasta -putken katkaisemiseksi. Tehtiin sitä pataa toisena viikonloppuna ja ihastuttiin molemmat. Silloin ei ollut vielä noita pikkuisia, mutta esikoinen ei ihastunut. Ohje on aika pitkä, niin palaan siihen myöhemmin.

7. Minkä kirjan luit viimeksi?

Hah! Kevyttä kesälukemista..? Luin viimeksi Tadeusz Borowskin Kotimme Auschwitz. Borowski opiskeli toisen maailmansodan aikana puolan kieltä ja kirjallisuutta maanalaisessa yliopistossa, hänet vangittiin vuonna -43 maanalaisesta toiminnasta epäiltynä ja lähetettiin Pawiak-vankilan kautta Auschwitziin, siirrettiin -44 Dautmergenin kesktysleirille, josta amerikkalaiset joukot vapauttivat vangit myöhemmin samana vuonna. Hän teki itsemurhan 28-vuotiaana vuonna 1951.

8. Osaatko neuloa kantapään?

En osaa neuloa mitään. En osaa edes luoda silmukoita. Valitsin aina peruskoulussa puukäsityön.

9. Seuraatko blogiani säännöllisesti vai säännöllisen epäsäännöllisesti vai et koskaan?

Seuraan säännöllisen epäsäännöllisesti. Käyn aina tasaisin väliajoin lukemassa kaiken siihen mennessä ilmestyneen mutta en ole ihan viikoittainen vierailija. Tykkään kyllä tyylistäsi paljon. :)

10. Paljonko kello on?

11:10. Esikoinen on yöunilla, kuopus on päiväunilla ja keskimmäinen kiipeilee isin päällä. Hieno hetki viettää aikaa blogimaailmassa.

11. Onko tavoitteesi vielä minkä verran matkaa? Vai oletko jo "perillä"?

On matkaa. Kymmenen kiloa, monta juoksulenkkiä, työhakemuksia. Yksinkertaistamista. Mutta kyllä tämä tästä!

Perjantaijuoksu

Kävin taas pururadan lenkin. Vaikka se onkin raskas mutta kun tykkään siitä purkkarista niin. Muutin näihin maisemiin -99 ja tuon pururadan ensimmäinen lenkkikokemus oli kolmen kilometrin lenkki esikoiseni, silloin kaksivuotiaan kanssa seuraavana keväänä. Sittemmin niitä on tullut koluttua enemmänkin, pidemmälle, kävellen ja juostenkin, mutta koskaan en ole täyttä juoksulenkkiä siellä tehnyt, en niin, etteikö olisi pitänyt kävellä välissä.

Muutamia huomioita tein lenkin aikana.

  1. Maasto on minulle liian raskas, seuraavan kerran lähden sinne kävellen.
  2. Minun on palattava taaksepäin juoksuohjelmassani ja juostava lyhyempiä lenkkejä. Pururata on muotonsa vuoksi hankala, kun ei sieltä kesken pois kääntyessä välttämättä lenkkiään lyhennä. Jaksan alkulenkistä juosta hyvin, yllättäen jopa kuus-pilkku-jotain, mutta loppulenkistä riitti pikkuinen töppyräkin siihen, että kävelyksi oli vaihdettava.
  3. Kun viileämmät ilmat ovat jo täällä, minun on vihdoin alettava panostaa juoksuvaatteisiin näiden trikoopaitojen sijasta.
  4. Minun on myös ihan pakko lähteä urheilurintsikkaostoksille, vaikka minulla onkin kauheat traumat edelliskerrasta. Painonmuutosten myötä minulla ei vain kerta kaikkiaan ole tarpeeksi tukevaa settiä, että juostessa ei tarvitsisi yhtään etuvarustustaan ajatella.

torstai 9. elokuuta 2012

Vuosi täynnä

Ensimmäinen kakku on jo tullut uunista. Lauantaina tehdään toinen, kun sukulaisiakin tulee vierailulle. Viime vuonna tähän aikaan oltiin jännän äärellä. Ja jälkeenpäin olo oli sankarillinen, sainpas tehtyä!


Tänään juhlitaan, huomenna palaan taas haasteen ja arjen pariin. Ehkä en olekaan enää niin hukassa, ehkä en ollutkaan vain saavuttanut sitä kaikkea, mitä aioin. Ehkä en tiennyt, mitä aioin, mitä halusin. Pettyä ei voi itseensä, eikä saavutuksiinsa, vaan vain omiin odotuksiinsa. Ja omia odotuksia itsestään ja saavutuksistaan voi muuttaa. Ensi vuonna erilailla. Tänään kuitenkin juhlitaan.

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Haasteet, osa 1: 11 faktaa itsestäni

No nytpä pitkien postien kirjoittajaa rätkäistiin pitkillä haasteilla. Minun on pakko pilkkoa nämä osiin, että edes joku (=minä) jaksaa lukea loppuun asti. Eli olen saanut tämän tällä hetkellä kiertelevän haasteen:

1. The person nominated must share 11 facts about themselves.
2. The person nominated must answer the questions the tagger 

( the person who nominated them) set for them.
3. The person nominated must choose 11 people to tag (nominate) 

and create 11 questions for them to answer. 

Then they must go to their pages and let them know they were nominated! 

There are no tag backs!


Neiti Michelin ehti ensimmäisenä, sitten haasteen laittoivat myös Kiiperi ja Terveytensähoitaja ja sitten vielä Niina c.mon. Sen sijaan että yrittäisin keksiä itsestäni 44 faktaa, saatte tyytyä 11 yhteiseen. :)

1. Olen horoskoopiltani Neitsyt. Jotkut sanovat, että se myös näkyy.
2. Neitsyitä kuvataan täsmällisiksi, minä olen täsmällinen ainoastaan siinä, että olen johdonmukaisesti joka paikasta myöhässä.
3. Vihaan ketä-sanan väärinkäyttöä. Siis oikeasti vihaan.
4. Minulla ei ole päänsärkyä juuri koskaan. Jos on, se johtuu joko nesteytyksen tai kahvin puutteesta ja on helposti korjattavissa.
5. Olen ollut sairaalassa vain synnyttämässä ja päivystyksessä vain korvatulehdusten takia.
6. Minulla on yksi bloggaava sisko.
7. Veljeni kiipesi Kilimanjarolle, sillä välin minä valloitin pyykkivuoren. Olen onnellinen hänen saavutuksestaan, mutta aitoa onnea on myös tyhjä pyykkikori. ;)
8. Tykkään raskaamman puoleisesta musiikista, mutta en ole mikään Lordi-herännäinen.
9. Olen käynyt katsomassa New Kids on the Blockin molemmat Suomen-keikat.
10. Minuun eniten vaikuttanut kirja on Marion Zimmer Bradleyn Avalonin usvat.
11. En ole täydellinen: vasemman jalkani keskimmäinen varvas on ympäröiviään lyhyempi. Mutta en minä muita vikoja keksi. :)

Palaan haasteen loppuosiin, eli muiden kysymyksiin myöhemmin, ihan lähiaikoina, ennen joulua joka tapauksessa.

tiistai 7. elokuuta 2012

Lyijypallo hukassa!

Nyt voisin alkaa dieetille. Tällaiselle Fätistä Fitiksi Vituttaako-dieetille. En tiedä, mikä minuun on mennyt, mutta rytmini on ihan epätasapainossa. Eilen söin lounaaksi höyrytettyä parsakaalia. Ainoastaan. Tuliko nälkä illemmalla? Päivällinen jäi väliin, kun olin illan poissa ja kävin kaupassa vasta kotiin tultua. Ei sitten jaksanut enää. Leivällä mentiin. Ja sitten suklaata ja karkkia. Minä en edes syö karkkia. Paitsi näköjään ateriankorvikkeena. (Siis minä en syö karkkia, koska minulle riittää suklaa, ja suklaa ei ole karkkia: jos olet karkkilakossa, saat edelleen syödä suklaata.) Puolustuksekseni voin sentään sanoa, että lapset ovat syöneet hyvin, terveellisesti ja tarpeekseen.

Olen ihan totaalisen hukassa itseni ja syömiseni kanssa. En oikein edes tiedä, mistä kohtaa lähtisin purkamaan tätä vyyhtiä. Tällä kertaa uni ei auta, tänäänkin nukuttiin peräti seitsemään! :)

Palaan muuten saamiini haasteisiin mielellään jo hetikohta illemmalla. Olen saanut kolme haastetta, ja vastaamista riittää. Jospa löydän sieltä myös vastauksen omalle eksymiselleni.

Ei ole meikäläisen palikat nyt näin hyvin hallussa.


maanantai 6. elokuuta 2012

Kysymyksiä aamulenkkeilijöille (r.s.v.p.)

Lähdettekö aamulenkille tyhjin vatsoin?
Juoksua vai reipasta kävelyä?
Miten pitkän lenkin teette (aika, ei matka)?
Mikä pointti siinä tyhjällä vatsalla lenkkeilyssä on? Siis paastovatsassa?

ystävällisesti vastausta odottaen
Lyijypallo

torstai 2. elokuuta 2012

Haasteita, haasteita


Juuri kun mietin, mistä tykkäisin lukea muilta, sain itse haasteen Nti Micheliniltä. Saman tien tuli mieleen, että minullahan on jemmassa pari haastetta itselläkin eteenpäin laitettaviksi. Palaan näihin myöhemmin, koska nyt minun pitäisi olla siivoamassa, mutta olen facebookissa, zyngassa, bloggerissa ja mollissa. Lisäksi totesin, että tarvitsen liikuntaohjelman. Tavoite minulla on koko ajan mielessäni (normaalipainoon, 62 kg:n tuntumaan) mutta keinot siihen pääsemiseen häälyvät jossakin sumussa, ja ne on niin helppo unohtaa, toistuvasti, kun ei ole luvannut itselleen mitään. Palaan tähänkin myöhemmin. Nyt yritän päästä siivouspäivän tunnelmaan. Luultavasti jatkan tunnelmaanpääsemisyrityksiä myös huomenna. :)

Nämä kuvat ovat vain täytettä, viime kesän reissuja.