Kuulumisia

Heippa kaikille!

Olen aloittanut tällä viikolla työt kahden vuoden kotiolojen jälkeen, mutta en ole silti luopunut liikkumisesta enkä edes kohtuuhyvästä syömisestä. No joo siis tänään työpaikkaruokalassa oli kananugetteja - olisin voinut leivittämätöntä versiotakin syödä, mutta eihän ne ihan huippuepäterveellisiä noin niin kuin päivän kokonaisuus huomioon ottaen ole.

(Mun on pakko vielä kertoa surullisesta myyntimiehestä sen verran, että hänelle osoitetussa uudessa työpisteessä, joka on siis eri rakennuksessa, on työprosessien tuottamaa pölyä ja luultavasti myös hometta. Myyntimies saa pahoja allergisia reaktioita uudessa työpisteessään ja on nyt etsimässä uutta loukkoa, johon tavaransa levittää. Mitä siihen voi työhuoneen ryövännyt pikkulikka sanoa, shit happens?)

Kävin keskiviikkona salilla ja eilen juoksemassa. Tänään pitää venytellä oikein pitkän kaavan mukaan. Eihän se ihan hullun paljon yhteen viikkoon ole mutta onhan tässä vielä lauantai (sunnuntaille on muita suunnitelmia) ja onhan tässä tekemisen meininkiä. Pääasia, ettei unohda. Työ on kyllä sellaista, että joka päivä voisi lähteä juoksemaan pääntuuletuslenkin, sen verran paljon joutuu/saa aivojaan käyttää päivän aikana, mutta on tässä nyt ollut vähän muutakin elämää huomioitavana.

Ensi viikon olenkin sitten lomalla, kun tuli tehtyä lomasuunnitelmat jo hyvissä ajoin ennen työpaikan saantia, mutta sitten taas loppukesäksi sorvin ääreen. En aio yhtään päivitystä kirjoittaa matkapuhelimella tai iPadilla tai millään muullakaan kannettavalla mokkulalla laiturin nokasta, koska olen poissa vain viikon. Koittakaa pärjätä. ;) Toivottavasti teillä on pidemmät lomat ja paljon aikaa postailla kesäkuvia ympäri Suomen ja muun maailman, odotan innolla! :)

Tilasin juuri kaupasta mutakakkua loman alun kunniaksi, toivottavasti mies sitä löytää. Sunnuntaina herkutellaan sitten lisää juhlien merkeissä. Semmoiset terveelliset suunnitelmat tällä kertaa. Hauskaa juhannusta kaikille!

Ihana elämä

Bloggaava siskoni tuli kylään. Tuli perjantaina ja sanoi, että voin mä sun kanssa lähteä juoksemaan, vaikka kyllä mä aamulla jo kävin. Että mennään yhtä hiljaa kuin opettivat juoksukoulussa. Toi sykemittarinkin, kun oli itse saanut uuden. Hiivittiin hiljaa, helpompi on juosta hitaasti kaverin kanssa. Syke pidettiin alhaalla. Vitonen juostiin melkein ilman pysähdyksiä. Eikä me oikeasti niin hirveän hiljaa edes hiivitty. Paitsi niin hiljaa, että päästiin pelottavan lähelle pimeällä tiellä istuvaa huuhkajaa. (Alan pikkuhiljaa myöntää, että saattoi se olla huuhkaja, eikä vain julmetun iso pöllö. Siskoa kun pelotti, sanoin, että tule nyt, se on vain kissa, mutta sitten se samperin kissa levitti siipensä ja lähti lentoon. Ei tyytynyt ruoja juosta jolkottelemaan tien yli.)

Lauantaina käytiin vetämässä xyclingpuolimaraton. Siskoni tuli mukaan, ilman muuta. Ilman aiemmin sovittuja välttämättömiä menoja oltaisiin kyllä mielellään väännetty koko kolmetuntinenkin. Mutta sitten ei olisi kyllä päässyt ne puolivälistä aloittavat mukaan. Ei käynyt kateeksi niitä kesken tulleita, niitä alusta aloittaneita kylläkin. Sali oli viimeisintäkin pyörää myöten täynnä, ilma lämmin ja hikinen. Tunnelma oli loistava ja alkupuolen ohjelma rakennettu niin, että hienosti oltaisiin jaksettu jatkaakin. Puoliväkisin piti vääntää kovemmalle, että pääsi voittajana poistumaan salista. Ettei jäisi vahingossa sellainen olo, että kesken jäi. Koulun vanhempainiltapäivässä oli  porkkanaraastetta, vihreää salaattia ja makaronilaatikkoa, kai se palautusruokana kävi, myöhästyinkin vain kaksikymmentäviisi minuuttia.

Tänään venyteltiin kiltisti siskon kanssa, juostut ja pyöräillyt lihakset takaisin oikeaan pituuteensa. Synttärikakku leivottiin meidän pikkurinsessalle, joka kieltäytyi tulemasta samaan pöytään meidän kanssamme. Puhalletaan ne kynttilät sitten ilmeisesti tiistaina, kun on se virallinen kolmeveepäivä. Ei kai sitä lasta voi kakun syöntiin pakottaa?

Illalla kävin vielä pilateksessa toisen siskon kanssa. Puolentoista tunnin pilateksessa, haluan korostaa. Lopuksi venyteltiin lonkankoukistajat ja pakarat. Lähdin huomattavasti letkeälanteisempana kotiin mitä sinne menin. Ihana tunne sekin. Edes synttärituotteiden kanssa en ole (vielä) övereitä vetänyt ja painoakin on matkan jälkeen lähtenyt tällä viikolla huikeat 1,8 kg. Taisin olla aika turvoksissa kotiin tultua. Tästä on hyvä jatkaa. Mistähän sitä seuraavaksi haaveilisi?

Ruokapäiväkirja (ja juoksulenkki)

Eilen söin näin.
Aamupalana iso kuppi kahvia rasvattomalla maidolla, ruispalan päällä floraa (60 %), edamia pari viipaletta sekä vinopino kurkkua.

Lounas jäi vähän köyhäksi ja pikaiseksi, kun aamupäivä meni hohhaillessa, asioita hoitaissa, laskuja maksaissa ja lähdettiin ulos vähän liian myöhään. Piti siis hakea kaupasta valmista, kun oli kaksi nälkäistä ja väsynyttä lasta (ja yksi aikuinen) saatava kiireesti ruokittua ennen päiväunia. Söin purkillisen vaaleaa tonnikalaa ja saarioisen (?) aurinkosalaattia. Heitin jo purkin menemään, että voisin tarkistaa. Sellainen pyöreä, meni kerralla. Maitoa join lasin tai kaksi.

Pienempi nukahti heti, minäkin olisin mielelläni nukkunut, mutta isompi ei antanut. Eikä nukahtanut itsekään. Hyvä puolentoista tunnin yritys oli kuitenkin ja taisin minä parit mikrounet nukkuakin.

Välipalaksi voidaan laskea kahvit. Syötiin viikonlopulta tähteitä: juustopatonkia floralla ja juustolla (mies sai sen juustopäällystepuolen, minä otin sen pohjapuolen) sekä viimeinen pieni viipale täytekakkua. Oikein valkoisten hiilareitten riemujuhla. Join litran vettä. En ihan yhdeltä istumalta mutta melkein. Tämän jälkeen kävin juoksemassa.

(Meinasin testata 10 min juoksua, mutta penikat oli taas niin tukossa, että tyydyin seiskoihin, neljä kappaletta, ja tällä kertaa kolmen minuutin palauttelut välissä, koska ensimmäinen siirtymä juoksusta kävelyyn oli ihan yhtä helvettiä. Huonon tankkauksen ja tukkoisten jalkojen takia lenkki alkoi huonona, mutta kun jalat tottuivat, ne toimivat sittenkin ihan hyvin. Sykemittari on edelleen kadoksissa, joten mittasin juoksuani soittimeni "nopeusmittarilla", mutta se väitti, että juoksin oikein tiukassa ylämäessä 4,25 min/km, joten aika viitteellistä sen antama tieto näyttää olevan. Ehkä askeleet on tiheät, mutta ei todellakaan vauhdin vaan sen mäen takia. Tasaisella pyrin pitämään vauhdin kuutosen ja seiskan välimaastossa, vaikka tuntuu, että se seiskan ja kasin väli voisi olla parempi. Minulla on kuitenkin vielä matkaa siihen, että osaisin oikeasti kuunnella itseäni.)

Lenkin jälkeen tein burritoja. Testattiin maissikuori, ollaan normisti ostettu täysjyvävehnää, mutta ylläriylläri lähisivassa ei täysjyvää ollut ja käytiin tosiaan pitkäksi venyneen ulkoilun päätteeksi kaupassa. Ei todellakaan oltais jaksettu lähteä kauemmaksi kauppaan, tai ainakaan oltais päästy sieltä takaisin. Tortilloihin täytteeksi tacokastiketta, broilerisuikaleita (punaisen lihan syöjille oli jauhelihaa), kurkkusalaattia, paistettua sipulia, paprikaa, kurkkua ja aurajuustoa. Maissinen kuori on muuten mureampaa, vehnäinen pysyy paremmin ehjänä. Ihan ntk-pohjalta. Söin kaksi, ja join jälleen maitoa.

Sitten kävin laittamassa poikulin nukkumaan ja tulin olohuoneeseen katsomaan telkkaria ja pelaamaan nettipelejä. Join vissyä ja vettä ja tekaisinpa minä vihreää teetäkin (mutta siitä kaatui puolet sohvalle, koska olen auttamaton sotkija) ja ajattelin useaan otteeseen illan aikana, että jotain pitäis ottaa, tai jotain tekis mieli, tai mitähän sitä iltapalaksi ottaisin, mutta en jaksanut nousta ja kävellä keittiöön, joten siinäpä ne eilisen ruokailut sitten olikin. Jotenkin tuntuu vähäiseltä nämä syömiset mun normaaliin verrattuna, olenkohan autuaasti unohtanut jonkun välikahvin ruisleivällä? Yleensä kahvin kanssa syön leipää.

Ennen nukkumaan menoa käytin vielä jonkun 30-45 min venyttelyyn. Mulla on taas penikoiden lisäksi jumittamassa selkä si-nivelen kohdalta. Onko kellään vinkkejä, miten sitä aluetta saa venytettyä? Hierontaan oon kyllä menossa, mutta pitäähän sitä itsekin jotenkin saada auki.

"Lihashuolto on tehokkainta, kun hieronnan lisäksi vielä venytellään"

Sanoi eilen hierojani. Hieroja oli vihainen. Minusta johtumattomista syistä? Hän on läheiseni, hänellä ei ollut eilen työpäivä. Kuunteli Rammsteinia ja runttasi jalkalihaksiani auki-asentoon. Ei kuulemma kertarykäisyllä saa penikoita vapautettua, mutta minä jatkan kotona venyttelyllä ja köyhänmiehenpilatesrullalla (=lötköpötkönpätkällä) rullailua.

Eilen aamulla kävin kahden tunnin rataslenkillä. Aurinko paistoi pilvien raoista melkein koko matkan, ilma odotti ukkosta, kun sitä oli luvattu. Minulla oli tavallisen topin päällä lyhythihainen huppari. Topin selkämys oli ihan litimärkä, kun tultiin kotiin. Hiki valui housujen alla reisiä pitkin. Koitin kävellä reippaasti ja tehokkaasti ja se onnistuikin viimeistä vajaata kilometriä vaille, mutta sillä viimeisellä pätkällä ohitin mummon, joka rupesi juttelemaan roskista ja säästä ja Mustanmeren tulvista ja jumalasta ja pelosta, että hänen lapsensa eivät pelastu, koska heidän nimiään ei taida olla Elämän kirjassa. Kävelin siis mummon kanssa samaa tahtia loppumatkan.

Tänään ajatuksissa on juoksulenkki, testaan vähän vastahierottuja jalkoja. Ei kuulemma kovin kovaa rykäisyä kannata niille ihan heti, mutta sittenhän se juoksuohjelman mukainen (ja tällä kertaa sen mukainen) lenkki onkin just hyvä. Kolme 5+2-minuuttista ja kymmenen minuutin kävelyt alkulämpäksi ja loppuverkaksi. Jos ei nyt ihan mahdottomasti sada, katsotaan, mihin keli kääntyy.

Eilen illalla mietin sitä, että kumpi sitten on loppujen lopuksi parempi: Lähteä tunnollisesti ohjelman mukaiselle lenkille, vaikka sataa, vai osata joustaa ja soveltaa, jos sää ei suosi ulkoliikuntaa? Tulin siihen lopputulokseen, että se riippuu täysin tavoitteista. Minun on turha kehua itseäni tekemättä jättämisestä mutta toisaalta en ole asettanut itselleni mitään varsinaista treeniohjelmaa, jonka mukaan minun pitäisi liikkua. Ainut on tuon juoksun kanssa, että kehittyäkseen pitäisi tarpeeksi monta lenkkiä tarpeeksi tiuhaan ehtiä tehdä. Ja siinä minä haluan kehittyä.

Minulle riittää ihan tähän ensi alkuun se, että lähden kerran viikossa juoksemaan, koska se on enemmän kuin kuukausi sitten, mutta kaksi juoksulenkkiä pidemmän päälle ja pitempään harrastaneena ei tee muuta kuin pitää juoksurutiinia yllä. Vasta kolmas lenkki viikossa (ja siitä eteenpäin) kehittää. Hah hah, sainpas kuulostamaan sen siltä, että nythän mun kannattaa juosta vain ne joka kolmannet treenit! Laiskuri minussa osaa tehdä tulkintoja tosi hienosti! :) Mutta oikeasti haluan lisätä sen toisen lenkin mahdollisimman pian viikkooni. Kolmas reissu olkoon nyt toistaiseksi rataslenkki, pitkäkestoinen, matalan sykkeen lenkki.