Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruokapäiväkirja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruokapäiväkirja. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Ruokapäiväkirja

No miten se panikoijan eilinen ruokapäivä sitten meni? No suurin piirtein näin:

Aamupuuro. Pahoittelen, kuva ei ole saman päivän, seassa oli  pelkkää omenaa, ei banaania. Mutta saanette varmaan ideasta kiinni? Lisäksi kuppi kahvia maidon kanssa.

Tämä on se lounas, josta paniikki alkoi. Kyllähän sen tuosta jo kertavilkaisulla näkee, että ei se ihan hese-aterialle pärjää lihottavuudessaan. Tän kanssa lasillinen maitoa.

Päivällisellä poikkeuksellisesti spagettia, juuri kun pääsin sanomasta, etten  oikeastaan syö pastaa. Tuo aneemisen näköinen ruilautus siinä päällä on lohisuikaleista tehtyä kastiketta. Ilmeisesti upposi spagetin väleihin, kun näyttää... ei oikeastaan ollenkaan herkulliselta. Porkkanaraaste sai ajaa salaatin asiaa tässä vaiheessa iltaa.

Sitten ne kootut selitykset:

  • Join lounaan ja päivällisen välissä kupin kahvia ja söin kaksi juusto-ruisleipää. Ei tullut kuvattua niitä.
  • Yhtä poikkeuksellisesti kuin päivällisellä spagettia, syön kaksi kala-ateriaa päivässä, varsinkin että molemmat lohta. Mutta mies kävi kaupassa hakemassa ohjeella "jotain lihaa". Se on meillä aina käsittänyt enemmän kuin vain punaisen lihan.
  • Illalla yleensä syön rahkaa ja ananasta tai marjoja. Nyt ei ollut nälkä eikä tehnyt mieli. Varmaan siksi, kun  päivällinen meni melko myöhään, ja olin tosi väsynyt. Mutta iltapalan väliin jäämisen takia kalorit jäi himpun verran alle 1500. Ei ihan ollut tarkoitus.

Tälle päivälle ei ole suunnitelmia. Hullujen akkojen jumpan ajattelin jossain välissä vetäistä.

torstai 24. tammikuuta 2013

Ylläpitävä ruokavalio

Tässä ei ole nyt sitten luvassa mitään ydinfysiikkaa ja rakettitiedettä. Tässä on kyse siitä, miten minä en laihdu, vaikka kuin syön terveellisesti.

Täyttelin kiloklubiin ruokailujani siihen asti, kun netti toimi, reilun viikon ainakin.







Normiruokaa, ei herkkupäivänä

Taisin viime vuoden puolella sanoa, että luullakseni syön ihan hyvin, ja totesin, että näin onkin. Normiruoalla ilman hifistelyjä jään helposti 1600-1700 kcal tietämille, eikä ole nälkä eikä hankala. Suositus on 1900-2000 kcal tietämillä. Kun syön kasvikseni, saan riittävästi kaikkia aineksia, kuitujakaan ei tarvitse leseiden tai vastaavien kanssa lisätä. Saan riittävästi proteiinia ilman raejuustoa aamupuurossa (olen kokeillut sitäkin, kyllä sekin menisi), rasvatkin ovat pääasiassa pehmeitä, kiloklubille sopivia rasvoja.

Mielenkiintoista sinänsä (vai onko?) että viime käyttökertaan verrattuna kiloklubikin on muuttunut suosituksissaan. Ennen vanhaan hiilareistakin annettiin suositusrajat, nyt ainoastaan rasvasta ja proteiinista, ja rasvan suositellun määrän yläraja on noussut, onko se peräti 65 % kokonaisenergian saannista? Minusta aika kamala määrä. Joka tapauksessa kiloklubi on selkeästi karppausystävällisempi. Populismin ehdoilla on suuren yleisön laihdutuspalvelunkin toimittava...

No mutta mikä tekee minun terveellisestä ja monipuolisesta ruokavaliostani ylläpitävän laihduttavan sijaan? Fazerin sinisessä suklaalevyssä on noin 1000 kcal. Jos syön joka päivä terveellistä ja hyvää ruokaa 1700 kcal, yhden levyn tasapainottava (=ei-laihduttava) vaikutus kestää yli kolme päivää. Jos syön kaksi levyä viikossa, viikon kokonaisenergiansaanti ei käytännössä ehdi miinuksen puolelle yhtenäkään päivänä. Liikunnan avulla saan välillä tikistettyä kilon tai puoli pois, mutta sitten taas on aika herkutella. Joo, muistutan nyt, etten oikeasti luvannut mitään rakettitiedettä, ihan peruskoulun matikkaa vain.







Miehen syntymäpäivänä, vohveli, muffini, punaviiniä ja juustoa, sen normiruoan päälle.

Minulla ei kertakaikkiaan ole varaa tähän "kohtuulliseen" ja "eihän me edes paljon herkutella" ruokavalioon. Tämän vuoden puolella tekemäni laihdutustulos on paitsi joulun ja uuden vuoden hiilaripöhökilojen pudottamista, myös määrätietoisempaa kieltäytymistä herkuista. Ja nyt aion olla entistä määrätietoisempi.

Syön melko hiilaritietoisesti, ja olen huomannut, että himo mihin tahansa herkutteluun syntyy yleensä siitä, että annan pirulle pikkusormen. En käytä juurikaan perunaa, pastaa tai riisiä, mutta ruisleivästä en ole luopunut kokonaan. En myöskään välttele mitään hedelmiä tai marjoja niiden sisältämien hiilareiden takia. Mutta jos satun saamaan kahvipöydässä yhden suklaakeksin tai palan pullaa, alan myöhemmin miettiä, mitä hyvää meillä mahtaisi olla, ja olisiko tänään asiaa kauppaan, josta voisi samalla ostaa vaikka suklaata vai olisiko karkki parempi... Onnekseni olen niin laiska, etten jaksa pelkän suklaan takia kauppaan lähteä, mutta onnekseni olen myös niin hyvä suostuttelija, että joskus olen mieheni lähettänyt kauppaan pelkän suklaan takia. Siinä entisessä herkuttelijan elämässä, jonka kiloja tässä nyt pudottelen.

Herkkupäivä kerran viikossa on varmasti ihan hyvä idea, mutta minun tapauksessani se tarkoittaisi tarkempaa ruokailua viikon mittaan. Että oikeasti alkaisin mittaamaan, paljonko sitä kastiketta tai ruokaöljyä tai täysjyväriisiä tuli hulautettua pannulle tai lautaselle. Enkä minä ole sellaiseen valmis, minulla kun ei ole mitään pilkuntarkkaa PT:n laatimaa treenidieettiä, vaan pyrkimys vain normaaliin hyvään ruokailutapaan. Tunneperäisesti en pysty herkkujen vähentämistä lähestymään, mutta tämä järkiperäinen tapa näyttäisi toimivan paremmin.

tiistai 28. elokuuta 2012

Ruokapäiväkirja (ja juoksulenkki)

Eilen söin näin.
Aamupalana iso kuppi kahvia rasvattomalla maidolla, ruispalan päällä floraa (60 %), edamia pari viipaletta sekä vinopino kurkkua.

Lounas jäi vähän köyhäksi ja pikaiseksi, kun aamupäivä meni hohhaillessa, asioita hoitaissa, laskuja maksaissa ja lähdettiin ulos vähän liian myöhään. Piti siis hakea kaupasta valmista, kun oli kaksi nälkäistä ja väsynyttä lasta (ja yksi aikuinen) saatava kiireesti ruokittua ennen päiväunia. Söin purkillisen vaaleaa tonnikalaa ja saarioisen (?) aurinkosalaattia. Heitin jo purkin menemään, että voisin tarkistaa. Sellainen pyöreä, meni kerralla. Maitoa join lasin tai kaksi.

Pienempi nukahti heti, minäkin olisin mielelläni nukkunut, mutta isompi ei antanut. Eikä nukahtanut itsekään. Hyvä puolentoista tunnin yritys oli kuitenkin ja taisin minä parit mikrounet nukkuakin.

Välipalaksi voidaan laskea kahvit. Syötiin viikonlopulta tähteitä: juustopatonkia floralla ja juustolla (mies sai sen juustopäällystepuolen, minä otin sen pohjapuolen) sekä viimeinen pieni viipale täytekakkua. Oikein valkoisten hiilareitten riemujuhla. Join litran vettä. En ihan yhdeltä istumalta mutta melkein. Tämän jälkeen kävin juoksemassa.

(Meinasin testata 10 min juoksua, mutta penikat oli taas niin tukossa, että tyydyin seiskoihin, neljä kappaletta, ja tällä kertaa kolmen minuutin palauttelut välissä, koska ensimmäinen siirtymä juoksusta kävelyyn oli ihan yhtä helvettiä. Huonon tankkauksen ja tukkoisten jalkojen takia lenkki alkoi huonona, mutta kun jalat tottuivat, ne toimivat sittenkin ihan hyvin. Sykemittari on edelleen kadoksissa, joten mittasin juoksuani soittimeni "nopeusmittarilla", mutta se väitti, että juoksin oikein tiukassa ylämäessä 4,25 min/km, joten aika viitteellistä sen antama tieto näyttää olevan. Ehkä askeleet on tiheät, mutta ei todellakaan vauhdin vaan sen mäen takia. Tasaisella pyrin pitämään vauhdin kuutosen ja seiskan välimaastossa, vaikka tuntuu, että se seiskan ja kasin väli voisi olla parempi. Minulla on kuitenkin vielä matkaa siihen, että osaisin oikeasti kuunnella itseäni.)

Lenkin jälkeen tein burritoja. Testattiin maissikuori, ollaan normisti ostettu täysjyvävehnää, mutta ylläriylläri lähisivassa ei täysjyvää ollut ja käytiin tosiaan pitkäksi venyneen ulkoilun päätteeksi kaupassa. Ei todellakaan oltais jaksettu lähteä kauemmaksi kauppaan, tai ainakaan oltais päästy sieltä takaisin. Tortilloihin täytteeksi tacokastiketta, broilerisuikaleita (punaisen lihan syöjille oli jauhelihaa), kurkkusalaattia, paistettua sipulia, paprikaa, kurkkua ja aurajuustoa. Maissinen kuori on muuten mureampaa, vehnäinen pysyy paremmin ehjänä. Ihan ntk-pohjalta. Söin kaksi, ja join jälleen maitoa.

Sitten kävin laittamassa poikulin nukkumaan ja tulin olohuoneeseen katsomaan telkkaria ja pelaamaan nettipelejä. Join vissyä ja vettä ja tekaisinpa minä vihreää teetäkin (mutta siitä kaatui puolet sohvalle, koska olen auttamaton sotkija) ja ajattelin useaan otteeseen illan aikana, että jotain pitäis ottaa, tai jotain tekis mieli, tai mitähän sitä iltapalaksi ottaisin, mutta en jaksanut nousta ja kävellä keittiöön, joten siinäpä ne eilisen ruokailut sitten olikin. Jotenkin tuntuu vähäiseltä nämä syömiset mun normaaliin verrattuna, olenkohan autuaasti unohtanut jonkun välikahvin ruisleivällä? Yleensä kahvin kanssa syön leipää.

Ennen nukkumaan menoa käytin vielä jonkun 30-45 min venyttelyyn. Mulla on taas penikoiden lisäksi jumittamassa selkä si-nivelen kohdalta. Onko kellään vinkkejä, miten sitä aluetta saa venytettyä? Hierontaan oon kyllä menossa, mutta pitäähän sitä itsekin jotenkin saada auki.

maanantai 27. elokuuta 2012

Sori, kaverit!

Tulin vain kertomaan, etten ole muistanut sitä saakelin ruokapäiväkirjaa pitää, iltaan asti ainakaan. Ehkä siksi, että oon syönyt tosi tyhmästi ja sitten tässä oli yksi synttärikakku taas tuhottavana viikonlopun aikana. Mutta suklaan syönnin minä lopetan nyt. Tänään. En tiedä kuinka pitkäksi aikaa. Kerron sitten. Suklaa on noussut sellaiselle jalustalle, tai itsehän minä olen sen sinne nostanut, että on aika palauttaa se paikoilleen sinne minne se kuuluu, muiden herkkujen ja höttökalorien joukkoon.