Tsemppiä jatkoon

Näin eilen vanhaa työkaveriani pitkästä aikaa. Hän on tehnyt elämäntapamuutoksen, alkanut treenata ja syödä paremmin. Oli pakko kehua, miten hyvältä hän näytti, terveeltä ja treenanneelta, vaikka yleensä en tohdi toisten ulkonäköä (päin näköä) kommentoida.

Vaikka itsekään en ole kesärepsahtanut, uudenlainen motivaatio potkaisi takapuoleen. Kun ihan oikeasti näkee edessään ihmisen, joka on muuttunut hurjasti ja huomattavasti. Siihen live-kokemukseen ei mitkään ennenjajälkeen-muutoskuvat netissä yllä. Aamulla sanoin itselleni, että haluan olla yhtä hyvän näköinen kuin hän.

Töissä hommat etenee. Hitaasti, mutta etenee kuitenkin. Olen ehtinyt parille lenkille ja yhden kerran salille tässä viikon aikana. Tänään lähdetään vähän reissun päälle ja palataan huomenna, joten taitaa viikonlopun liikkumiset tapahtua autolla. No, ainahan on ensi ja ensi viikko... :)

Puhuttiin eilen nimenomaan elämäntapamuutoksesta, elämäntapamuutos vs. dieetti ja laihdutuskuuri. Että miten on tärkeää valita sellaiset keinot, jotka ovat käytössä sitten koko loppuelämän, eikä vain kuutta tai kymmentä viikkoa. Sellaisen kymmenen viikon ohjelmaan tämä työkaverikin oli ensin lähtenyt, mutta siitä päässyt sitten jutun juoneen kiinni ja jatkanut omin neuvoin.

Minun motivaationi jatkaa valitsemallani tiellä vain kasvoi ja kasvoi, enkä siksi toivotakaan teille taikka itselleni tsemppiä loppurutistukseen vaan tsemppiä loppuelämän kestäviin valintoihin. Itse aion lisätä salilla käyntiä. (Jossain vaiheessa saatan harkita liittymistä melko läheiselle suurelle kuntosalille, joka ei juurikaan ryhmäliikuntaa tarjoa.)

Kuulumisia

Heippa kaikille!

Olen aloittanut tällä viikolla työt kahden vuoden kotiolojen jälkeen, mutta en ole silti luopunut liikkumisesta enkä edes kohtuuhyvästä syömisestä. No joo siis tänään työpaikkaruokalassa oli kananugetteja - olisin voinut leivittämätöntä versiotakin syödä, mutta eihän ne ihan huippuepäterveellisiä noin niin kuin päivän kokonaisuus huomioon ottaen ole.

(Mun on pakko vielä kertoa surullisesta myyntimiehestä sen verran, että hänelle osoitetussa uudessa työpisteessä, joka on siis eri rakennuksessa, on työprosessien tuottamaa pölyä ja luultavasti myös hometta. Myyntimies saa pahoja allergisia reaktioita uudessa työpisteessään ja on nyt etsimässä uutta loukkoa, johon tavaransa levittää. Mitä siihen voi työhuoneen ryövännyt pikkulikka sanoa, shit happens?)

Kävin keskiviikkona salilla ja eilen juoksemassa. Tänään pitää venytellä oikein pitkän kaavan mukaan. Eihän se ihan hullun paljon yhteen viikkoon ole mutta onhan tässä vielä lauantai (sunnuntaille on muita suunnitelmia) ja onhan tässä tekemisen meininkiä. Pääasia, ettei unohda. Työ on kyllä sellaista, että joka päivä voisi lähteä juoksemaan pääntuuletuslenkin, sen verran paljon joutuu/saa aivojaan käyttää päivän aikana, mutta on tässä nyt ollut vähän muutakin elämää huomioitavana.

Ensi viikon olenkin sitten lomalla, kun tuli tehtyä lomasuunnitelmat jo hyvissä ajoin ennen työpaikan saantia, mutta sitten taas loppukesäksi sorvin ääreen. En aio yhtään päivitystä kirjoittaa matkapuhelimella tai iPadilla tai millään muullakaan kannettavalla mokkulalla laiturin nokasta, koska olen poissa vain viikon. Koittakaa pärjätä. ;) Toivottavasti teillä on pidemmät lomat ja paljon aikaa postailla kesäkuvia ympäri Suomen ja muun maailman, odotan innolla! :)

Tilasin juuri kaupasta mutakakkua loman alun kunniaksi, toivottavasti mies sitä löytää. Sunnuntaina herkutellaan sitten lisää juhlien merkeissä. Semmoiset terveelliset suunnitelmat tällä kertaa. Hauskaa juhannusta kaikille!

Erilainen kesä

Kesällä laihtuminen on ollut minulle tosi vaikeaa. Ja sitten en ole onnistunut, koska olen ajatellut sen olevan tosi vaikeaa. Ajattelin, että tämä voisi olla erilainen kesä.

Olen puhunut elämäntaparemontista niin kauan, etten enää muistanut, minkälainen se vanha elämäntapani oli ja mitä olin siitä muuttamassa. Lisää liikuntaa ja enemmän kasviksiako? No, molemmat on kyllä toteutuneet, mutta se remppa on silti pään sisällä.

Olen sanonut jo hylkääväni laihdutuksen ja haluavani parantaa elintapojani. Sanoin ehkä vuosi sitten, ehkä jopa puolitoista. Sanoin, että tämä ei ole laihdutusblogi vaan elämäntapablogi. Paljonpa se on auttanut, kun edelleen kyynelehdin kiloista, aina silloin tällöin, kun sille päälle satun. Ja kiellän ja syön suklaata. Ja mitä näitä nyt on. Viimeisimmäksi sanoin: Terveyden kautta. Ja silti kyynelehdin kiloistani.

Tiedättekö, kun on pitkän pitkän aikaa mielessään sinnitellyt ja puurtanut, jotenkin ilottomasti, että jaksaisi vain keskittyä eikä herpaantuisi ja sitten kun olisi sitä tarpeeksi jatkanut, olisi perillä Onnessa ja Autuudessa? Tiedättekö sen tunteen, kun yhtäkkiä huomaakin, että kaikki on jotenkin kevyempää tai helpompaa tai entiedä jotenkin paikoilleen loksahtanutta? Niin kuin en enää tarpoisikaan jalkaisin jossain rämeikössä vaan olisin päässyt jokilaivan kyytiin. Onhan se eteneminen edelleen todella hidasta, mutta enää ei tarvitse ponnistella. Täytyy vain toistaa niitä hyviä valintoja, seurata rutiineitaan, huomata onnistumisensa ja vahvistaa niitä.

Että onko siitä ilottomasta puurtamisesta sitten mitään hyötyä? Ei voi tehdä hyviä päätöksiä ilman kokemusta, eikä kokemusta saa ilman huonoja päätöksiä. Minä en osaa sanoa, mikä minun nykyinen elämäntapani on, mutta se on muuttunut kyllä siihen entiseen verrattuna. Eniten minua on auttanut itseni vapauttaminen. Liikunnan pakosta, tietynlaisen ruokailun pakosta, mistä vain ehdottomuudesta. Että tehdään nyt näin tästä eteenpäin, kun näin päätin, vaikka tämä ei tunnu sen enempää hyödylliseltä kuin kivaltakaan. Ja siitä, että vain äärimmilleen venytettynä liikunta voi olla hyödyllistä, koska silloin se kuluttaa eniten. Opin juoksemaankin, kun päästin irti pakkoliikunnasta, ja se jos mikä niitä kaloreita oikeasti kuluttaa. :)

Minulla on elokuuhun muutama tavoite, joista tärkein liittyy kolesteroliarvojen kontrolliin. On minulla painotavoitekin, mutta se terveys on nyt ihan oikeasti etusijalla. Teen tämän itseäni varten. Lapsiani varten. Ennen kaikkea ja ehdottomasti itseäni varten. Tästä kesästä tulee hyvä. Jos näin kuumat kelit jatkuvat, istun onnellisesti ilmastoidussa toimistossa. Sadettakin se pitää, jos ilmat huononee. Ehtii sitä lenkille töiden jälkeenkin. Muutosta on ilmassa ja minä olen onnellinen. :)

Väsynyt mutta onnellinen

Toista päivää elixialaisena ja pahoin pelkään, että tämän viikon jälkeen olen niin pahasti koukussa, että irti ei ole pääsemistä.

Tänään testasin Fast, Fit & Fabulousin, vaikka ensin pelkäsin, olenko tarpeeksi fast tai fit koko tunnille - fabulous: ilman muuta! Sen voin sanoa, että jos fast-osiosta hengissä selviää, niin loppua kohti helpottaa, näin ainakin minun kehollisuudellani, kun kestävyyskunto ei parhaimmasta päästä ole, mutta jonkin verran lihaskuntotyö on tuottanut jo tulosta.

Tänään testaan myös toista ihan uutta juttua, sain nimittäin lahjakortin Ayurvediseen pää- ja kasvohierontaan. Hoitokuvauksessa luvataan, että hoidon aikana pääsee ainakin hetkeksi syvään rentoutumisen tilaan. Minä varmaan nukahdan siihen hoitopöydälle. Nukahdin eilen illalla piikkimaton päällekin. Ja meinasin nukahtaa FFF:n loppurentoutukseenkin. :) 

Olen nyt jo muutamana iltana laittanut koneen ajoissa kiinni ja mennyt nukkumaan ajoissa, eilen jo ennen kymmentä (no ehkä kymmentä vaille kymmenen mutta silti). Luultavasti se auttaa, luultavasti jossain vaiheessa alkaa helpottaa, nyt jaksaminen on sellaista perusvireistä, ei vielä virkeää. Mutta eipä tämä elämäntaparemppa muutenkaan ole koko ajan pakottamatta tapahtunut, ensin pitää pakottaa itseään myös lepäämään ennen kuin siitä tulee rutiinia ja ennen kuin hyödyt alkavat tosissaan näkyä.

Hyviä juttuja on tiedossa toukokuuhun muutenkin, joten hyvällä mielellä jatketaan. :) Pienet vastoinkäymiset tuntuvat tällä hetkellä kovin pieniltä, ja se on hyvä se. Antaa arjen olla ja elämän sotkea, iso kuva on vaihteeksi kirkkaana mielessä ja keho onneksi näköjään tietää, mitä tehdä, jos itse en. Se on pyytänyt minulta viime aikoina salaattia ja muitakin hyviä ruokapäätöksiä. Opettelisi vielä pyytämään venyttelyä hetkeä ennen kuin on liian myöhäistä. ;)

Oikein mahtavaa viikkoa teille! Omani on ainakin erityinen. :)

Sitä Parempaa Elämää kohti

Onhan näitä yhteenvetoja tehty ennenkin. Ja biisilista on lataamatta. Mutta ajattelin silti aikani kuluksi tarkistaa, minkälaisia tavoitteita olen asettanut, ja joko se parempi elämä on saavutettu. Nämä ovat nyt vain mieleentulemisjärjestyksessä, ei tärkeys- tai parhaitentoteutuneisuusjärjestyksessä.

1. Asumisasiat: Muutettiin kolmiosta neliöön, joten vanha tilanpuuteongelma ratkesi siinä, mutta jotenkin on sellainen tuntu, että ei me tässä vuosikausia viihdytä.
2. Ruokaremontti: Luulin syöväni hyvässä rytmissä jo puolitoista vuotta sitten, kunnes korjasin rytmiä ja tajusin, että tässähän riittää opeteltavaa. Helppoina rutiinipäivinä kaikki on hyvin, vähän kun normista poiketaan, taas on opeteltavaa.
3. Liikunta: Liikun hyvin. Luulin, että hyvin liikkuakseni tarvitsen omaa aikaa kuntokeskuksessa, mutta olen huomannut, että se kotijumppakin auttaa eteenpäin. Edelleenkään en osaa laskea joka kymmenminuuttista yhteen ja olla tyytyväinen päivän arkiliikuntoihin, mutta onnekseni pystyn koostamaan liikuntaviikkoni myös "ihan oikeista liikuntasuoritteista". Olen löytänyt juoksun, olen päässyt sinuiksi kuntosalin kanssa, pääsin vähän niin kuin vahingossa käsiksi parhaimpaan kehonmuokkaustreeniin ikinä - pilatekseen. Vielä kun opettelisin venyttelemään säännöllisemmin, tiheämmin, niin johan olisi kroppa kunnossa kaiken aikaa.
4. Siivous: Tökkii, ei parane ikinä. Ei näytä olevan minun käsissäni. Korkeammat voimat taitavat säädellä sitä.
5. Yksinkertaistaminen: Luullakseni olen parantanut tässäkin. Minulla ei ole kiire, kiire on mielentila. Tekemistä voi olla paljon, mutta kiirettä ei enää ole. Pyrin karsimaan ylimääräisiä kieppejä ja kierroksia, tavoittelen sitä, minkä inhimillisesti pystyy, en yritä ylikuormittaa päivääni vaan otan ulkoilut ja päiväuniajat ja "pakollisen dataamisen" huomioon aikataulutuksessani.
6. Uni, nukkuminen, lepo: Ei ole lisääntynyt, kuin pakon edessä. En ole ponnistellut tämän osa-alueen hallitsemiseksi. Välillä menen aikaisemmin nukkumaan, koska en jaksa enää valvoa tai olen nukahtanut sohvalle (tietokone sylissä) mutta systemaattisesti kymmeneltä nukkumaan on samanlainen utooppinen ajatus kuin vaikkapa painoni alkaminen viitosella. Ei tule tapahtumaan, ei ainakaan tällä yrityksellä.
7. Työ: Ei varsinaisesti ole ollut tällä Paremman Elämän tavoitelistalla, mutta rivienvälistä, ja muun mahdollistajana (=rahoittajana) kylläkin. Sen nostankin nyt tavoitteiden joukkoon. Jos teillä on tarvetta vähänkäytetylle sosiologille, niin laittakaas sähköpostia tulemaan, ihan oikeasti.
8. Lyijypallo: Eniten olen miettinyt nimimerkkiäni. En ole enää kovin iso pallo. En vain tiedä, mikä sitten olisin. Tarinani ei ole lopussa, olen edelleen matkalla kohti Parempaa Elämää, mutta minkälaisena. Mieluummin vingun täällä kuitenkin anonyymina elämäni epäonnistumisista, kun samaan aikaan yritän omalla nimelläni esimerkiksi etsiä töitä rautaisena ammattilaisena ja erehtymättömänä asiantuntijana. Eri puolia, eri elämän osa-alueita. En välttämättä halua yhdistää. Luultavasti keksin tähän jonkinlaisen ratkaisun, taikka sitten en. 

Tässä tosi hyvä jäähdyttelybiisi: Jason Mraz: I'm Yours. Tulee hyvä mieli treenistä ja musiikista. (Tosin Hullujen Akkojen jumpassa tämä on tiukka vatsalihastyöbiisi, ei lepoa eikä leppoisuutta.)

Lapset ja arki palasivat

Ja heti hiljeni blogin päivityskin. :) Olipa ihana saada taas omansa kotiin. Levätä sain hyvästi, nukkua kokonaisia yöunia, herätä silloin, kun on nukkunut tarpeeksi. Liikkumaankin ehdin, vaikken niin paljon kuin olin ajatellut. Hyviä juttuja ja tärkeitä asioita sain vietyä eteenpäin.

Ruokailu sen sijaan... Sanotaanko nyt vaikka niin, että onpa onni, että lapset ja arki ja tutut ja turvalliset rutiinit palasivat. En väitä, että ruokailut olisivat ihan hunningolla olleet, perushyvät jutut mukana kyllä, mutta ei silti ihan oppikirjan mukaan. Olen joskus miettinyt, että miten minulle käy, kun aloitan työt, kun ei ole aikaa kotona keskittyä pelkästään omiin valintoihin, kun vaikkapa työpaikkaruokala määrittelee, kuinka hyvän lounaan pystyn syömään. Tämän vapaan viikon perusteella totean, että työ kotona tai kodin ulkopuolella tuottaa juuri niitä rutiineja, joita elämäntaparemonttiin ja painonhallintaprojekteihin tarvitaan. Ilman sitä struktuuria, jolla päivät saadaan sujumaan, hyvien valintojen tekeminenkin on hankalampaa. Yksinkertaisesti muistettavaa on liikaa.

Tästä on hyvä jatkaa. Olen käyttänyt tätä lausetta aika usein paikallisesta aallonpohjasta noustessa, mutta nyt tarkoitan sitä tosissani. Vaikka tänä aamuna en millään olisi jaksanut herätä edes silloin, kun mies sanoi olevansa lähdössä jo töihin ja kuulemma olisi suotavaa, että joku olisi lastenkin kanssa, pääsen varmaan muutamassa päivässä taas perusrytmiin kiinni. Kohta lähdetään kauppaan hakemaan kaikille perusterveellisen kotiruoan aineksia. Kyllä tämä tästä, arkirutiinit ovat hyvä juttu. :)

Ylläpitävä ruokavalio

Tässä ei ole nyt sitten luvassa mitään ydinfysiikkaa ja rakettitiedettä. Tässä on kyse siitä, miten minä en laihdu, vaikka kuin syön terveellisesti.

Täyttelin kiloklubiin ruokailujani siihen asti, kun netti toimi, reilun viikon ainakin.

KasviksetEnergiaHerkutKuidut

Normiruokaa, ei herkkupäivänä

Taisin viime vuoden puolella sanoa, että luullakseni syön ihan hyvin, ja totesin, että näin onkin. Normiruoalla ilman hifistelyjä jään helposti 1600-1700 kcal tietämille, eikä ole nälkä eikä hankala. Suositus on 1900-2000 kcal tietämillä. Kun syön kasvikseni, saan riittävästi kaikkia aineksia, kuitujakaan ei tarvitse leseiden tai vastaavien kanssa lisätä. Saan riittävästi proteiinia ilman raejuustoa aamupuurossa (olen kokeillut sitäkin, kyllä sekin menisi), rasvatkin ovat pääasiassa pehmeitä, kiloklubille sopivia rasvoja.

Mielenkiintoista sinänsä (vai onko?) että viime käyttökertaan verrattuna kiloklubikin on muuttunut suosituksissaan. Ennen vanhaan hiilareistakin annettiin suositusrajat, nyt ainoastaan rasvasta ja proteiinista, ja rasvan suositellun määrän yläraja on noussut, onko se peräti 65 % kokonaisenergian saannista? Minusta aika kamala määrä. Joka tapauksessa kiloklubi on selkeästi karppausystävällisempi. Populismin ehdoilla on suuren yleisön laihdutuspalvelunkin toimittava...

No mutta mikä tekee minun terveellisestä ja monipuolisesta ruokavaliostani ylläpitävän laihduttavan sijaan? Fazerin sinisessä suklaalevyssä on noin 1000 kcal. Jos syön joka päivä terveellistä ja hyvää ruokaa 1700 kcal, yhden levyn tasapainottava (=ei-laihduttava) vaikutus kestää yli kolme päivää. Jos syön kaksi levyä viikossa, viikon kokonaisenergiansaanti ei käytännössä ehdi miinuksen puolelle yhtenäkään päivänä. Liikunnan avulla saan välillä tikistettyä kilon tai puoli pois, mutta sitten taas on aika herkutella. Joo, muistutan nyt, etten oikeasti luvannut mitään rakettitiedettä, ihan peruskoulun matikkaa vain.

KasviksetEnergiaHerkutKuidut

Miehen syntymäpäivänä, vohveli, muffini, punaviiniä ja juustoa, sen normiruoan päälle.

Minulla ei kertakaikkiaan ole varaa tähän "kohtuulliseen" ja "eihän me edes paljon herkutella" ruokavalioon. Tämän vuoden puolella tekemäni laihdutustulos on paitsi joulun ja uuden vuoden hiilaripöhökilojen pudottamista, myös määrätietoisempaa kieltäytymistä herkuista. Ja nyt aion olla entistä määrätietoisempi.

Syön melko hiilaritietoisesti, ja olen huomannut, että himo mihin tahansa herkutteluun syntyy yleensä siitä, että annan pirulle pikkusormen. En käytä juurikaan perunaa, pastaa tai riisiä, mutta ruisleivästä en ole luopunut kokonaan. En myöskään välttele mitään hedelmiä tai marjoja niiden sisältämien hiilareiden takia. Mutta jos satun saamaan kahvipöydässä yhden suklaakeksin tai palan pullaa, alan myöhemmin miettiä, mitä hyvää meillä mahtaisi olla, ja olisiko tänään asiaa kauppaan, josta voisi samalla ostaa vaikka suklaata vai olisiko karkki parempi... Onnekseni olen niin laiska, etten jaksa pelkän suklaan takia kauppaan lähteä, mutta onnekseni olen myös niin hyvä suostuttelija, että joskus olen mieheni lähettänyt kauppaan pelkän suklaan takia. Siinä entisessä herkuttelijan elämässä, jonka kiloja tässä nyt pudottelen.

Herkkupäivä kerran viikossa on varmasti ihan hyvä idea, mutta minun tapauksessani se tarkoittaisi tarkempaa ruokailua viikon mittaan. Että oikeasti alkaisin mittaamaan, paljonko sitä kastiketta tai ruokaöljyä tai täysjyväriisiä tuli hulautettua pannulle tai lautaselle. Enkä minä ole sellaiseen valmis, minulla kun ei ole mitään pilkuntarkkaa PT:n laatimaa treenidieettiä, vaan pyrkimys vain normaaliin hyvään ruokailutapaan. Tunneperäisesti en pysty herkkujen vähentämistä lähestymään, mutta tämä järkiperäinen tapa näyttäisi toimivan paremmin.

Tää on se maanantai kun aloitan

Heh heh...

Täytin eilen kiloklubiin ensimmäisen päivän ruokailuja. Jotka meni melkolailla v*tuilleen. Pitäisi käydä kaupassa, että sais vähän enemmän väriä lautaselle ja niihin pallukoihin siellä kiloklubissa. Eilen Kultakutri oli kuumeinen ja valitti, että kurkussa on taas tulta ja päätä särkee. Kipulääkettä ja nukkumaan. Heräsi vielä kipeänä, mutta uuden lääkeannoksen jälkeen alkoi olo parantua. Mikä lie? Täytyy tarkkailla. Toisella on antibioottikuuri kesken, mutta yhtään ei vielä kuulosta paremmalta.

Kävin eilen taas kalevalaisessa jäsenkorjauksessa. Mukavasti lähti nesteet kiertoon, jospa osa näistä juhlapyhien hiilaripöhöstä olisi nyt pissitty pois. Aloitin tosiaan pilateksen kesällä ja sen lisäksi olen saanut selälleni kalevalaista hoitoa. Minulla tuli viimeisen raskauden aikana selkä kipeäksi SI-nivelen kohdalta, varsinkin rasituksessa. Selkä on sen jälkeen ollut kovin jäykkä tuolta alhaalta, ja rankakaan ei enää ole kaartunut oikealla tavalla. Minulla on ollut sellainen selkäperse, että ihan selkeää ei ole ollut, missä toinen loppuu ja toinen alkaa. Ihan kuin olisi häntä koko ajan koipien välissä. Se ettei minulla ole muhkeaa selluliittipeppua vaan rasva kertyy keskivartalolleni, on vielä suurentanut tätä vaikutelmaa.

Pilates on parantanut ryhtiäni huomattavan paljon, ja varmasti on iso osasyyllinen siihen, että sain InBody-mittauksessa niin hyvän tuloksen myös keskivartalon lihaksiin. Mittaaja sanoi, että yleensä näin lähellä synnytystä ei näin hyvässä kunnossa keskivartalo ole. (Kerroin vain että minulla on yksi- ja kolmevuotiaat lapset, mutta yksivuotiaanihan ei ihan tasan yksi enää ole, ylihuomenna vuos ja viiskuukautta. Että ei se synnytys nyt ihan niin lähellä ole, ei enää edes tuoreessa muistissa.)

Kalevalaisella jäsenkorjauksella tai kansanparannuksella olen saanut alaselkääni myös mukavasti lisää liikkuvuutta ja nykyään peräpuoleni onkin paljon paremmassa linjassa. Toki on selkäläskitkin jonkin verran sulaneet, mutta suurempi vaikutus on nimenomaan rangan asennolla. Hierotan itseäni myös klassisella hieronnalla, koska se tehoaa paremmin lihaskireyksiin.

Ryhdin parantumisella on ollut iso merkitys myös vatsapuolelle. Vaikka painossa ei mainittavia muutoksia ole tapahtunut, näytän hoikemmalta, kun keskivartalon korsetti on paremmin hallinnassa. Pilates, kalevalainen jäsenkorjaus, salitreeni, hullujen akkojen jumppa ja venyttely keinoinani olen korjannut rangan asentoani ja korsettilihaksiani. Tässä kun vatsarasvaa sulattelen pois ja treenaan vielä lisää lihasta pakaraan, alan kohta näyttää melkolailla hyvältä. :)

kuva

Elämäntaparemontti

Se on sana, jota on tullut käytettyä aika huolettomasti viittaamaan siihen, että tarttis tehrä jotain. Mutta mitä elämäntapoja minä oikein haluan remontoida? Mihin minä olen oikein matkalla?

Tämänhän ei pitäisi olla pelkkä läskiblogi mutta elämäntaparemontti aika epämääräisenä käsitteenä useimmiten viittaa, ainakin minun käytössäni, siihen, että vyötäröä pitäisi saada kapeammaksi ja kaksoisleukaa pienemmäksi. Mitä minä oikein haluan?

Haluan parempaan kuntoon. Se on tullut sanottua tässä jo muutamaan kertaan. Haluan olla ihminen, joka kuntoilee, jolle liikunta on tärkeä osa elämää. Jolle liikunta on normaali elämän osa-alue kuten kaupassa käynti ja pyykinpesu, yhtä välttämätöntä, yhtä automaattista.

Haluan olla hoikempi. Haluan olla ihminen, joka ei tunne syvää epätoivoa sovituskopeissa. Tavallinen epätoivo riittää.

Haluan olla terve ja näyttää terveeltä. Haluan olla ihminen, joka syö riittävästi, terveellisesti ja monipuolisesti. Haluan pitää kiinni hyvästä vastustuskyvystäni ilman lisäravinteita ja probiootteja jne. Haluan ruokavalinnoillani hoitaa ja pitää huolta itsestäni, en sabotoida sisältäpäin.

Koska tällä hetkellä koen syöväni riittävän hyvin (tässä kohtaa kokemuksellisuus riittää, ehkä ensi vuoden puolella voin tarkastella lähemmin, olenko oikeassa), remontin pääpaino siirtyy ruoasta liikuntaan. Remontoin itsestäni liikkuvan ihmisen, kuntoilevan ihmisen, teen liikunnasta taas säännöllistä ja itsestäni hyväkuntoisen ja huomattavasti timmimmän mimmin. Eiköhän tässä tarpeeksi selkeät tavoitteet ole?