Vähin vaurioin

En syönyt hyvin, en käynyt lenkillä, en edes erityisemmin makoillut. Pelattiin pelejä, lapset juoksutti enemmän miestä. Äiti on niin nähty, äiti saa rauhassa seurustella sukulaisten kanssa. Poika oppi sanomaan kerttu, kuulosti välillä erehdyttävän paljon vi-alkuiselta, ja poika oli ylpeä, kun aikuiset nauroivat iloisesti.

Flunssaa oli liikkeellä, meillekin piti käydä ostamassa ylikallis niistäjä, että saadaan vähän hengitysteitä puhtaammaksi. Nyt oma nenä tuntuu vähän tukkoiselta, mutta ajattelin katsoa, mihin se tästä kääntyy, ja käydä lenkillä iltasella. Veljelle lupasin juoksukuntoani nostaa, itselleni lupasin sen jo aikoja sitten.

Tänään on vähän sellainen "syö mitä löydät" -päivä, tai sitten pitää googletella, että mitkä kaupat tänään auki on, ja minne asti kannattaa lähteä tarjonta tsekkaamaan. Kalaa mulla oli pakkasessa ja ainahan sen kanssa jotain keksii, mutta onhan tässä päivä aikaa syödä hyvin tai huonosti. Aamukahvi odottaa keittiössä ja siitähän ne hyvät ja huonot valinnat sitten lähteekin käyntiin.

Soittolistoja tai hyviä otteita saa edelleen jakaa, genren vaihto voisi tehdäkin ihmeitä, jos tietäis, mitä etsis. Tiinuskan listaan aion tutustua seuraavaksi, taidan vain hakea kahvin kaveriksi.

Loistavaa aurinkopäivää teille! Nyt on kevät! :)

Lapset ja arki palasivat

Ja heti hiljeni blogin päivityskin. :) Olipa ihana saada taas omansa kotiin. Levätä sain hyvästi, nukkua kokonaisia yöunia, herätä silloin, kun on nukkunut tarpeeksi. Liikkumaankin ehdin, vaikken niin paljon kuin olin ajatellut. Hyviä juttuja ja tärkeitä asioita sain vietyä eteenpäin.

Ruokailu sen sijaan... Sanotaanko nyt vaikka niin, että onpa onni, että lapset ja arki ja tutut ja turvalliset rutiinit palasivat. En väitä, että ruokailut olisivat ihan hunningolla olleet, perushyvät jutut mukana kyllä, mutta ei silti ihan oppikirjan mukaan. Olen joskus miettinyt, että miten minulle käy, kun aloitan työt, kun ei ole aikaa kotona keskittyä pelkästään omiin valintoihin, kun vaikkapa työpaikkaruokala määrittelee, kuinka hyvän lounaan pystyn syömään. Tämän vapaan viikon perusteella totean, että työ kotona tai kodin ulkopuolella tuottaa juuri niitä rutiineja, joita elämäntaparemonttiin ja painonhallintaprojekteihin tarvitaan. Ilman sitä struktuuria, jolla päivät saadaan sujumaan, hyvien valintojen tekeminenkin on hankalampaa. Yksinkertaisesti muistettavaa on liikaa.

Tästä on hyvä jatkaa. Olen käyttänyt tätä lausetta aika usein paikallisesta aallonpohjasta noustessa, mutta nyt tarkoitan sitä tosissani. Vaikka tänä aamuna en millään olisi jaksanut herätä edes silloin, kun mies sanoi olevansa lähdössä jo töihin ja kuulemma olisi suotavaa, että joku olisi lastenkin kanssa, pääsen varmaan muutamassa päivässä taas perusrytmiin kiinni. Kohta lähdetään kauppaan hakemaan kaikille perusterveellisen kotiruoan aineksia. Kyllä tämä tästä, arkirutiinit ovat hyvä juttu. :)

Rytmihäiriöitä

Kesä on mennyt vähän aallokoilla ajelehtiessa. Kaikenlainen rytmi kadoksissa ja painonmuutokset vain ylöspäin, uusia suunnitelmia ja niiden toteuttamatta jättämisiä, halua tehdä "asioille" jotain, mutta ei oikein tietoa siitä, mitä nämä asiat ovat, ja mistä päästä niitä lähtisi ratkomaan.

Rytmi hukassa. Siitä se kaikki lähti. Sattumalta (en todellakaan usko, että näillä kahdella olisi mitään syy-seuraus-suhdetta keskenään) Pikku Tyttöni kerho loppui suurin piirtein samoihin aikoihin, kun olin kaikista väsyneimmilläni. Se vähäkin järki, mikä arjen pyörittämisessä oli koulun ja kerhon myötä, otettiin pois. Vaikka väsymyksestäni pääsin, rytmi ei palautunut, koska ei ollut sitä samaa, mihin palata.

Tajusin sen eilen, kun kävimme hakemassa lähiperhepuiston esitteen kerhohakemusta varten. Istuin pihalla ja lapset leikkivät hiekkalaatikolla ja minä ajattelin, että kyllä se tästä. Pitkästä aikaa tuntui hyvältä. Ehkä pikkukaveri on kasvanut niin isoksi, ettei malta rataslenkkeillä yhtä pitkiä matkoja kuin viime talvena, mutta ainakin meillä on taas kaksi kertaa viikossa pitelemätön syy lähteä liikkeelle.

Kerhossa on tilaa, joka ryhmässä. Tänään kävimme tutustumassa perhekahvilassa, laitan hakemuksen netissä ja lapsi aloittaa kerhon ensi viikolla. Tänään on viimeinen torstai-pilates ja syyskuussa jatkuu sunnuntai-illassa. Ruokarytmikin on palautumassa normaaliksi, eiköhän se kohta ala vaa'allakin näkymään. Mitatkin otin pitkästä aikaa (mutta ne olivat muuttuneet vain huonompaan suuntaan) ja alan taas seuraamaan kehitystä niissäkin. On se kumma, miten pienetkin asiat riittävät saamaan tolalleen (tai pois), kunhan niitä on riittävän paljon. Ehkä ne olivat niitä merkityksellisimpiä, vaikka sen tajuaakin vasta jälkikäteen.