Vähin vaurioin

En syönyt hyvin, en käynyt lenkillä, en edes erityisemmin makoillut. Pelattiin pelejä, lapset juoksutti enemmän miestä. Äiti on niin nähty, äiti saa rauhassa seurustella sukulaisten kanssa. Poika oppi sanomaan kerttu, kuulosti välillä erehdyttävän paljon vi-alkuiselta, ja poika oli ylpeä, kun aikuiset nauroivat iloisesti.

Flunssaa oli liikkeellä, meillekin piti käydä ostamassa ylikallis niistäjä, että saadaan vähän hengitysteitä puhtaammaksi. Nyt oma nenä tuntuu vähän tukkoiselta, mutta ajattelin katsoa, mihin se tästä kääntyy, ja käydä lenkillä iltasella. Veljelle lupasin juoksukuntoani nostaa, itselleni lupasin sen jo aikoja sitten.

Tänään on vähän sellainen "syö mitä löydät" -päivä, tai sitten pitää googletella, että mitkä kaupat tänään auki on, ja minne asti kannattaa lähteä tarjonta tsekkaamaan. Kalaa mulla oli pakkasessa ja ainahan sen kanssa jotain keksii, mutta onhan tässä päivä aikaa syödä hyvin tai huonosti. Aamukahvi odottaa keittiössä ja siitähän ne hyvät ja huonot valinnat sitten lähteekin käyntiin.

Soittolistoja tai hyviä otteita saa edelleen jakaa, genren vaihto voisi tehdäkin ihmeitä, jos tietäis, mitä etsis. Tiinuskan listaan aion tutustua seuraavaksi, taidan vain hakea kahvin kaveriksi.

Loistavaa aurinkopäivää teille! Nyt on kevät! :)

Takaisin arkeen, ainakin pariksi päiväksi

Kävin aamulla vaa'alla ja aloin nauramaan. Varmaan siksi, että muuten olis itkettänyt. En ole siis päässyt liikkumaan mihinkään pitkiin aikoihin oman ja lasten sairastelun takia. Ja se näkyy. Sormukset tuskin kääntyy sormessa, varpaissa on joskus saattanut välit olla, mutta eipä ole enää... Lasten sairastelua käytän (teko)syynä vain siinä mielessä, että olen ollut kamalan väsynyt yövalvomisten takia, enkä siis jaksanut lähteä lenkille tai salille, muutenhan siis sairaatkin lapset olisivat pärjänneet isänsä kanssa ihan mainiosti. Ei siltä kannalta olisi tehnyt heikkoa lähteä ovesta ulos. Mutta luultavasti olisin lenkin sijaan mennyt jonnekin pyöräkellariin nukkumaan. :)

Soitin äsken miehelle töihin, asianani ihan vain se, että olen menossa illalla lenkille. Varmaan kiva keskeyttää työnteko näin tärkeiden asioiden takia. :) Mutta nyt se on sanottu, eli nyt menen.

Kahvakuulaa olen varovaisesti liikutellut, ja tarkoitan nyt muutakin kuin imurin edestä nostamista. Minullahan on kuuden kilon pallo, ja nyt aionkin hankkia kahdeksikon, kunhan seuraavan kerran ostoksia teen. Tänä vuonna en aio kylläkään ostaa yhtään mitään enää. Pelkkiä Älä osta mitään -päiviä koko loppu vuosi. Katsotaan onnistuuko.

Jouluna ollaan syöty hyvin ja ääneen miehen kanssa ihmetelty, että miten vähän sieltä ruokapöydästä loppujen lopuksi tulee syötyä. Ruokailut ovat olleet mallillaan, mutta sitten ne herkut... No niitä on tullut kyllä myös ihan kiitettävästi syötyä, että jaksaa sitten taas ensi vuoteen. Ollaan lähdössä anopin luokse Uuden Vuoden tietämillä, sen reissun jälkeen voin hyvillä mielin käydä parin viikon herkkulakkoon (miehellä on synttärit tammikuun puolessa välissä, varmaan tarttee joku kakku sille pyöräyttää) kun nytkin on sellainen olo, että mielellään ei kiitos mitään muuta kuin korkeintaan vähän mandariinia. Suklaaähky on pahempi kuin minkään ruoan ähky ikinä. Toinen huonompi juttu on se, että olen juonut vettä tosi vähän. Siitäkään ratkaisusta ei elimistö kiitä.

Helppo jatkaa normaalielämää, kun tietää näin selkeästi, mitä parantaa. :) Joulu on kyllä siitä kätevä. Huonoa omatuntoa minulla ei ole, nyt vain kohti kevyempää tulevaisuutta. (Heti anoppilan reissun jälkeen!) Eilen oli tarkoitus lenkille, kun Maiju "käski", mutta menin sen sijaan nukkumaan pikkupojan kanssa melkein kolmen tunnin päiväunet. Oh well.

Kyttään teitä, hiilarit!

Olen tässä nyt pari päivää vähän laskeskellut (ja laskelmoinut) syömiäni hiilihydraatteja ja nimenomaan diabetesnäkökulmasta hiilaritietoisesti eikä VHH-tapaisesti kaikkea karsimalla. Olen siis lähinnä kartoittanut, mitä suuhuni pistän ja samalla se on saanut minut tekemään muutamia päätöksiä myös etukäteen. Eilen illalla tuli sellainen porkkanapaniikki, että en tosiaan tiennyt, mitä olisin suuhuni pistänyt ja kuorin muutaman porkkanan pahimman tuskan peittoamiseksi.

Parasta näissä parissa päivässä on se, että selkeästi on jonkinlainen hiilihydraatiturvotus ollut päällä ja se on ropissut keskivartalosta. Unen puute aiheuttaa ainakin minulle turvotusta (tämä on kai myös vuoro-/yötyöläisten ongelma?) ja usein aamuisin on silmät ja sormet turvoksissa vajaaksi jääneiden yöunien jäljiltä, niin nytkin, mutta vaaka osoittaa alaspäin ja vatsakumpu on pienentynyt, parissa päivässä. Tällä tiellä jatkan ihan varmasti.

Neuvolasta sain silloin raskausaikana ohjeen pysytellä 160-200 gramman päiväsaannissa ja sitä kohti olen tässä parempien rajojen puutteessa tähdännyt. Saan siis syödä normaalia kotiruokaa perunoineen ja leipineen, se kuinka paljon mitäkin syön, on sitten harkinnanvarainen asia. Luultavasti lueskelen vähän enemmän noista rajoista ja tarpeista ja mukautan tavoitettani sen mukaan. Nyt vasta palauttelen oppeja mieleeni. Just tämänkaltaiset ohjeet eivät minulla toimi:

Hiilihydraattien tarve käytännössä

Terveen ihmisen on turha laskea grammoja ravintoaineiden saannissa. Saat sopivasti hiilihydraattia ja kuitua kun:

• Lisäät kuitupitoisten hiilihydraattien saantia (täysjyvävija, kasvikset)
• Vähennät sokeripitoisten hiilihydraattien saantia
• Syöt monipuolisesti lautasmallin mukaan

(lähde: ruokatieto.fi)

Lisäät kuitupitoisten hiilihydraattien saantia... Että palaanko minä nyt sitten siihen kahdeksaan ruisleipäpalaan päivässä? Vähennät sokeripitoisten hiilihydraattien saantia... Että sitäkö ollaan mun blogin lukijoita, kun noin hyvin tiedetään, minkä verran minä suklaata syön? Syöt monipuolisesti lautasmallin mukaan... Mutkun sillä on hiilarien kannalta väliä, onko siinä lautasella maissia vai porkkanaa.

Enköhän minä tässä kuukauden aikana löydä oman tapani tehdä valintoja, ja mielellään niin, etten joudu joka päivä jotakin tarkastamaan taulukosta. Toistaiseksi se on kyllä kätevä. Paitsi että minähän en mittaa ruoka-aineita. :)