Varsinainen ruotuun palaaminen

Onhan sitä tullut tehtyä harharetkiä omalta painonhallinnan tieltä jos jonkinlaisia ennenkin. Tämä taisi kuitenkin olla se dramaattisin. Jäi aamupuurot ja iltalenkit, eilen jopa suostuttelin miehen sellaiseen ratkaisuun, ettei mentäisi salille iltasella vaan vasta tänään. Mutta tämä olo! Pikkupojalla on korvatulehdus ja flunssaa, alan epäillä, että minullakin jyllää joku tauti tässä taustalla. Nenä on kovin tukkoinen, mutta kun se näin keväisin joka tapauksessa on jonkin verran, niin en ole sitä flunssaksi ajatellut.

Tänään on vähän niin kuin pakko vääntäytyä sinne salille. Koska minua ei huvita. Eikä minua huvita mennä pilatekseenkaan huomenna. Ja se on jo kuulkaas vakavaa se. Pilates sentään on pilates.

Mikä minua sitten huvittaisi? Nukkuminen. Suklaan syöminen. Kotona makoilu. Kahvin juonti.

Minua ei huvita tyhjentää tiskikonetta, ei levittää pyykkejä, ei kerätä leluja ja vaatteita, ei lähteä käymään kaupassa, ei tehdä ruokaa, ei leikkiä lasten kanssa, ei auttaa ruotsin kokeeseen valmistautumisessa. Ei huvita juoksulenkit, ei salitreenit, ei minkäänlainen hikoilu ja itsensä haastaminen. Minua huvittaa löhötä sohvalla ja pelata nettipelejä puolille öin. Typerää, kertakaikkisen typerää.

Itselle on oltava armollinen, mutta tämä on niitä tilanteita, että ei. Jos onnistuu veden juonti, onnistuu varmasti roskienkin vienti. Jostain on aloitettava ja luulen, että se on nyt tänä aamuna pyykkikone. Olen herännyt viideltä, joten riski jäädä makaamaan sohvalle on todella suuri, mutta tänään on pakko tehdä jotain muutakin. On liityttävä siihen jaksajien joukkoon, sillähän sitä itseensä taas vireyttä saa.

Sain muuten aivan loistavan puhelun eilen! Ruotuunpalauttajien äidin! Voitin Elixian arvonnassa viikon ilmaiset treenit ensi viikolle! Aivan mahtavaa. :) Soittaja sanoi sitä lohdutuspalkinnoksi, minä sanoisin, että se on nyt vahva merkki siitä, että on palattava siihen oikeaan, terveelliseen elämään ja lopetettava harhailu täällä kurin ja nuhteen ulkopuolella.

Formulakausi starttaa

Ennen vanhaan se tarkoitti formulapitsaa, nykysellään vain hyviä muistoja siitä, kun ei tarvinnut tehdä ruokaa keittiössä sillä aikaa, kun toinen saa ihan rauhassa katsoa kisaa. No en mä sinne keittiöön vieläkään aio hautautua, mutta ajattelin paistaa vähän vohveleita ennen kuin Australian aika-ajot alkaa. En tiedä, syönkö niitä itse, saatan yhden maistella ihan kannatuksen vuoksi. Perhettä on mukava välillä "hemmotella" muullakin kuin kaurapuurolla ja ruisleipäviipaleilla. :)

Mulla on ollut nyt pari päivää tosi laiska olo. Että ei oo paljon kiinnostanut panostaa yhtään mihinkään. Siivonnut olen, jumpannut en. Salille haluaisin mutta en tiedä, kerkeenkö tänään. Huomenna se on kiinni, maanantaina mulla on iltamenoa (pilateksen kanssa päällekkäin) ja sitä rataa sitten kohti seuraavaa viikonloppua. Jos ei se oikea tahtotila rupee löytymään, jää salireissu väliin myös ensi viikolta (ja tältä).

En nyt tähän hätään muista, kuka se oli, kun ihan äskettäin kirjoitteli, että kun on muutaman päivän liikkumatta, tuntuu, että taukoa on ollut viikkoja. Sama täällä. Keskiviikkona kävin lenkillä, torstaina hieronnassa ja eilen siivosin, ja nyt lauantaiaamuna ennen kahdeksaa tuntuu, että olen laiskotellut puoli kevättä (joka ei vielä edes ole täällä). Hyvä ja huono juttu. Kyllä lepopäiviäkin pitäisi saada pitää välissä ilman, että niitä on kalenteriin kirjoittanut ja niistä lähipiirin kanssa sopinut, mutta onhan se oikeasti ihan hirveän hyvä, että mieli tekee liikkua ja liikkuminen on mielen ratkaisu lähestulkoon kaikkeen. (Laskujakin makselin eilen, ja meinasin lähteä juoksemaan karkuun sitäkin pinoa.)

Nyt suuntaan kuitenkin keittiöön aamupalahommiin. Herättiin puoli kuudelta lasten kanssa, enkä ole vielä(kään) juonut aamukahviani, joten ei kai se ihmekään ole, jos tuntuu vähän olo vetämättömältä ja "jaksaakohan tästä edes salille vääntäytyä..." Kyllä jaksaa, kun vain ei koko aamu mene sohvalla loikoiluksi.

Energistä viikonloppua teille kaikille ja tervetuloa uusille lukijoille! :)

Vaakapäivä plussaa

Nonnii, olisko se sauna vai olisko se laskiaispulla ja jäätelö, jotka painoa nostivat, mietitääs tätä hetki. Mutta ei tässä hätä, viime viikkoinen vaakasekoilu on takanapäin, edellisellä viikolla nollatulos, tuohon tuli nyt puoli kiloa lisää, mutta eikö sen voi laskea, että kahdessa viikossa?

Odotan innolla saavani nukkua vähän enemmän, päästä taas väsymyksen niskan päälle, vaikka ei tilanne nyt mikään mahdoton ole. Olen mennyt nyt viime aikoina yhdeltätoista nukkumaan, joskus olen torkkunut sohvalla jo tunninkin ennen varsinaista nukkumaanmenoa. Onhan se aiemmin kuin entinen vähintään puolilleöin kukkuminen. Saan melkein joka yö seitsemän tuntia unta, joskaan en keskeytyksetöntä, koska meidän pikkupoika on nyt puolentoistavuoden ikäänsä nukkunut kaksi yötä kertaakaan heräämättä (toinen niistä viime viikolla) mutta muuten herää vähintään kerran yössä, ihan vain tarkastamaan, että ei ole yksin. Vaikkei siinä uudelleen nukahtamisessa kauan mene, katkaisee se unen silti. Ja jostain syystä minun luupäämieheni luulee, että se uudelleen nukutus kuuluu vain ja ainoastaan minulle. Typerä ukko. :P

Kuntosalin avainta en ehtinyt vielä eilen käydä vaihtamassa, mutta pitää ottaa se asiakseni heti maanantaina. Lapsettomalla (vaikka esikoiseni jääkin kotiin) viikolla aion käydä sekä juoksemassa että kävelemässä. Ja jos ei suurempia vastuksia elämään tule, voisin houkutella esikoisen testaamaan uudelleen avattua uimahalliamme. Parisuhdettakin saatetaan ehtiä hoitaa ihan eri tavalla, kun ei pienet pyöri koko ajan jaloissa. :) Liikaa ei pidä kuitenkaan suunnitella, koska pienimmäinen ei ole ollut vielä reissussa ilman äitiä ja isää aikaisemmin, joten en tosiaan tiedä, kuinka nopeasti mummo kaartaa takaisin kotipihaan, että tässä tämä teidän yöhuutaja nyt on, olkaa hyvät! Luotto on suuri, kyllä ne pärjää, kaikki kolme.

Minun pitää myös tarkastella vähän tätä painoni kehitystä tarkemmin jossain kohtaa. Nyt tuntuu, että tähän tämä tyssää, näihin lukemiin, joissa olen pyörinyt kohta vuoden. Nestekilot on pudotettu, läskit jäi. Jos olisin lähempänä normaalipainon rajaa, tämä voisi ollakin näin hankalaa, mutta heitänköhän minä ihan itse niitä kapuloita rattaisiin (laskiaispullilla) vai enkö minä vain keskity tarpeeksi? Niin kuin sanoin, normiruoassani ei ole hirveästi hiomisen tarvetta, ainahan voi olla tarkempi, mutta se on perushyvällä tasolla, mutta herkuttelu on nyt sitä liikaa. Jotenkin vain sallin itselleni koko ajan sen "viimeisen kerran", uudelleen ja uudelleen. No, laskiaispulla oli nyt vähän eri juttu, ostin sen itse jne, mutta ne viimeiset kerrat on niitä miehen ostamia herkkuja, niitä "ei mun kyllä pitäis, mutta jos mä nyt vielä, ja sitten en enää". Niitä minä edelleen jätän tosi harvoin väliin, vaikka luulin itsestäni muuta. Miksi se on nyt niin hankalaa? Eihän ne herkut maailmasta lopu, vaikka vähän aikaa olisinkin ilman. Olen jo todennut, että tällä ruokavaliolla, jota on helppo ylläpitää, en liho vaikka silloin tällöin herkuttelisinkin. Mutta koska silloin tällöin herkuttelenkin, en laihdukaan.

Ylläpitävä ruokavalio

Tässä ei ole nyt sitten luvassa mitään ydinfysiikkaa ja rakettitiedettä. Tässä on kyse siitä, miten minä en laihdu, vaikka kuin syön terveellisesti.

Täyttelin kiloklubiin ruokailujani siihen asti, kun netti toimi, reilun viikon ainakin.

KasviksetEnergiaHerkutKuidut

Normiruokaa, ei herkkupäivänä

Taisin viime vuoden puolella sanoa, että luullakseni syön ihan hyvin, ja totesin, että näin onkin. Normiruoalla ilman hifistelyjä jään helposti 1600-1700 kcal tietämille, eikä ole nälkä eikä hankala. Suositus on 1900-2000 kcal tietämillä. Kun syön kasvikseni, saan riittävästi kaikkia aineksia, kuitujakaan ei tarvitse leseiden tai vastaavien kanssa lisätä. Saan riittävästi proteiinia ilman raejuustoa aamupuurossa (olen kokeillut sitäkin, kyllä sekin menisi), rasvatkin ovat pääasiassa pehmeitä, kiloklubille sopivia rasvoja.

Mielenkiintoista sinänsä (vai onko?) että viime käyttökertaan verrattuna kiloklubikin on muuttunut suosituksissaan. Ennen vanhaan hiilareistakin annettiin suositusrajat, nyt ainoastaan rasvasta ja proteiinista, ja rasvan suositellun määrän yläraja on noussut, onko se peräti 65 % kokonaisenergian saannista? Minusta aika kamala määrä. Joka tapauksessa kiloklubi on selkeästi karppausystävällisempi. Populismin ehdoilla on suuren yleisön laihdutuspalvelunkin toimittava...

No mutta mikä tekee minun terveellisestä ja monipuolisesta ruokavaliostani ylläpitävän laihduttavan sijaan? Fazerin sinisessä suklaalevyssä on noin 1000 kcal. Jos syön joka päivä terveellistä ja hyvää ruokaa 1700 kcal, yhden levyn tasapainottava (=ei-laihduttava) vaikutus kestää yli kolme päivää. Jos syön kaksi levyä viikossa, viikon kokonaisenergiansaanti ei käytännössä ehdi miinuksen puolelle yhtenäkään päivänä. Liikunnan avulla saan välillä tikistettyä kilon tai puoli pois, mutta sitten taas on aika herkutella. Joo, muistutan nyt, etten oikeasti luvannut mitään rakettitiedettä, ihan peruskoulun matikkaa vain.

KasviksetEnergiaHerkutKuidut

Miehen syntymäpäivänä, vohveli, muffini, punaviiniä ja juustoa, sen normiruoan päälle.

Minulla ei kertakaikkiaan ole varaa tähän "kohtuulliseen" ja "eihän me edes paljon herkutella" ruokavalioon. Tämän vuoden puolella tekemäni laihdutustulos on paitsi joulun ja uuden vuoden hiilaripöhökilojen pudottamista, myös määrätietoisempaa kieltäytymistä herkuista. Ja nyt aion olla entistä määrätietoisempi.

Syön melko hiilaritietoisesti, ja olen huomannut, että himo mihin tahansa herkutteluun syntyy yleensä siitä, että annan pirulle pikkusormen. En käytä juurikaan perunaa, pastaa tai riisiä, mutta ruisleivästä en ole luopunut kokonaan. En myöskään välttele mitään hedelmiä tai marjoja niiden sisältämien hiilareiden takia. Mutta jos satun saamaan kahvipöydässä yhden suklaakeksin tai palan pullaa, alan myöhemmin miettiä, mitä hyvää meillä mahtaisi olla, ja olisiko tänään asiaa kauppaan, josta voisi samalla ostaa vaikka suklaata vai olisiko karkki parempi... Onnekseni olen niin laiska, etten jaksa pelkän suklaan takia kauppaan lähteä, mutta onnekseni olen myös niin hyvä suostuttelija, että joskus olen mieheni lähettänyt kauppaan pelkän suklaan takia. Siinä entisessä herkuttelijan elämässä, jonka kiloja tässä nyt pudottelen.

Herkkupäivä kerran viikossa on varmasti ihan hyvä idea, mutta minun tapauksessani se tarkoittaisi tarkempaa ruokailua viikon mittaan. Että oikeasti alkaisin mittaamaan, paljonko sitä kastiketta tai ruokaöljyä tai täysjyväriisiä tuli hulautettua pannulle tai lautaselle. Enkä minä ole sellaiseen valmis, minulla kun ei ole mitään pilkuntarkkaa PT:n laatimaa treenidieettiä, vaan pyrkimys vain normaaliin hyvään ruokailutapaan. Tunneperäisesti en pysty herkkujen vähentämistä lähestymään, mutta tämä järkiperäinen tapa näyttäisi toimivan paremmin.

Katotaan mitä tulee

Mies täyttää vuosia tänään. Rupee kuulostaan vanhalta. Minä tulen reippaan puolitoistavuotta perässä, alan kuulostaa vanhalta kohta minäkin. :) Herättiin pikkuherran kanssa aamulla kuudelta, siinä seitsemään mennessä tuli pikkuneitikin meidän luokse. Tehtiin iskälle Full English Breakfast. No, ei nakkeja eikä papuja, mutta pekonia ja munakokkelia, paahtoleipää ja kahvia (EI teetä). Vohveleitakin paistettiin.

kuva täältä

Ihana oli herkutella välillä vähän erilaista. Pekonin jätin miehelle, vohveleita söin yhden. Äsken kirjailin kaikki syömiseni ja juomiseni kiloklubiin. Aamupala 613 kcal ja kaikki pallot punaisella. :) Tästä on hyvä jatkaa. Koko päivä on aikaa parantaa. Vähän harmitti äsken, kun kokkailin aamun tyhjällä vatsalla, että kävisin vaa'alla makkarissa sitten, kun olen miehen herättänyt. Tänään kun on vaakapäivä. Mutta en minä muistanut sitten enää. Ihan hyvin olisin voinut keittää itselleni kahvia jo kuudelta. Kohta lähdetään lapsia leikittämään sisäleikkipuistoon, tulossa on kiva päivä. Toivoisin silti ehtiväni itsekin lenkille ennen yötä, yöllä ei enää jaksa.

Oikein onnistunutta viikonloppua teille kaikille!

Ps. Oli meillä hedelmäsalaattiakin, muttei me kumpikaan jaksettu sitä ottaa. Olisi ehkä kannattanut aloittaa sillä. ;)

Takaisin arkeen, ainakin pariksi päiväksi

Kävin aamulla vaa'alla ja aloin nauramaan. Varmaan siksi, että muuten olis itkettänyt. En ole siis päässyt liikkumaan mihinkään pitkiin aikoihin oman ja lasten sairastelun takia. Ja se näkyy. Sormukset tuskin kääntyy sormessa, varpaissa on joskus saattanut välit olla, mutta eipä ole enää... Lasten sairastelua käytän (teko)syynä vain siinä mielessä, että olen ollut kamalan väsynyt yövalvomisten takia, enkä siis jaksanut lähteä lenkille tai salille, muutenhan siis sairaatkin lapset olisivat pärjänneet isänsä kanssa ihan mainiosti. Ei siltä kannalta olisi tehnyt heikkoa lähteä ovesta ulos. Mutta luultavasti olisin lenkin sijaan mennyt jonnekin pyöräkellariin nukkumaan. :)

Soitin äsken miehelle töihin, asianani ihan vain se, että olen menossa illalla lenkille. Varmaan kiva keskeyttää työnteko näin tärkeiden asioiden takia. :) Mutta nyt se on sanottu, eli nyt menen.

Kahvakuulaa olen varovaisesti liikutellut, ja tarkoitan nyt muutakin kuin imurin edestä nostamista. Minullahan on kuuden kilon pallo, ja nyt aionkin hankkia kahdeksikon, kunhan seuraavan kerran ostoksia teen. Tänä vuonna en aio kylläkään ostaa yhtään mitään enää. Pelkkiä Älä osta mitään -päiviä koko loppu vuosi. Katsotaan onnistuuko.

Jouluna ollaan syöty hyvin ja ääneen miehen kanssa ihmetelty, että miten vähän sieltä ruokapöydästä loppujen lopuksi tulee syötyä. Ruokailut ovat olleet mallillaan, mutta sitten ne herkut... No niitä on tullut kyllä myös ihan kiitettävästi syötyä, että jaksaa sitten taas ensi vuoteen. Ollaan lähdössä anopin luokse Uuden Vuoden tietämillä, sen reissun jälkeen voin hyvillä mielin käydä parin viikon herkkulakkoon (miehellä on synttärit tammikuun puolessa välissä, varmaan tarttee joku kakku sille pyöräyttää) kun nytkin on sellainen olo, että mielellään ei kiitos mitään muuta kuin korkeintaan vähän mandariinia. Suklaaähky on pahempi kuin minkään ruoan ähky ikinä. Toinen huonompi juttu on se, että olen juonut vettä tosi vähän. Siitäkään ratkaisusta ei elimistö kiitä.

Helppo jatkaa normaalielämää, kun tietää näin selkeästi, mitä parantaa. :) Joulu on kyllä siitä kätevä. Huonoa omatuntoa minulla ei ole, nyt vain kohti kevyempää tulevaisuutta. (Heti anoppilan reissun jälkeen!) Eilen oli tarkoitus lenkille, kun Maiju "käski", mutta menin sen sijaan nukkumaan pikkupojan kanssa melkein kolmen tunnin päiväunet. Oh well.

Käynnistymisen vaikeus

Nonnii. Sanonko minä että 74,8 kg? Ja että letut oli hyviä! Ja kertaakaan en käynyt lenkilläkään. Eihän siinä, vähän jos itkettää, niin voin ainakin sanoa, että minähän sanoin. Nyt houkuttaisi joku paastontapainen, ihan puhtaasti lukemien takia, mutta enpähän paastoa. Sen sijaan yritän keksiä, millä saisin läskin liikkumaan, kun just nyt en edes suunnittele liikkuvani. Niin monta blogipäivitystä on lukematta, että luultavasti sieltä se kipinä taas syttyy. Syönyt olen kotiinpaluun jälkeen ihan oppikirjan mukaan, normaalisti, kasvispainotteisesti, kevyesti ja hyvin. (Lukuunottamatta törttöilyä mäkkärin autokaistalla.) Yritän pitää siis maltin mielessä. Joskus on vain epäreilua, kun sanonta "Ei ne kilot hetkessä tulleetkaan" ei pidäkään paikkansa.

Kauheesti laiskottaa!

Oon siivoomassa. Mitään ei tee mieli tehdä. Tuossa mietin, että pakkaisko lapset autoon ja lähtis kaupungille. Pakoon siivoomista? Laskutkin pitäis maksaa. Millään ei saa aikaiseksi. Tälle päivälle suunnittelin vähän jumppailla. Kuulin just äsken sanovani itselleni, että jumpat nyt ainakin jää väliin. Siis mitä tämä oikein on? Kuka täällä määrää? Ja törkeintä tässä on se, että yhtään kelvollista tekosyytä en ole edes kuullut. Että ihan pokkana vaan väitän itselleni, että ei tarvii, jos ei taho.

Ensi viikolla ollaan lähdössä lasten kesken mummolaan ja etukäteen jo pelottaa, kun mummu lupasi paistaa muurinpohjalettuja joka päivä. Joka päivä!? Miten niitä voi olla syömättä määräänsä enempää? Ja minä olen juuri se, joka ensimmäisenä on sanomassa, että eihän se lomalla nyt haittaa, ja kerrankos sitä, ja otetaan vaan toinenkin seitsemäskin, kun onhan tämä näin harvinaista herkkua... Hoh-hoijaa! Katsotaanpa viikon päästä, mikä on saldo, ja miten paljon itkettää.

Mutta nyt minä tempaudun koneen lumoista ja menen tyhjentämään tiskikoneen ja keittelen kupin kahvia ja alan siivota lastenhuonetta. Olettaisin että ainakin toi kahvikuppi tästä toteutuu. :)

Oikein hyvää viikonloppua kaikille!