Takaisin arkeen, ainakin pariksi päiväksi

Kävin aamulla vaa'alla ja aloin nauramaan. Varmaan siksi, että muuten olis itkettänyt. En ole siis päässyt liikkumaan mihinkään pitkiin aikoihin oman ja lasten sairastelun takia. Ja se näkyy. Sormukset tuskin kääntyy sormessa, varpaissa on joskus saattanut välit olla, mutta eipä ole enää... Lasten sairastelua käytän (teko)syynä vain siinä mielessä, että olen ollut kamalan väsynyt yövalvomisten takia, enkä siis jaksanut lähteä lenkille tai salille, muutenhan siis sairaatkin lapset olisivat pärjänneet isänsä kanssa ihan mainiosti. Ei siltä kannalta olisi tehnyt heikkoa lähteä ovesta ulos. Mutta luultavasti olisin lenkin sijaan mennyt jonnekin pyöräkellariin nukkumaan. :)

Soitin äsken miehelle töihin, asianani ihan vain se, että olen menossa illalla lenkille. Varmaan kiva keskeyttää työnteko näin tärkeiden asioiden takia. :) Mutta nyt se on sanottu, eli nyt menen.

Kahvakuulaa olen varovaisesti liikutellut, ja tarkoitan nyt muutakin kuin imurin edestä nostamista. Minullahan on kuuden kilon pallo, ja nyt aionkin hankkia kahdeksikon, kunhan seuraavan kerran ostoksia teen. Tänä vuonna en aio kylläkään ostaa yhtään mitään enää. Pelkkiä Älä osta mitään -päiviä koko loppu vuosi. Katsotaan onnistuuko.

Jouluna ollaan syöty hyvin ja ääneen miehen kanssa ihmetelty, että miten vähän sieltä ruokapöydästä loppujen lopuksi tulee syötyä. Ruokailut ovat olleet mallillaan, mutta sitten ne herkut... No niitä on tullut kyllä myös ihan kiitettävästi syötyä, että jaksaa sitten taas ensi vuoteen. Ollaan lähdössä anopin luokse Uuden Vuoden tietämillä, sen reissun jälkeen voin hyvillä mielin käydä parin viikon herkkulakkoon (miehellä on synttärit tammikuun puolessa välissä, varmaan tarttee joku kakku sille pyöräyttää) kun nytkin on sellainen olo, että mielellään ei kiitos mitään muuta kuin korkeintaan vähän mandariinia. Suklaaähky on pahempi kuin minkään ruoan ähky ikinä. Toinen huonompi juttu on se, että olen juonut vettä tosi vähän. Siitäkään ratkaisusta ei elimistö kiitä.

Helppo jatkaa normaalielämää, kun tietää näin selkeästi, mitä parantaa. :) Joulu on kyllä siitä kätevä. Huonoa omatuntoa minulla ei ole, nyt vain kohti kevyempää tulevaisuutta. (Heti anoppilan reissun jälkeen!) Eilen oli tarkoitus lenkille, kun Maiju "käski", mutta menin sen sijaan nukkumaan pikkupojan kanssa melkein kolmen tunnin päiväunet. Oh well.

Maistuu ne kasvikset joulunakin

Perinteinen suomalainen jouluruokahan ei ole loppujen lopuksi kovin paha jytky tavalliselle ruokaremonttilaiselle. Siinnon protskuja ja vitskuja ja sitten ne hemmetin laatikot, joita joka vuosi pitäisi kattaa pöytään, mutta kuka niistä oikeasti edes tykkää (paitsi mun mies)? No porkkanalaatikkoa voin kyllä syödä mutta lanttulaatikkoon en mielellään koske edes lämmitysmielessä. Kinkkuakaan en syö, nirso kun olen.

Porkkana- ja lantturaastetta röstinä, paistettu kananmunalla vahvistettuna, maustettu suolalla, pippurilla ja curryllä. Kalkkunarullan leikkeellä vahvistettuna. Maistuu karppihenkisemmällekin syöjättärelle.

Ajattelin tehdä tänä vuonna pöytään kasvispateeta. Ajattelin lainata siskoltani suorakaiteen muotoisen vuoan, koska vuosien käyttämättömyyden jälkeen heitin omani kierrätykseen viime syksynä. Ajattelin tehdä kuitenkin koeversion ja käyttää tavallista kakkuvuokaa, eihän se ole niin justiinsa, mihin muotoon sen pateensa tai terriininsä paistaa. Ohjeen otin täältä, en siis ala kopioimaan sitä tähän sen enempiä. Ainekset on helpot, ohje on helppo noudattaa. Karppaava siskoni aikoi testata ohjetta korvaamalla korppu- ja perunajauhon Ekolosta ostamallaan kikhernejauholla. Toimii kuulemma varmasti hyvänä korvikkeena.

Tässä kohtaa ensimmäinen kerros on jo valmis ja toinen hyvää vauhtia valmistumassa. Porkkanan kanssa käytin palsternakkaa, minä kun tykkään siitä niin.

Ohjeessa kehoitetaan vuoraamaan vuoka leivinpaperilla tai voitelemaan se.  Suorakaiteen  muotoisen vuoan vuoraan kyllä paperilla. Korppujauhotus olisi varmaan auttanut irtoamisessa, mutta kun sitä ei ohjeessa käsketty, sitä ei torspo tehnyt.

Ja ihan hirveän näköinenhän siitä tuli. 

Tasoittelin käsin pahimpia muhkuroita, mutta se pitäisi varmaan päällystää jollain persiljasilpulla voileipäkakkutyyliin että ei niin häijyltä näyttäisi. Leipuri peittää virheensä kuorrutteella, arkkitehti pihakasveilla ja lääkäri mullalla...

Hyvänmakuista se sentään on. Onneksi tein koe-erän, voin nyt miettiä heitänkö sen pakastimeen ja sulatan joskus loppukeväällä ja syön porkkanalaatikkoa joulun yli, vai testaanko toisella vuoalla, leivinpaperilla ja pikkuisen kuumemmalla uunilla. Terriinin määritelmä on, että se on kypsennetty uunissa vesihauteessa, pitäisiköhän sitäkin kokeilla?