Uusia vermeitä :)

Käytiin lauantaina kaupoilla ostelemassa kaikenlaista tärkeää ja sain vihdoin päivitettyä vähän myös liikuntavaatteitani. Rintsikoihin en vilkaissutkaan, mutta ostin uuden juoksupaidan (pitkähihaisen) ja juoksuhousut. Värikarttaan otin mallia täältä. Reippaan mustien housujen seuraksi ostin iloisen mustan paidan. Täytynee harkita vaaleiden lenkkareiden spreijaamista tai jotain...

kuva täältä

Tähän onnellisten värien perheeseen ei ollut edes raikkaan harmaata vaihtoehtoa, ainoa oli räikeä pinkki. Ja pinkkiä minä en päälleni laita. Minulla ei ole vaatekaapissani yhden ainuttakaan punaista vaatetta, lukuunottamatta yhtä jumppatoppia, joka on liian hyvä pois heitettäväksi. Jos löytäisin vastaavanlaisen vaikkapa kestosuosikkinani turkoosina, se punainen lentäisi suoraan roskakatokselle asti ennen kuin ehtisi tajuta, mikä siihen iski.

Kävin värianalyysissa jokunen vuosi sitten, kun sellaisen lahjana sain. Analyysin tekijä sanoi punaisen kohdalla juuri sen, minkä itsekin olin jo todennut: "No sulle ei kyllä punainen käy sitten ollenkaan!" Toivoisinkin liikuntavaatesuunnittelijoille vähän mielikuvitusta siihen, minkä värisissä naiset haluavat liikkua. Ei se pinkki tai punainen ole välttämättä kaikkien päällä siksi, että kaikki siitä tykkäävät vaan siksi että suurin osa vaatteista valmistetaan sen värisinä.

kuva täältä

Olen tuskastellut lastenvaateostoksilla tätä sukupuolirajoittunutta värisuunnittelua, mutta täytyy kyllä sanoa, että aikuisten liikuntavaatteissa valikoimat ovat vielä paljon rajatumpia. Alle kouluikäisen tytön ja pojan vartalonmallissa ei niin suuria eroja ole, etteikö ennakkoaseteltuja rajoja voisi ylittää, mutta tämmöisellä persjalkaisella paksukaisella ei ole mitään asiaa miesten tuulipukuosastolle. Liikutaan siis mustassa ja muistetaan heijastimet!

Kuva täältä

Perjantaijuoksu

Kävin taas pururadan lenkin. Vaikka se onkin raskas mutta kun tykkään siitä purkkarista niin. Muutin näihin maisemiin -99 ja tuon pururadan ensimmäinen lenkkikokemus oli kolmen kilometrin lenkki esikoiseni, silloin kaksivuotiaan kanssa seuraavana keväänä. Sittemmin niitä on tullut koluttua enemmänkin, pidemmälle, kävellen ja juostenkin, mutta koskaan en ole täyttä juoksulenkkiä siellä tehnyt, en niin, etteikö olisi pitänyt kävellä välissä.

Muutamia huomioita tein lenkin aikana.

1. Maasto on minulle liian raskas, seuraavan kerran lähden sinne kävellen.
2. Minun on palattava taaksepäin juoksuohjelmassani ja juostava lyhyempiä lenkkejä. Pururata on muotonsa vuoksi hankala, kun ei sieltä kesken pois kääntyessä välttämättä lenkkiään lyhennä. Jaksan alkulenkistä juosta hyvin, yllättäen jopa kuus-pilkku-jotain, mutta loppulenkistä riitti pikkuinen töppyräkin siihen, että kävelyksi oli vaihdettava.
3. Kun viileämmät ilmat ovat jo täällä, minun on vihdoin alettava panostaa juoksuvaatteisiin näiden trikoopaitojen sijasta.
4. Minun on myös ihan pakko lähteä urheilurintsikkaostoksille, vaikka minulla onkin kauheat traumat edelliskerrasta. Painonmuutosten myötä minulla ei vain kerta kaikkiaan ole tarpeeksi tukevaa settiä, että juostessa ei tarvitsisi yhtään etuvarustustaan ajatella.