Perjantaijuoksu

Kävin taas pururadan lenkin. Vaikka se onkin raskas mutta kun tykkään siitä purkkarista niin. Muutin näihin maisemiin -99 ja tuon pururadan ensimmäinen lenkkikokemus oli kolmen kilometrin lenkki esikoiseni, silloin kaksivuotiaan kanssa seuraavana keväänä. Sittemmin niitä on tullut koluttua enemmänkin, pidemmälle, kävellen ja juostenkin, mutta koskaan en ole täyttä juoksulenkkiä siellä tehnyt, en niin, etteikö olisi pitänyt kävellä välissä.

Muutamia huomioita tein lenkin aikana.

1. Maasto on minulle liian raskas, seuraavan kerran lähden sinne kävellen.
2. Minun on palattava taaksepäin juoksuohjelmassani ja juostava lyhyempiä lenkkejä. Pururata on muotonsa vuoksi hankala, kun ei sieltä kesken pois kääntyessä välttämättä lenkkiään lyhennä. Jaksan alkulenkistä juosta hyvin, yllättäen jopa kuus-pilkku-jotain, mutta loppulenkistä riitti pikkuinen töppyräkin siihen, että kävelyksi oli vaihdettava.
3. Kun viileämmät ilmat ovat jo täällä, minun on vihdoin alettava panostaa juoksuvaatteisiin näiden trikoopaitojen sijasta.
4. Minun on myös ihan pakko lähteä urheilurintsikkaostoksille, vaikka minulla onkin kauheat traumat edelliskerrasta. Painonmuutosten myötä minulla ei vain kerta kaikkiaan ole tarpeeksi tukevaa settiä, että juostessa ei tarvitsisi yhtään etuvarustustaan ajatella.