keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Tosimielellä

En ole koskaan harrastanut liikuntaa. Olen liikkunut luontaisesti, hyötyliikuntaisesti. Lapsena kirjoiteltiin kavereiden ystäväkirjoihin harrastuksiksi kaikki mahdollinen, "harrastettiin" juoksua ja pyöräilyä ja jos kerran oli käynyt uimahallissa plutaamassa niin uintiakin sitten.

En ole koskaan ajatellut itseäni minkään liikunnan harrastajana. Olin kahdeksan vuotta Elixian asiakas, enkä tosiaankaan vain kannattajajäsen, vaan käytin monipuolisia kuntokeskuspalveluja suurin piirtein tarpeeni verran. En silti kuvitellut harrastavani bodypumpia tai xyclingiä.

Olen ajatellut, että ne jotka harrastavat, harrastavat jotenkin tosimielellä, tavoitteellisesti, tavoitteellisemmin kuin minä. Juoksulenkkarit on ainoat "tosimielellä" ostetut varusteeni. Kesän ajan juoksin tavallisissa collegehousuissa ja treenitopin päälle vedetyissä pitkähihaisissa trikoissa. Eikös tekniset vaatteet olekin niille, jotka juoksevat enemmän tosimielellä?

Olen harkinnut suksien ostoa, koska minulla on vanhat peruskoulumuistot varastossa odottamassa. En vain oikein fanita meidän lähilatujen profiilia, kun siellä on lyhyilläkin lenkeillä niin suuria korkeuseroja. Pitäisi jaksaa kavuta isojen mäkien päälle ja sitten uskaltaa laskea sieltä alaskin ihan vain harjoittelukierroksellakin. (On siellä tasaisempaakin, mutta sitten pitää oikeasti lähteä pidemmälle lenkille, eikä vain testata suksia.) (Sitten on tietysti se lammenympäryslenkki, jossa käytiin pulkalla tässä muutama päivä sitten, mutta sitä ei voi ottaa huomioon, koska se vetää ikään kuin mattoa alta minun hyviltä tekosyiltäni.) Nykyään pitää vain tietää jo kaupassa, millä meinaa edetä, ostaako luistelusukset vai pertsat. (Vanhani taitavat olla muuten luikkarit.) Eikö ole sellaisia comboja olemassa, millä sujuisi molemmat, noin niin kuin tarvittaessa? Eikö kahdet sukset ole tarkoitettu niille, jotka hiihtävät enemmänkin tosimielellä, niille, jotka laskevat talven hiihtokilometrinsä yhteen ja ovat kevään tullen tyytyväisiä numeroonsa?

Kävin opiskeluaikana paljon aamu-uinneilla, koska uimahalli on yliopiston vieressä ja aamulla ennen kylpyläpuolen aukeamista oli huippuhalpaa käydä uimassa. Vedin mummosammakkoa ja harmittelin, että punainen hiusväri kului altaaseen tosi nopeasti. En voinut kuvitellakaan hankkivani uimalakkia, koska enhän minä mikään uimari ollut, pyylevän puoleinenkin, johan olisin naurettavalta näyttänyt. Uimalasitkin olisivat auttaneet mummosammakon muuttamisessa rintauinniksi, mutta jätin sen niille, jotka olivat uimassa tosimielellä. Minä halusin vain sulattaa läskiä ja polttaa kaloreita, kuitata päivän liikunta-annoksen ennen luennoille menoa.

Nykyään tunnun törmäävän jatkuvasti tähän tosimielellä-ajatukseeni. Miksi ei voisi reipaasti aloittelevalla hiihtäjällä olla sukset lajinsa mukaan? Miksi ei voisi alusta asti juosta juoksijalle tarkoitetuissa vaatteissa? Miksi ei voisi suojata hiuksiaan uimalakilla, vaikkei osaisi mummosammakkoa kummempaa uimatyyliä? Miksen minä vain voisi rohkaista mieltäni ja mennä ostamaan vihdoin ne kunnolliset urheiluliivit?

Lupaan jokaisesta "enhän minä, jätetään niille, jotka on liikkeellä tosimielellä" -ajatuksestani tehdä vaikkapa kymmenen punnerrusta. Joko niin, että pääsen eroon tyhmästä ja rajoittavasta ajattelutavasta tai sitten saan vahvat ja lihaksikkaat kädet ja ylävartalon. Win-win?

3 kommenttia:

  1. Viimeinen osio kuulosti niinkuin niiiin hyvälle!

    Välillä itseä naurattaa kyllä kaikki nuo urheilukamppeet, mutta kyllä se vain on kiva harrastaa kun on kunnon vehkeet. Niin se vain on.

    VastaaPoista
  2. Luulisin, että sinulle kertyy enemmän liikuntaa kuin monelle liikunnan harrastajalle. :D Punnerrukset kuulostavat hyvältä ja niitä urheiluliivejä nyt ainakin suosittelisin.

    Komppaan Iiveä, eli liikunta vaan on kivempaa sopivilla välineillä. Sopivilla perinteisen suksilla muuten voi tarvittaessa luistella, koska luistellessa pitoalueen ei pitäisi ottaa lumeen kiinni -> jarruttaa menoa. Mutta perinteisen sukset ovat yleensä luistelusuksia pitemmät ja profiilikin on vähän erilainen, eli se luistelu niillä yhtä kivaa ole kuin luistelusuksilla (ja -monoilla). *huokaus* Taidan itse olla melkoinen välineurheilija!

    VastaaPoista
  3. Tuo suksijuttu on ajankohtainen lähinnä siksi, että meidän kolmevuotiaalla ei vielä suksia ole, mutta olis voinut jo tänä talvena olla, ja sen takia tarvitsisin jotkut laudat, joilla madella harjoitusradan vierusta pienen kanssa, ja tulevia talvia samoissa puuhissa ajatellen. Mutta paloa omaan hiihto"harrastukseen" ei vielä ole. Tykkään enemmän hiihdellä kuin hiihtää. Siis siitä eväät repussa ja katsellaan maisemia ja edetään omaa rauhallista tahtia, eikä välttämättä edes hikoilla. Siihen ei paljon luikkareita tarvita, mutta entäs sitten, jos haluaakin lähteä kuntohiihtämään? Ei vielä sitä paloa ole syttynyt, mutta siitä on kyllä pitkä aika, kun olen käynyt hiihtelemässäkään. :)

    Ei siinä välineurheilussa mitään pahaa ole, en vain ole oikein mieltänyt sitä itseäni koskevaksi. (Pitääkö mun nyt mennä punnertamaan? Jos kävisin ihan varuilta...)

    Ja syksyisestä ostoslistasta puuttuu nyt enää ne liivit, joten pakkohan minun on antaa itselleni periksi. Taidan testata sitä Bregon suosittelemaa nettikauppaa, niin ei tarvitse mennä mieltä pahoittamaan urheiluliikkeisiin (asti).

    VastaaPoista