Lenkki ja miten se tehdään

Eilen oli poikkeuksellisen kaunis päivä, ja kun ei muuta ohjattua suunnitelmaa päivälle ollut (mitä nyt monta tuntia aikaani ja vaivannäköäni vaatineet taloyhtiöasiat, yllättäen, pyytämättä ja tiukalla aikataululla), käytiin lasten kanssa pitkästä aikaa oikein kaksi kertaa ulkona. Kolmevuotiaan kerho kaksi kertaa viikossa ja perhekerho sen päälle kolmantena vievät loppujen lopuksi meiltä hirveästi aikaa, joka on meillä suoraan pois tämmöisestä vapaasta ulkoleikistä. Talvi kai kaikkine pukemisineen ja riisumisineen on hyydyttänyt sen puolen, kun kotonakin pitäisi ehtiä siivota ja pyykätä ja ruokaa laittaa, niin kerhopäivinä emme ulkoile oikeastaan ollenkaan (paitsi sen kerhomatkan, joka ei monta korttelia ole).

Uhosin mielessäni jo aamulla, että kun käytän lapset nyt ulkona, pääsen illalla lähtemään lenkille, kunhan mies tulee töistä. Sitten sain kuulla, että maanantaina pidetyn kokouksen pöytäkirja piti olla valmiina viimeistään keskiviikkoaamuna. No, enhän minä sitä voinut jättää tähän aamuun, koska kokous oli pirun pitkä, ja niin tuli pöytäkirjastakin. Niillä asioin lähdin juoksemaan sitten hakemaan allekirjoituksia, ja samalla sain vähän postia jaettavaksi, ja totesin, että ilma oli vain parantunut aamuisesta, joten olisi ihan haaskausta olla lähtemättä lasten kanssa uudelleen ulos. Mielessäni uhosin, että käytetään lapset sen verran nopeasti ulkona, että ehdin vielä lenkinkin heittää.

Leikeistä tultiin kotiin ruoan laittoon, vieläkään en ollut ääneen lenkille lähdöstä kenellekään sanonut, mutta mieleni uhosi lähtöä silti. Ruoan jälkeen iski väsymys. Niin iski pienelle miehellekin. Vein lapsosen nukkumaan kahdeksalta itsekin umpiväsyneenä, mutta pimeässä makuuhuoneessa istuessani päätin, että johan on perkele, jos tänäänkin lenkistäni luistan. Kun poika oli nukahtanut, haalin makkarista tarvitsemani varusteet ja hiippailin pukemaan. Lähdin puoli yhdeksän tietämillä ulos. Muutamia koirankusettajia oli matkan varrella mutta muuten hiljaista. Toisaalta yhtä hiljaista on lenkkini varrella myös kuuden aikaan, joten mikäs siinä oli juostessa.

Jalassa uudet lenkkarit, ja ajatuksena, että uusilla ei ehkä kannata lähteä uutta matkaennätystä rikkomaan. Valitsinkin siis ripeämmän tahdin. Pidin syketavoitteen alle 150 ja siinä 138-145 haarukassa se suurinpiirtein pyörikin. Juoksin noin viisi kilometriä. Vanhat lenkkarini olivat erittäin hyvät, niin hyvät, että vanhoina ja kuluneinakaan ne eivät olleet huonot. Uusilla lenkkareilla huomasin mikä ero vaimennuksessa voikaan olla. Olipa ihanan pehmeää menoa ja sain testata paljasta asfalttiakin, ja sekin oli pehmeää menoa. Loisto-ostos. :) Alkumatkasta tuntui penikoissa mutta ei pitkään eikä pahasti. Muutenkin kenkien vaikutus lihastyöskentelyyn oli selvästi huomattavissa, jaloissa oli erilainen tuntu. Ei huono, ei paha, vaan erilainen. Luultavasti uudet kengät vaikuttavat jatkossa jalkojen lihastasapainoon, toivottavasti parempaan suuntaan. Luultavasti minun pitää myös korjata juoksuasentoani, vanhoissa lenkkareissa vaimennus nimenomaan varvaspuolella oli sen verran kulunut, että olen selvästi vähän varvasta varoen juossut.

Eipä tarvinnut enää harmitella väliin jäänyttä liikuntakertaa. Tämmöistä "yölenkkiä" voisi kokeilla toisenkin kerran.