Tällä viikolla olen ollut ilman pieniä lapsia. Suosittelen sitä lämpimästi kaikille, joilla on alle kouluikäisiä lapsia, olit sitten töissä tai kotona lasten kanssa. Suosittelen varsinkin niille, jotka rakastavat lapsiaan. Toki tiedossa on kiukkua ja muutaman päivän rytmin hakua mutta kaikille osapuolille pieni loma on välillä erittäin jees. Meillä kun ei tässä lähimaastossa ole oikein sellaista paikkaa, mihin lapset saisi tuupattua vaikka ravintolaillan ajaksi, isovanhemmat ajelevat sitten muutaman tunnin päästä eri kaupungista, eli ei tapahdu kovin usein.
Tällä viikolla en ole käynyt kertaakaan salilla. Kävin testaamassa avainta uudelleen oveen ja se avasi ihan normaalisti. Joko niin, että se oli "vahingossa" lukkiutettu ja puheluni jälkeen avattu uudelleen tai sitten siinä oli joku hetkellinen häiriö. Mutta en edes eteiseen mennyt tämän testin takia. Juoksemassa olen käynyt kaksi kertaa. Peräkkäisinä päivinä sattumoisin, mutta eipä se sen enempää jaloissa tuntunut kuin muutenkin liikunnallisesti erilainen viikko.
Päätin jättää salin kerran viikossa käytäväksi. Päätin juosta enemmän. Eilen onnistuin yhdessä ylämäessä sohaisemaan soitintani niin, että siitä lähti matkan ja treenin mittaaminen päältä pois. En halunnut pysähtyä siihen keskelle mäkeä säätämään sitä takaisin päälle, koska en halunnut näyttää siltä, että hyydyin kesken matkan ja käytän soittimen säätämistä tekosyynä pysähtyä haukkomaan henkeäni. :) Mäen päällä laitoin uuden treenin käyntiin, yhteensä noista kahdesta tuli noin kahdeksan kilometrin lenkki, josta noin 7,5 km juosten.
Kolmen kilometrin kohdalla ajattelin, etten ikinä saa kymppiä juostua, en ikinä ole siinä kunnossa, ja jos nyt kympin juoksisin siihen menisi varmaan pari tuntia. Kotipihassa huomasin, etten ollutkaan lopettanut juoksua pihaa edeltävään risteykseen, niin kuin ajattelin. Ihmettelin pihan liukkautta ja huomasin edelleen juoksevani. Kyllä se kymppi taittuu, eikä siihen tasan kahta tuntia mene. :) Kevät taitaa silti kulua juoksupainotteisemmin. Salille menen tänään.
Liikunta-aiheeseeni liitän vielä kiitoksen Iivelle tunnustuksesta, hän niin kauniisti sanoi tunnustuksessaan, että "kun arki ei tee liikkumisesta mahdotonta!" Laitoin tämän jo kertaalleen jakoon, joten nyt vain otan vastaan, kiitos. :)
PS. Tein eilen työvoimapoliittisia päätöksiä ja sovin tapaamisen paikkaan, jonka seurauksena saatan päästä takaisin työelämään jo ennen kuin lumet sulavat. Uusia haasteita liikkumiseen, kun päiväjumpat ja rataslenkit vaihtuvat johonkin ihan muuhun. :)
Uudet haasteet kuulostaa aina hyvältä, huippua Lyijis! :)) Kivaa viikonlopun jatkoa sinulle!!
VastaaPoistaKiitti! :) Parhaani menen tekemään ja katotaan mihin se riittää... ;)
PoistaVälillä treenimuutos voi olla todellakin inspiroivaa ja liikuttaa kehoakin eteenpäin, joten toivotaan että juoksumuutos olisi hyvä juttu ja ainahan tässäkin voi palata siihen entiseen jos ei toimikaan. :)
VastaaPoistaMinäkin pohdin koko ajan samoja asioita, salia, jumppaa, ulkoliikuntaa.. miten paljon ja milloin. Kai se juju on siinä vaihtelussa, voi tehdä yhdellä viikolla yhdellä tavalla ja toisella viikolla taas eri tavoin?
VastaaPoistaJuoksu olisi kyllä ihanaa, voi kun sitä niin kaipaan!
Juu monipuolisuus on oikein hyvä, enkä ole siis yhtä ja ainoaa harrastamaani lajia vaihtamassa toiseen ja ainoaan, vaan siirtämässä painopistettäni, koska haluan kehittyä.
VastaaPoistaOlen vähän sitä tyyppiä, että voisin vuosikaudet käydä siellä samassa vakiojumpassa tyytyväisenä, että saan sitä harrastaa, mutta UNOHDAN sopivasti sen, että kehittyäkseen täytyy kaavaa välillä muuttaa. Jossain vaiheessa on varmaan melko luontevaa juuri siksi palata entiseenkin. :)