Katotaan mitä tulee

Mies täyttää vuosia tänään. Rupee kuulostaan vanhalta. Minä tulen reippaan puolitoistavuotta perässä, alan kuulostaa vanhalta kohta minäkin. :) Herättiin pikkuherran kanssa aamulla kuudelta, siinä seitsemään mennessä tuli pikkuneitikin meidän luokse. Tehtiin iskälle Full English Breakfast. No, ei nakkeja eikä papuja, mutta pekonia ja munakokkelia, paahtoleipää ja kahvia (EI teetä). Vohveleitakin paistettiin.

kuva täältä

Ihana oli herkutella välillä vähän erilaista. Pekonin jätin miehelle, vohveleita söin yhden. Äsken kirjailin kaikki syömiseni ja juomiseni kiloklubiin. Aamupala 613 kcal ja kaikki pallot punaisella. :) Tästä on hyvä jatkaa. Koko päivä on aikaa parantaa. Vähän harmitti äsken, kun kokkailin aamun tyhjällä vatsalla, että kävisin vaa'alla makkarissa sitten, kun olen miehen herättänyt. Tänään kun on vaakapäivä. Mutta en minä muistanut sitten enää. Ihan hyvin olisin voinut keittää itselleni kahvia jo kuudelta. Kohta lähdetään lapsia leikittämään sisäleikkipuistoon, tulossa on kiva päivä. Toivoisin silti ehtiväni itsekin lenkille ennen yötä, yöllä ei enää jaksa.

Oikein onnistunutta viikonloppua teille kaikille!

Ps. Oli meillä hedelmäsalaattiakin, muttei me kumpikaan jaksettu sitä ottaa. Olisi ehkä kannattanut aloittaa sillä. ;)

Hirveen hyvä mieli :)

Kuka ei vielä tiennyt, että inhoan siivoamista? Toivottavasti kenellekään ei tullut yllätyksenä. :) No, meillä on loppuviikosta tiedossa vähän ohjelmaa lasten kanssa niin, että päätin sitten siivoilla viikkosiivouksen tänään - tarvettakin kun on... Mikäs sen motivoivampaa alkaa hommiin, kun posti eilen toi arvontavoittoni. :)

Kiitos, Aku, Juoksija-lehdestä!

Teen vielä yhden homman, ja tartun sitten taas siihen lehteen. Mutta jos teen tuonkin homman, niin sitten voin lukea sitä hetken pidempään. Voisin oikeastaan tehdä tuonkin ja keittää sitten kahvit sen lehden seuraksi. Mutta jos tekisin vielä nuo, voisin tehdä lounaan sen lehden seuraksi... Antaa himon yltyä, vai mites se oli?

Lopputulos, kolme siivottua huonetta, ei välikahveja ennen lounasta, rauhallinen lounashetki lehden parissa. Lapset saivat lautasensa tyhjiksi ennen minua ja häipyivät pöydästä. Hetki omaa aikaa. :) Miten niin ei saa lukea lehteä silloin kun syö? Jos minä teen, niin kuin laihdutusohjeet sanoo, että keskityn vain syömiseen, enkä puuhaa muuta, saan hutkastua annokseni viidessä minuutissa, mutta jos minulla on kiehtovaa lukemista kuten Juoksija-lehti, viivyttelen ruokani kanssa, että ehdin lukea vielä tämän sivun, ja vielä tuon, ja vielä tuonkin...

Aluksi minua ujostutti koko lehti. Enhän minä mikään juoksija ole. Eilen varovasti lehteilinkin vain treenipäiväkirjaa. Se vakuutti minut. Siinä on tekniikkaohjeita. Jos olisin jo Juoksija, en tarvitsisi enää ohjeita. Ehkä tämä lehti sittenkin on juuri minulle, wannabe-juoksijalle. :)

Hyviä juoksuja teille! Minä aion mennä huomenna.

Tähän loppuun vielä kuva siitä, mitä lapset tekivät juuri siivotulle lastenhuoneelle, sillä aikaa, kun  minä luin Juoksija-lehteäni. Oh well, ainakin sain sen imuroitua ensin.

Back in track

Eilen käytiin taas miehen kanssa salilla. Niitä pakaroita mulle hankkimassa. Siellä on vähän onneton valikoima noita isompia kiekkoja, kyllä sitä 1,25 kg ja 2,25 kg löytyy vähän joka tangolle, mutta sitten nuo, mitä lataisi kyykkytankoon, on vähän harvalla välityksellä. Koska en ole mikään painonnostaja, olen vähän arastellut sitä ainoaa isoa tankoa, mikä siellä on. Eilen pyysin kuitenkin miestä apuun, että sain kympit molempiin päihin ja ennen kaikkea siitä lattialta sen telineeseensä. Mulla kun on vähän semmoinen ongelma, että jalat jaksaisi tehdä, mutta yläkroppa ei jaksa kannatella sitä tankoa. Jalkaprässin paikka, mutkun sitä ei ole. :) Ihan kelpo treenin sain kyllä aikaiseksi näillä vaatimattomillakin painoilla, enpä vielä eiliseen malliin ole ennen tuolla salilla puuskuttanutkaan.

Vertailtiin treenitapojammekin, mies kun tykkää tehdä kaikki liikkeet niin, että ensin yksi sarja ja sitten hetki huilia ja sitten toinen sarja ja sitten taas tauko ja kolmannen sarjan jälkeen uuteen liikkeeseen. Minä taas tykkään enemmän sellaisesta kiertoharjoittelusta, että teen kutakin liikettä yhden sarjan kerrallaan ja siirryn seuraavaan ja seuraavaan kunnes sitten koko homma alkaa taas alusta. Ensinnäkin minä en malta istuskella jotain kahta palauttavaa minuuttia paikoillani tai seisoskella vesipulloon nojaten. Toiseksi minusta on noilla julkisilla saleilla noloa varata laitetta, jos en tee sillä juuri sillä hetkellä mitään. Kolmanneksi minussa on edelleen sitä saliharjoittelun inhoajaa, joka jaksaa jatkaa seuraavaan liikkeeseen ainoastaan siksi, että äskeiseen ei tarvitse ihan heti palata. Huomasin vaihtaneeni toista sarjaa tehdessä liikkeiden järjestystä niin, että hemmetin hankalan kyykkytangon kohtaaminen siirtyisi kauemmas ja kauemmas... :) Saan sen tangon hyvin pois, mutta en enää saa itse palautettua sitä telineeseen.

Olen tällä vaatimattomalla taloyhtiön salilla löytänyt sitä vapautta ja rauhaa, mitä kaipaan salitreeneiltäni. Olen tosiaan alkanut tykätä salilla käymisestä ihan eri lailla, vaikka aina ennenkin olen sen treenin jälkeen uudestaan ja uudestaan hyväksi todennut - en vain omaksi, niin kuin nyt. On aika kivaa huomata saaneensa uuden lajin, josta tykätä vuosikausien xyclingien tilalle.

Tänään kävin kahden tunnin rataslenkillä hakemassa vähän happea rasvan polttoa varten. Lunta oli satanut vähän, ei ihmeesti, eikä se pelkkää kävelyä haitannutkaan, mutta oli taas sitä laatua, että tarttui hanakasti renkaisiin kiinni ja lisäsi siten vastusta niin, että minulla meni tosiaan kaksi tuntia yhteen kymmeneen kilometriin. Hiki tuli ja tuskastuminen. Eikä epäillystäkään siitä etteikö eilinen salitreeni mennyt perille. Nyt voitte kuvitella, minkälainen olo on hyvin tankanneena ja lepomoodissa. <3 Taidan rakastaa kaikkea. :)

Tää on se maanantai kun aloitan

Heh heh...

Täytin eilen kiloklubiin ensimmäisen päivän ruokailuja. Jotka meni melkolailla v*tuilleen. Pitäisi käydä kaupassa, että sais vähän enemmän väriä lautaselle ja niihin pallukoihin siellä kiloklubissa. Eilen Kultakutri oli kuumeinen ja valitti, että kurkussa on taas tulta ja päätä särkee. Kipulääkettä ja nukkumaan. Heräsi vielä kipeänä, mutta uuden lääkeannoksen jälkeen alkoi olo parantua. Mikä lie? Täytyy tarkkailla. Toisella on antibioottikuuri kesken, mutta yhtään ei vielä kuulosta paremmalta.

Kävin eilen taas kalevalaisessa jäsenkorjauksessa. Mukavasti lähti nesteet kiertoon, jospa osa näistä juhlapyhien hiilaripöhöstä olisi nyt pissitty pois. Aloitin tosiaan pilateksen kesällä ja sen lisäksi olen saanut selälleni kalevalaista hoitoa. Minulla tuli viimeisen raskauden aikana selkä kipeäksi SI-nivelen kohdalta, varsinkin rasituksessa. Selkä on sen jälkeen ollut kovin jäykkä tuolta alhaalta, ja rankakaan ei enää ole kaartunut oikealla tavalla. Minulla on ollut sellainen selkäperse, että ihan selkeää ei ole ollut, missä toinen loppuu ja toinen alkaa. Ihan kuin olisi häntä koko ajan koipien välissä. Se ettei minulla ole muhkeaa selluliittipeppua vaan rasva kertyy keskivartalolleni, on vielä suurentanut tätä vaikutelmaa.

Pilates on parantanut ryhtiäni huomattavan paljon, ja varmasti on iso osasyyllinen siihen, että sain InBody-mittauksessa niin hyvän tuloksen myös keskivartalon lihaksiin. Mittaaja sanoi, että yleensä näin lähellä synnytystä ei näin hyvässä kunnossa keskivartalo ole. (Kerroin vain että minulla on yksi- ja kolmevuotiaat lapset, mutta yksivuotiaanihan ei ihan tasan yksi enää ole, ylihuomenna vuos ja viiskuukautta. Että ei se synnytys nyt ihan niin lähellä ole, ei enää edes tuoreessa muistissa.)

Kalevalaisella jäsenkorjauksella tai kansanparannuksella olen saanut alaselkääni myös mukavasti lisää liikkuvuutta ja nykyään peräpuoleni onkin paljon paremmassa linjassa. Toki on selkäläskitkin jonkin verran sulaneet, mutta suurempi vaikutus on nimenomaan rangan asennolla. Hierotan itseäni myös klassisella hieronnalla, koska se tehoaa paremmin lihaskireyksiin.

Ryhdin parantumisella on ollut iso merkitys myös vatsapuolelle. Vaikka painossa ei mainittavia muutoksia ole tapahtunut, näytän hoikemmalta, kun keskivartalon korsetti on paremmin hallinnassa. Pilates, kalevalainen jäsenkorjaus, salitreeni, hullujen akkojen jumppa ja venyttely keinoinani olen korjannut rangan asentoani ja korsettilihaksiani. Tässä kun vatsarasvaa sulattelen pois ja treenaan vielä lisää lihasta pakaraan, alan kohta näyttää melkolailla hyvältä. :)

kuva

Niitä mukavampia asioita

Vaikka annoin itselleni luvan anopin herkkupöytiin, torstaiaamuna toivoin, että olisin painanut vähemmän. Päivän mittaan jännitys tiivistyi. Iltapäiväksi järjestin miehen hakemaan kolmevuotiaan kerhosta, esikoisen vahtimaan nukkuvaa nuorimmaista, ja lähdin katsomaan, osaanko perille. Iltapäivällä painoin vielä enemmän.

Minussa on kolmannes rasvaa, melko tarkkaan. 33,3 %. Viskeraalisen rasvan osuus ylittää riskirajan, sisäelinten ympäriltä sitä pitäisi pois saada. Nestetasapaino sen sijaan on hyvä, yli viitearvojen, niin kuin mineraalit ja proteiinikin. Oh yeah, kävin InBody-mittauksessa.

Sitten ne lihakset: fitness-kissat vaviskaa, mulla on kolme kiloa enemmän lihasta kuin viitearvonaisilla enimmillään mun iässä. Se vain ei näy mihinkään, kun tätä rasvaa on ihan hirvittävästi. Siksipä alan sitä tästä päältä kuorimaan. Isoin työ on vatsassa, mutta enkö toisaalta ole onnekas, kun se sisäelinrasva kuitenkin sulaa helpoimmin pois? Käsivarsissakin on minua yllättävästi tuplasti enemmän rasvaa kuin tarvitsisi, ja mikä eniten yllätti, oli se, että jalkatreeniä voisin lisätä. Minusta jalkani ovat jo riittävän paksut ja lihaksikkaat. Normaalit on lihakset jaloissakin, mutta käsissä ne onkin hyvät. Testin tekijäkin sanoi, että tämä ei oo enää normaalia. :D

Kaiken kaikkiaan testi herjasi vain rasvasta, eikä se rasva yllätä mitenkään. Yllättävää on sen sijaan juuri lihaksen määrä. Vaatimaton salitreenini yhdistettynä lasten nosteluun ja kanteluun on tosiaan mennyt perille yläosastoon. Nyt sitten lisää niitä kyykkyjä.

Minulle tärkeimpiä tietoja (kokonaisuuden lisäksi) oli juuri viskeraalisen rasvan määrä. Entisenä raskausdiabeetikkona ja kahden sydän- ja verisuonitautisen lapsena minun ei ylipainossani kannata tuudittautua sen varaan, etten vielä ole sairas. Haluan todellakin pienentää elintasosairauksien riskiä omassa elämässäni. Kaurapuuro aamulla on yksi siihen vaikuttava muutos, kaurassa on vesiliukoista kuitua, jolla on suotuisia vaikutuksia verisuonten terveyteen. Syön kuituja kokonaisuudessaan riittävästi, mutta vesiliukoisia loppujen lopuksi aika vähän.

Yksi huomionarvoinen seikka sieltä nousi myös: rasvaton massani on 50,1 kg. Se on saman verran kuin kokonaispainoni oli parikymppisenä, ennen esikoistani (ja siihen asti esikoiseni teon jälkeen, kunnes hän oppi kävelemään, eikä viihtynyt enää rattaissa tai pyörän turvaistuimessa...). Se on hyvä huomio myös niille teinipainoaan takaisin kaipaaville: nähtävästi aikuiseksi kasvaminen ei ole pelkkää lihomista (saati sitten viisastumista).

Eilisestä oppineena aion palata nyt joksikin aikaa kiloklubiin. Eiköhän se höttöhiilarikierre jossain kohtaa kevättä katkea?

Vertaistuen tarpeessa

Tämä päivä meinaa mennä pöpelikköön ja pahasti. Aloitin aamupalalla pitsalla. Kylmällä, eilen lämmitetyllä pakastepitsalla. Aamupalojen aatelilla. Lounaaksi kahvia ja ruisleipää. Väsyttänyt on koko päivän. Piti siivota mutta pahimmat vain otettiin, joulukuusi heivattiin ja sen jäljet imuroitiin. Äsken pakotin itseni ruoan tekoon, onneksi on tuo perhe, joka on myös ruokittava, itse olisin voinut jatkaa kahvilinjalla edelleen. Meinasin, että jos lenkillä koittaisin parantaa tätä tilannetta, mutta kaikki liikkavaatteet on pesussa. Ja mies on käyttämässä kaksostaan leffassa.

Tuntuu, että oon hukannut koko päivän, tehnyt kaikki valinnat huonoon suuntaan, ja olen liukumassa johonkin "aloitan sitten maanantaina" -versioon painonhallinnasta. Pakotin kyllä tekemään kasviksia ruoalle, mikä johti siihen, että lapset söivät spagettia ja jauhelihakastiketta ja minä närpin nuorimman lautaselta spagetin pätkiä ja odotin, että ne saakelin kasvikset valmistuisivat. Mutta yksi valinta parempaan suuntaan.

Yhtenä tavoitteena minulla on opetella syömään hitaammin. Sitä tässä eräänä päivänä viime viikolla harjoittelin melko hienosti lounaalla. Kello kahdeltatoista laitoin lautaset pöytään, söin itse samalla siinä sivussa, kun autoin nuorimmaista. Kun oma lautanen oli tyhjä, vilkaisin kelloa: viisi yli kaksitoista! Henkilökohtainen ennätys! (Jos elimistöllä menee kymmenen minuuttia siihen, että tajuaa olevansa täynnä, minä ehdin siinä ajassa syömään kaksi lounasta? Onko onnistunut olo?)

Nyt pakotin itseni hidastamaan, laskemaan haarukan kädestä jokaisella suupalalla, keskittymään pureskeluun. Ei niin, että uusi haarukallinen odottaa jo valmiina ennen kuin suu on tyhjä. Toinen hyvä valinta.

Jos panostankin tähän loppuiltaan, syön iltapalana rahkaa ja ananasta, enkä enää erehdy sille maanantaisoturi-linjalle? Ehkä sitten minun ei tarvitse aloittaa alusta ja uudelleen, vaan vain jatkaa siitä, mihin jäin?

Aamupuuro. Olis saattanut pelastaa tämänkin päivän?

Täällä taas

Anopin luota kotiuduttu. Että voikin kiertää vatsassa, kun ei itse ruokiaan laita... No tästä on hyvä jatkaa! Tälle päivälle onkin tiedossa ihan kivojakin juttuja, eilinen meni vähän ei-kivoissa merkeissä. Ajeltiin tosiaan eilen kotiin jo hyvissä ajoin, kun olin varannut pienimmälle lääkäriajan pitkittyneen flunssan takia.

Mentiin palvelusetelillä yksityiselle, kun omalla terveysasemalla ei ollut lääkäreitä, mies heitti meidät keskustaan ja lähti viemään autoa huoltoon. Etsittiin yksityistä lääkäriasemaa kahdesta osoitteesta, eikä rattaita tietenkään mukana, kun luultiin pääsevämme ihan viereen. No toista kannoin, toista hoputin, että suurinpiirtein ajallaan oltaisiin oltu perillä.

Lääkäri oli mainio, todella hyvä lasten kanssa. Saatiin myös antibiootit keuhkojen suunnalle ja käskyn tulla näyttämään korvia uudelleen, jos ei tämä pure. No sehän se helpoin homma olikin! Seuraavan kerran saa olla pojan oma isä kyllä pitämässä pentua paikallaan, kun lääkäri korviin kurkkaa. Meidän tytöt on kyllä antaneet korvansa tarkastaa ihan hienosti (joo opettelin minä sen lukko-otteen jo esikoisen kanssa, että kaipa sekin on vastaan pistänyt ja kunnolla...) mutta tämä yksilö on sen verran voimakaskin, että pystyy taistelemaan tosi hienosti vastaan.

Käytiin apteekissa, lähdettin bussille, se ehti mennä melkein nenän edestä, käytiin lelukaupassa tappamassa aikaa, ostettiin pienet jutut, mentiin bussille, jonotettiin, maksettiin matka, istuttiin alas - ja missäs kolmevuotiaan nalle on? Onneksi bussi ei ehtinyt lähteä, ryysättiin ulos ja omia jalanjälkiä takaisin. Olin ennen keskustaan lähtöä juonut vain kahvia, ja minua janotti ja väsytti ja ärsytti aika lailla. Ei ollut nalle lelukaupassa, mutta samassa kauppakeskuksessa sentään. Joku oli nostanut sen koristeena olevan lahjapinon päälle. Takaisin pysäkille seuraavaa bussia odottamaan ja sitten kotiin. Mies tuli kotipysäkille vastaan kantamaan edes toista väsähtänyttä remppahousua.

Autossa ilmastointi työntää pelkkää kylmää ilmaa. Siitä on murtunut joku läppä jostain. Varaosa maksaa kolmekymppiä, mutta sen vaihtaminen on koko päivän kestävä homma. Hinta-arvio kahdeksansataa euroa. Jatkuis nämä plussakelit sen verran, että jäät sulais vähän enemmän. Ajaisin sen auton satama-altaaseen, niin ei tarvitsisi enää remontoida.