Olen vuosien varrella laihduttanut useita kertoja, en koskaan kovin isoja lukemia, mutta jojotellut kymmenen, viidentoista kilon marginaalissa. Ensimmäisen kerran ajattelin, että laihtua pitäisi, kun painoin (järkyttävät) 58 kg. Joo, olin nuori, ja painoni oli pysytellyt viidenkympin tietämillä täysi-ikäisyyteni ajan. Ensimmäisen raskauden kilot olivat sulaneet imettämiseen ja lenkkeilyyn, vatsalihaksia olin jaksanut intensiivisesti treenata puolitoista kuukautta. Vaikka raskauden jälkeen aikomus olikin päästä takaisin entisiin mittoihin, se siinä iässä ja sillä kulutuksella oli niin helppo homma, ettei se varsinaisesti laihdutuskuurilta sittenkään tuntunut. Eipä ole yhtään läheskään sinnepäinkään helposti lähteneet nämä seuraavien raskauksien kilot.
Sittenpä aloinkin laihdutuksen päätteeksi odottamaan toista tyttöäni ja paino lähti räjähdysmäiseen kasvuun. Samoihin aikoihin siskoni aloitteli omaa kokonaisvaltaisempaa elämäntaparemonttia ja omat laihdutushaaveeni muuttuivat myös pikkuhiljaa elämäntaparemonttihaaveisiin. Raskauden jälkeen painoni oli korkein ikinä 84,9 kg. Jonkinlaisen remontin ja laihdutuskuurin yhdistelmällä pudotin painon 68 kg tietämille - ja aloin odottamaan kuopustani.
Tässä kohtaa tajusin, että raskaus ei ole asia, jonka tarvitsee sotkea hienoa elämäntaparemonttia, koska raskaus on osa elämää sekin, ja siihen täytyy sopeutua samalla lailla kuin vaikka siihen, että kesä sotkee luistelijan liikuntarutiinit. Ja ennen kaikkea, että mitä paremmin ja monipuolisemmin syön raskauden aikana, sen paremmat eväät vauvakin saa. Aikanaan sanottiin, että raskaana ollessa ei saa laihduttaa, mutta ei se raskaus salaattia estä syömästä. Remonttia oli helppo jatkaa raskauden jälkeen, koska se ei kunnon tauolla oikeastaan ollutkaan.
Herkkujen kanssa minulla on ollut ongelmia oikeastaan keskeytyksettä siitä asti, kun viimeinen lapsi syntyi ja minulle kerrottiin, että sulla mitään diabetestä enää ole. En tiedä kuulostaako tuo teistä siltä, että syö herkkuja niin paljon kuin haluat, minusta kuulosti.
Joskus kaivoin kaikki ruutuvihkoni esille, kun epätoivoissani mietin, minkälaisiin raajanpoisto-operaatioihin minun pitäisi ruveta saadakseni painoa pienemmäksi. Otin alleviivauskynän ja aloin käymään vihkoja läpi. Mitä olen tehnyt silloin, kun olen laihtunut? Millaisia kikkakolmosia olin käyttänyt? Tulos joka vihkossa, joka alamäessä oli sama: Olin syönyt kevyesti ja kasvispitoisesti, pidättäytynyt herkutteluista ja liikkunut säännöllisesti ja tehokkaasti, ja jatkanut tätä kaavaa niin pitkään, että tuloksia syntyi. Mitä sitten olin tehnyt, että paino oli noussut? Olin jonkin tenttisuman, matkustamisen, muun kiireen nojalla jättänyt ensin liikunnan, sitten hyvän syömisen. En ollut jaksanut panostaa ruokailuunkaan, kun elämästäni puuttui säännöllisyys liikunnan avulla ja säännöllisen liikunnan tuomat edut.
Jee, onnea! Hieno pudotus ja tasaluku! :) Herkuttomuus näyttää kannattavan, itsellänikin. Jatketaan siis - tsemppiä!
VastaaPoistaPs. Tykkään tavastasi kirjoittaa.
Jees, jatketaan, kun selvä hyöty on nähtävissä!
PoistaKiitos, olipas kiva kuulla, että tykkäät. :)