Sulavaa suunnitelman muuttoa

Tänään ois mun juoksulenkkipäivä, mutta illalla on tärkeitä taloyhtiöjuttuja, niin en pääse lenkittelemään. Voi olla muutenkin hyvä, koska eilisen lumimyrskyilyn ja tämän päiväisen vesitihkun takia saattais olla vähän huono pito lenkkarin alla. Kävin viemässä äsken tyttösen kerhoilemaan ja näillä nurkilla on vasta äsken aloitettu auraamiset. Tai tiet on melkein jo aurattu mutta risteyksiä ei ole vielä puhdistettu.

Meinasin ensin, että jos oltaisiin lähdetty rataslenkille, mutta ei tuolla nyt oikein rattailla pärjää. Hankin siis hien pintaan siivoamalla. Nyt tosin olen kahvitauolla.

Mulla meinaa välillä iskeä sellaista laihdutuspaniikkia pintaan, että apua, mitään ei tapahdu ja mulla ei oo aikaa odottaa ja aika loppuu kesken! Vaikka onhan tässä tapahtunut vaikka mitä. Eikä mulla ole aikarajaa, joten se aikakaan ei oikeasti lopu kesken. Mutta jotenkin sitä nyt haluaisi olla tehokas ja aikaansaava, kun on tähän hommaan taas lähtenyt. Silti pitäisi keskittyä vain siihen omaan suoritukseensa ja olla välittämättä siitä, mitä muut tekee ja sanoo tekevänsä. Pohjimmiltaan minä tiedän, että saan tuloksia aikaan juuri näillä keinoilla, mitä minulla on käytettävissä - minun pitää vain muistaa käyttää niitä.