sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Hullun akan pilateksesta, päivää!

Joululoman jälkeen on ollut pari sellaista rennompaa, ikään kuin huomaamattoman raskasta pilatesta. Sellaista, että jaksaa hyvin ja silti tietää työskennelleensä. Tänään jätettiin löysät ulko-ovelle ja puuhailtiin melkein kaikki pallon päältä. Myös venyttelyt.

Muutamia hauskoja (??) tilanteita: pallo nilkkojen väliin ja jalat suorina, lattialla selinmakuulla, ensin noustiin istumaan, sitten takaisin makuulleen, sitten nostettiin jalat kohti kattoa, sitten tehtiin lantionnostoa. Pallon olisi kuulemma voinut pitää koko liikesarjan ajan nilkkojen välissä. Minä tiputin sen naamalleni lantionnostossa. Ei se ihan pehmeä ollut. Enkä ollut ainut joka nauroi.

Tai se, kun maattiin selällään lattialla, pallo ristiluun alla, jalat kohti kattoa (enkä nyt muista mitä niillä jaloilla tehtiin) ja ohjaaja (hullu akka) kysyy, että voisiko nostaa kädet myös ylös? Muut nostavat, minä pyöritän päätäni, ohjaaja sanoo ei. Mutta voisi kuulemma koittaa haastaa itseään. Minä nostan kädet ja ohjaaja kysyy, voisiko hartiat pitää kuitenkin rentoina? Minä pyöritän taas päätäni, ohjaaja kuittaa taas ei. Ei nyt sentään liioitella siinä itsensä haastamisessa.

Tai kun oltiin jo työskennelty (pallon päällä) tunti ja vartti, niin ohjaaja käskee meidät etunojaan. Että siinä voitte sitten ihan rauhassa olla. Siinä kohtaa meinasi tulla se spontaani "Hullu akka!" -huuto. Hullu akka! Tää on etunoja, ei mikään lepoasento, tässä ei olla ihan rauhassa vaan!

Sen verran rankkaa työskentely oli siihen mennessä ollut, että kun etunojassa suorin käsin oltiin, ja ohjaaja kehoitti laittamaan kyynärpäät maahan, en voinut heti totella, kun aivot eivät enää meinanneet jaksaa kertoa, missä helvetissä ihmiskehossa on kyynärpäät. Että nää toiset on kyllä polvet, mutta jos mä kuitenkin laittaisin ne mieluummin maahan? Mietitään niitä kyynärpäitä sitten myöhemmin? Ja jokainen kuulemma nyt muutaman sekunnin jaksaa polvia pitää vielä ylhäällä. No ei kai siinä, jos kerta jaksaa, niin pidetään sitten.

Siitä ihana tuo sunnuntai-iltainen rääkkipilates on, että se hienosti päättää viikonlopun ja valmistaa uuteen liikuntaviikkoon. En vaihtaisi sitä edes sataan jänikseen, niin se vaan on. Sen verran tärisytti vasenta jalkaa kytkintä polkiessa kotimatkalla, että ehkä en huomenna teekään jalkatreeniä salilla. Saattaa olla, että otan opikseni viime viikosta. Salia en raski väliin jättää, mutta on kai siellä muutakin tekemistä kuin kyykyt.

1 kommentti:

  1. Hyvähyvä! Yllytyshullut kaipaa hulluja-akkoja ja suulaita treinereitä. En saanut tänään tehtyä minuuttia sitä haastavinta salilla, mutta tein sen sitten yhden ylimääräisen kerran ja uskon, että muutaman kerran jälkeen minuutti menee ilman innokasta kellokalleakin! Eikun eteenpäin, sanoi mummo lumessa...

    VastaaPoista