maanantai 28. tammikuuta 2013

Mallisyömistä ja syömismallia

Mun nyt tekee mieli nostaa yksi pikkuasia ylös, kun kirjoittelin viime vuoden puolella lihavista vanhemmista ja lapsista, ja aiheesta jäi sanottavaa vielä vaikka kuinka paljon, ja jää edelleenkin. Perjantaina perhekerhossa lapseni leikki ruokaleikkejä toisessa huoneessa ja kantoi sitten minulle annoksia syötäväksi. Minä maistelin ja kehuin kaikki appelsiinit ja kurkut ja paprikat ja mitä niitä nyt vuorollaan oli, aika monta annosta ehti tulla maisteltavaksi.

kuva täältä

Vieressäni istui toinen äiti, kohtuullisen isokokoinen eikä kovin hyväkuntoisen näköinen. Hän katseli lapseni tuomia annoksia ja kommentoi (onneksi ei lasten kuullen): "Aika kasvispitoista..." Ja nimen omaan sellaisella epäilevällä, ei-niin-hyvää tarkoittavalla äänensävyllä. Seuraava annos sattuikin sitten kaikkien niiden vihanneslautasten jälkeen olemaan sämpylä ja kanankoipi, ja tämä äiti kommentoi nyt: "No nyt alkaa näyttää jo paremmalta."

Itse olin sitä mieltä, että kasvislautaset olivat loistavia ja toivoisin, että kotioloissa voisin syödä oikeita vihanneksia yhtä paljon kuin nyt maistelin näitä muoviversioita todellisuudesta. Sämpyläköntti, muovisena tai aitona, ei houkuttele yhtään niin paljon, paljaaltaan, pelkän kanankoiven kanssa. Olen iloinen siitä, että vihannekset kuuluvat normaalina osana myös lapseni ruokaleikkeihin, koska monipuolisesta kasvisvalikoimasta saa paremmin kaikki tarvittavat suoja-aineet kuin pelkästä sämpylästä ja kanankoivesta. Ehkä ne parsat ja kukkakaalit maistuvat paremmin myös omalta lautaselta, kun niihin on jo muovisinakin tutustunut. Jokainen voi tietysti miettiä itse, millaista mallia hyvästä ruokailusta lapselleen haluaa antaa, ja kyllä se ihan niistä leikeistä asti lähtee, ei pelkältä omalta ruokalautaselta.

6 kommenttia:

  1. No ohhoh, olipas aika huvittava tilanne varmaan :D

    VastaaPoista
  2. Pieni, mutta kuitenkin niin iso ja tärkeä asia!

    VastaaPoista
  3. Kyllä minäkin olisin ollut iloinen kaikista kasviksista ja muista. Tosin kanankoipikin on ihan jees kun siinä on ne kasvikset vaan kaverina :D Mutta on se vaan niin, ettei monelle aikuiselle ne kasvikset ja hedelmät vaan maistu (tottumattomuutta). Onni on itsellä se että maistuu kaikki kasvikset ja perheen muille jäsenille melkein kaikki kasvikset. Ja jokupäivä mä vielä toteutan mielihaluni ja ostan sitä ruusukaalia(!) vaikka kuinka muut pyörittelisi silmiään ja valittaisivat, että haiseepa pahalle. Musta ei :D

    Meillä lapselle maistuu vihannekset onneksi, ainakin raakana ja ruuan seassa kypsänä. Ja Kanarian reissulla nirpisteltiin mm. muroille ja jogurtille ja kyseltiin että miksi kaikki on niin makeaa? Perään pyydeltiin puuroa aamupalaksi :D
    Että on sitä joku asia ehkä mennyt oikein.

    Meillä paras kasvisten tutustumis juttu on ollut tehdä lapsen kanssa yhdessä salaattia tai pilkkoa kasviksia ruokaa varten. Siitä on sitten saanut vetää napaan eri kasviksia ja vihanneksia niin paljon kun sielu sietää. Tutut maut maistuu sitten lautasellakin.

    VastaaPoista
  4. Onpas tosiaan ollut hassu tilanne. Tosin minäkin tänään juttelin yhden äitikaverin kanssa joka kertoi eilen olleensa perheen kanssa (heidän tytär reilun vuoden kuten omanikin) Hesellä ja tänäänkin oli menossa... ja siis tyttökin syö Heseruokaa... niin hieman hymyilytti:)

    Meillä on käynyt silleen vähän huonosti, että herkkuperse-isä on totuttanut isomman lapsen makeaan. Siis oikeasti opettanut makealle. En ehtinyt reagoimaan kun en aluksi tajunnut mitä tapahtuu ja nyt lapsi on tosi perso kaikelle makealle ja isä kantaa monta kertaa viikossa kotiin (ja mua riepoo se ihan hirveästi). Mutta olen onneks itse saanut totutettua lapset syömään tuoreita vihanneksia, keitetyille ainakin isompi yökkää...

    Ja minun blogista löytyy sulle tunnustus:)

    VastaaPoista
  5. Tätä oli ihana lukea! Siis sun lapsen kannalta, sen toisen puolesta tuli vähän surullinen olo.
    Hienosti olet onnistunut!

    VastaaPoista