lauantai 2. maaliskuuta 2013

Sinne ja takaisin

Nyt jos jollain (Akulla?) olis hyviä juoksutekniikkaohjeita, voisin ottaa vastaan. Kävin lenkillä, tavoitteena tasaisella tiellä harjoitella sitä oikeaa askellusta, kun eka kerta uusilla lenkkareilla oli vähän erilainen kuin vika kerta vanhoilla.

Vanhat lenkkarit olivat varpaista (ja päkiöistä) kovin kuluneet. Olen alkanut supinoida. Varoa varvasta. Nyt korjatakseni sitä aloin pronatoida. Ei ole hyvä sekään. Ja sitten ne jalat vispasivat toistensa eteen, niin että huolimattomampi olisi jo kompastunut. Säärten lihakset joutuivat ihan uudenlaiseen työhön ja penikoissa tuntui. Jossain vaiheessa huomasin juoksevani melkein suorin polvin, kun keskityin liikaa nilkan asentoon.

Jos on niin onnekas, että on kavereita, ja vielä niin onnekas, että on lenkkikavereita, niin kaverihan voisi sanoa, että sä juokset ihan pöllösti, lopeta. Vielä parempi olisi, jos saisi videokuvaa omasta juoksustaan, näkisi itsekin, miten menee, ja osaisi ehkä vielä paremmin korjata. Mietin tässä, että pitäisikö minun tutustua näin kevään mittaan kaupunkimme juoksukoulutarjontaan, että saisin sitä palautetta, mitä tarvitsisinkin. Mutta olishan se kiva, että olisi juoksukaveri sielläkin.

Muutenhan se juoksu ihan hyvin sujui. Liukasta oli vain autoteiden ylityksissä, mutta niissä sitten sitäkin enemmän. Tasamaalenkin varmistaakseni en oikeastaan juossut lenkkiä, vaan pari kertaa liikenneympyrälle (sille aikaisemminkin mainitulle, 1,5 km päässä olevalle) ja takaisin, yhteensä siis kuusi kilometriä ankaraa harjoittelua. Kyllä minä varmaan tämän jalanasento-ongelman itsekin selvitän, en minä siihen varmaan kaveria tarvitse, enkä varmaan lähde yksinään juoksukouluunkaan. Mutta olihan se ajatuksena ihan kiva.

2 kommenttia:

  1. Apua... pakkohan jotain on sanoa, kun kerran nimeltä mainitaan. :) Itse yritän keskittyä jalan linjaukseen, varsinkin silloin kun askellus tuntuu vaikealta. Vaikka ohjeissa sanotaan, että juostessa ei saa tuijottaa varpaisiin, niin välillä seuraan, että varpaat ja polvi osoittavat suoraan eteenpäin. Välillä se tuntuu tosi luonnottomalta asennolta, kun jalat pyrkivät ylipronatoimaan. Silti juoksen ja seuraan, miten jalkojen linjaus kulkee. En tiedä, oliko tästä juurikaan hyötyä. Sanoit, että juoksit tasaisella tiellä, mutta oliko se myös pitävä kengän alla? Pienikin epävarmuus pidosta vaikuttaa heti askellukseen.

    Kevään myötä myös ilmaiset askelklinikat alkavat kiertää Suomea. Ainakin Asicsilla on aiempina vuosina ollut urheiluliikkeissä. Vaikka noissa päätarkoitus on myydä kenkiä, niin olen saanut hyviä tekniikkavinkkejäkin niistä, eli mielestäni niitä kannattaa hyödyntää. Ainakin aiemmin noissa on ollut fysioterapeutti mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei oo pakko :) Sun hiihtokouluohjeet vain ei jättäneet kylmäksi edes hiihdon vihaajia, joten oletin että juoksustakin osannet jotain sanoa. :)

      Juu ei ollut liukasta silloin, tänään menin samasta kävellen ja on kyllä tien pinta muuttunut aikalailla jäiseen suuntaan (ja siihen päälle ohut kerros pientä pakkaslunta). Mutta varmaa oli lauantaina juosta. Olen kans todennut, että pieni varpaisiin tuijotteleminen silloin tällöin on enemmän hyödyksi kuin haitaksi.

      Olen joskus testauttanut jalkojani juurikin tällaisella "testaa jalkas ja me myymme sinulle sopivat kengät" -klinikalla ja silloin jalkani olivat neutraalit, tänäpäivänä tilanne on varmaankin se, että jos keskityn, se on neutraali, mutta jos en keskity, kääntyy varsinkin oikeassa jalassa paino pois pottuvarpaan tyviniveleltä, se kun on se jäykkä ja viiltävä.

      Fyssari varmaan sanoo kans jotain järkevää (ainakin odottaisin) jalan asennosta (sitä kun menen tutkituttamaan) ja täytynee siltä kysellä sitten juoksuasioitakin. Ja jos ei sieltä apua tule niin lääkäri väläytteli jalkaterapeutin mahdollisuuttakin. Katotaan kuin käy.

      Poista