Tiedättekö sen tilanteen/ tunteen, että tekemistä on niin paljon, ettei tiedä, mistä aloittaa, joten ei edes aloita? Toivottavasti ette. Minä olen tällaisessa välivaiheessa. Siivosin aamulla yhden huoneen ja soittelin paljon asioita kuntoon, tai ainakin järjestykseen. Nyt pitäisi siivota loputkin mutta pitäisi tehdä vähän (=paljon) muutakin.
Sääkin näyttää olevan suuressa päättämättömyyden tilassa. Aamu alkoi -15 asteen pakkasella ja tyynellä kylmyydellä, sitten aurinko nousi ilahduttamaan ja lämmittämään, sitten alkoi sataa lunta ja tuulla niin maan p*rkl**sti, sitten tuuli, satoi ja paistoi aurinko yhtä aikaa, ja nyt paistaa taas. Pitänee minunkin kokeilla kaikkea eikä vain jäädä tähän sohvalle röhnöttämään.
Illalla käytiin salilla. Sitten tilattiin pitsaa. Mutta en minä pitsaa syönyt, söin falafeliä pitaleivällä. Eihän se ihan superdieettiläinen valinta ollut, mutta pitsaa parempi valinta silti. Aamulla tuntui olo tosi flunssaiselta mutta tästä se on selkiintynyt. Nuhaksi jäänyt. Ei muita oireita. Tänään pidän silti lepopäivää. Mitä nyt vähän yritän motivoida itseäni kiinni imurin varteen. Normitorstain normijuoksulenkkini jää tänäänkin väliin ja jää ensi viikollakin.
Iive järjestää arvonnan, käykää katsomassa, mutta älkää osallistuko, niin minun voittomahdollisuuteni eivät liikaa huonone. ;) Vaikka taitaapa siellä olla jo pari arpaa mennyt ennen minuakin. Nyt minua odottaa kahvikuppi, palanen tummaa suklaata ja etusormesta vetävä pikkupoika. Äidin elämä on tämmöstä välillä, luultavasti se kahvi saa ihan rauhassa jatkaa odottamistaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti