Tänään en ole pyytelemässä ideoita ja vinkkejä (videoita ja hinkkejä) minkään maailman ongelmaan. Tänään tunnustelen, onko minulla pelkkä nuha vai jotain enemmän. Illan pilatekseen menemistä en ole perunut. En tiedä, miltä illalla tuntuu.
En missään nimessä kannata kipeänä liikkumista. En vain itse ole paras esimerkki sellaisesta, joka tuntisi omat rajansa. Lauantain lenkillä jouduin niistämään suoran joka päässä. Nenäliinat meinasi loppua kesken. Silti olo ei ole huono eikä kipeä, aivastelen vaan ja välillä pitää niistää. Oli todella outo sunnuntai ilman pilatesta ja tuntuu ihan kummalliselta odottaa koko maanantaipäivä, eikä silti pääse salille. Olisin ihan valmis johonkin yle-jumppaan just nyt, mutta sitten en ainakaan jaksa pilateksessa mitään. Ehkä joku ammattilaisempi pystyy yhdistämään päivällä aerobista ja illalla pilatesta, mutta meidän ohjaaja ei ole koskaan päästänyt meitä helpolla.
Ai samperi, just tuon takia mun pitää nyt käydä punnertamaan. Vaikka yle-jumppani onkin lihaskuntojumppa eikä "pelkkää" aerobista.
Olen jo nyt sitä mieltä, että vahinko-pakko-pilatesryhmän vaihto oli huono juttu. Typerä ja lapsellinen peli. Menee yksinkertaisen ihmisen koko pakka ihan sekaisin. Mutta pitäähän sille antaa mahdollisuus silti. Kyseessä on siis sellainen vahinko-pakko että tilavaihdon myötä pilatesryhmät liittyivät sähköiseen tuntivarausjärjestelmään ja siinä vaiheessa, kun minä aloin varata omaa osallistumistani, sunnuntain ryhmät olivat jo pitkälle kevääseeen täynnä. Oma vika, kun hidastelin, mutta tyhmää se on silti.
Nyt minun pitää miettiä uudelleen, miten liikkua missäkin välissä. Kuntosalillamme kun on kaksi naisten iltaa viikossa, tiistai ja torstai, niin mikäli mielin ottaa miehen mukaan, minun on vältettävä näitä iltoja. Lisäksi tiistaissa on toistaiseksi ihanan pitkä rataslenkkini lapsen kerhoilun aikana, joten minun ei tarvitse väkipakolla tunkea salitreeniä tiistai-iltaan. Ollaan tavattu käydä enimmäkseen maanantai-iltaisin salilla, joten näiden rajoitteiden takia minun pitää miettiä koko paketti uusiksi. Juoksemaanhan pääsee melkein milloin vaan, mutta en minä muita lajeja haluaisi kokonaan hyljeksiä.
Olen muuten törmännyt useammassakin paikassa nyt leuanvetopuheisiin, että miten on ensimmäinen saatu tehtyä tai toista yritetty tai ihan kohta tai en minäkään ennen jaksanut ja niin pois päin. Itsehän kokeilin viime kesänä, missä kunnossa leuanvetolihakseni ovat. Eivät olleet kummoisessa. Sinnikkäästi pinnistelemällä sain tangon otsani kohdalle. Samalla päätin, että yritys ei jää viimeiseksi. En ole kyllä pahemmin leuanvetotaitooni kiinnittänyt huomiota, mutta nyt siitä on muistutettu sen verran, että voinkin ottaa sen tämän vuoden tavoitteeksi. Tai ensi vuoden, ei se ole niin justiinsa, kunhan nyt ennen eläkeikää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti