maanantai 26. marraskuuta 2012

Spontaani huono omatunto

Syötiin eilen miehen kanssa yksi fazerin sininen suklaalevy puoliksi. Ennen avaamista katsoin tapojeni vastaisesti puolikkaan levyn kalorimäärän. Tapojeni vastaisesti sikäli, etten pahemmin kaloreita laske, ja koska joka tapauksessa aioin syödä sen puolikkaan, en oikeastaan tekisi sillä tiedolla mitään. No, suklaa oli hyvää, kuten arvata saattoi.

Puoli tuntia levyn syömisestä iski spontaani huono omatunto. Eikä se ulottunut pelkästään siihen äskeiseen puolikkaaseen, aloin potea huonoa omatuntoa niistä kaikista syömistäni levyistä ja kaikista niistä illoista, kun meillä on ollut kaksi levyä puolitettavana. Jos olisin ollut herkemmässä tilassa, olisin itkutkin tirauttanut. Voisin hyvinkin olla nyt vaikkapa yhdeksän kiloa kevyempi, jos olisin jättänyt nuo puolikkaat syömättä. Voisin olla niin paljon lähempänä tavoitettani. Voisin olla ihan mitä vaan.

Sinänsä menneiden levyjen murehtimisesta ei ole kyllä mitään hyötyä. Vuoden vanhoja tekoja on turha murehtia. Mutta jossain vaiheessahan sen valaistumisen on iskettävä. Että se, minkä jo oikeasti tietää, on ihan oikeasti totta. Että lempiherkussani suklaassa on ihan hirvittävästi minulle täysin turhaa energiaa. Että se on minulle ihan turhaa. Sikäli kokonaisen vuoden tekoihin ulottuva huono omatunto oli ihan tervetullut tunne. Ehkä pystyn jatkossa kieltämään itseltäni suklaankin paremmin.

Olin (minulle) aika pitkään syömättä suklaata, koska halusin katkaista sen herkkukierteen, eikä se ole sen jälkeen palannut jalustalleen. Onnistuin siis tavoitteessani. Ehkä tämä spontaani omatunnon pistos (mikään pistos se ollut, jäytävä tuska sydämessä, joka muuttui fyysiseksi pahaksi oloksi) oli jatkumoa sille. Tajuan erittäin hyvin, miksi raskauden jälkeen sain vain yhdeksän kiloa pois, ja miksi näistä yhdeksästä tuli neljä takaisin. Tiesin minä sen aiemminkin, mutta nyt tajuan. En ole surkutellut huonoa itsekuriani tai selkärangattomuuttani, olen tiennyt, että herkuista se kiikastaa, mutta nyt se on vihdoin kolahtanut perille asti. Tästä on hyvä jatkaa. Kyllä minä vielä ne kilot karistan!

3 kommenttia:

  1. Kuulostaa niiiin tutulta. :) 'Jos olisin jättänyt kaikki ne karkit syömättä olisin niin monta kiloa keveämpi' Mutta enpä jättänyt, joten tässä ollaan. Turha niitä menneitä herkkuja on laskeskella ja antaa soimaavan omatunnon masentaa. Kun muistaa keskittyä siihen mitä juuri nyt lappaa suuhunsa, niin hyvin sujuu!
    Kuulostaa hyvältä toi asioiden sisäistäminen. Asiat voi tietää mutta vasta YMMÄRTÄMINEN johtaa tuloksiin.
    Omaa ahaa-elämystä odotellen... :)

    VastaaPoista
  2. hieno ahaa-elämys! Herkutella saa yhtenä päivänä, mut monelle (kuten minulle) juuri seuraavana päinä ruotuun palaaminen on haaste. Sä onnistuit! :)
    Isot tsempit!!

    VastaaPoista
  3. Hei! Sulle löytyy liikuntateeman haaste blogistani http://aitikuosiin.blogspot.fi

    VastaaPoista