Rajalla

Mulla on vaikka kuinka monta aloitusta tehtynä mutta aina vaan jää kirjoittaminen kesken. Voisin jonkun yön hetkenä koittaa kirjoittaa niitä loppuun, tai sitten vain deletoin ne ja jatkan eteenpäin. Jotkut asiat vanhenevat niin nopeasti. :) Mikä yhtenä päivänä tuntuu tosi tärkeältä aiheelta, ei toisena päivänä puhuttelekaan ollenkaan.

Kävin eilen taas kalevalaisessa jäsenkorjauksessa. Olen pitänyt tässä vähän (lue: paljon) välipäiviä liikunnasta, ei sillä että olisin flunssan kourissa, vaan sitä vältelläkseni. Flunssa on ollut odottamassa oven takana, että milloin pääsee iskemään, mutta olen onnistunut välttelemään sitä, enkä ole joutunut edes siihen ärsyttävään "melkein sairas" -vaiheeseen. Hierojalle analysoin, että alaselkäni on taas jumittamassa, koska en ole tehnyt mitään suorittavaa liikuntaa, niin en sitten ole (jostain käsittämättömästä syystä) katsonut tarpeelliseksi venytelläkään. No, selkä avautui kyllä ihan mainiosti käsittelyssä, eli ei ollut vielä ehtinyt jumiutumisen syöksykierteeseen. Ja kylläpä tuntui kevyeltä kävellä sen jälkeen, vaikken ollut huomannut selkäjumin kävelyyni vaikuttavankaan.

Hieroja kysyi, että no mikä se ei-suorittava liikunta sitten on, jos sitä on kuitenkin arkielämään sisältänyt. Se on se sohvalta keittiöön ja takaisin kävely. Tai lähikauppaan naapurikortteliin kävely. Tai lasten jälkien siivoilu. Olen nykyisellään sen verran aktiivinen, että olen aika kaukana siitä "aloittelijalle käy mikä tahansa hyötyliikunta vaikka pienissä pätkissä" -liikunnasta. Kyllä minulla niitä kymmenminuuttisia tulee ihan taatusti tunti täyteen päivän mittaan, minun ei niitä hyödytä varsinaiseksi liikunnaksi laskea. Jos haluan lisätä liikkumistani, se on lisättävä tämän nykyisen aktiivisuuden päälle, ei alkaa tilastoida kuinka monta kertaa kyykkään dvd-hyllyn edessä keräämässä yksivuotiaani taas kerran lattialle levittämiä levyjä takaisin kuoriinsa ja hyllyyn. Vaikka saatan tehdäkin sen kolme, neljä kertaa päivässä. :)

Kuitenkin meinasin tähänkin vähätellä omaa aktiivisuuttani. Ihan niin kuin Bregokin kirjoitti oman kuntonsa kohoamisesta. Että eihän se nyt paljoakaan ole, mitä minä tässä laiskana päivänä liikun. Että eihän se ole kokonaisuudessakaan paljon mitään, jos käyn 1-2 lenkkiä viikossa, kun aina on niitä, jotka liikkuu enemmän. Ja olen itsekin aikaisemmin liikkunut enemmän. Ennen lapsia, opiskeluaikana, työttömyysaikana. Kun ei ollut niin paljon muuta. Ja tähän voisin lisätä, että eihän mulla nytkään ole oikeastaan kovin paljon muuta. Pienet ympyrät ja pieni elämä ja sen sellaista, yrittämistä, ainahan sitä vähän... Onhan se totta, että voisin olla tehokkaampi, saada enemmän aikaan, pitää kotini puhtaampana, ulkoilluttaa lapsiani iltaa aamua, jumpata vatsalihaksia, kun lapset ovat päiväunilla... Mutta tarvitseeko minun? Taidan olla tyytyväinen juuri tähän aktiivisuustasoon, suorittavan kanssa tai ilman. Illalla voisin kokeilla, miten jalka nousee parin viikon tauon jälkeen lenkkipolulla, jos ei nyt ihan jäätä sada.

 Rajalla selkäjumin ja flunssan kanssa on myös paino: 70,6 kg.