Matkalla maaliin

Kävin eilen juoksemassa, kun siihen sopivasti tilaisuus aukeni. Ei edes sadellut enää. Sellaisen hienon harrastuksen opettelin siinä juostessani, että jotenkin onnistuin ihan muutamaan kertaan pyöräyttämään hiekoitussoraa lenkkarin reunasta sisään, sinne kantapään puolelle, akillesjännettä vasten. Ai että tuntuu muuten höpöltä! Juoksuhousuissani on vetoketjut siellä takana, ja se vetoketju oli jotenkin hirttänyt kiinni, ettei se housunlahje suojellutkaan lenkkarin reunaa, tai jalkaa. Kyllä pitää ihmisen jostain ne ongelmat kehittää, jos niitä sisäsyntyisesti ei satu sillä hetkellä olemaan.

Käytiin aamulla lasten kanssa hammashoitolassa, yks- ja kolmeveetarkastuksissa. Nyt toinen nukkuu ja toinen tyhjentää arkkua, jossa on lapasia ja pipoja ja kaulahuiveja - että pääsee itse sinne tilalle. Tätä on nyt harrastettu täällä tämän viikon. Kun välillä ehtis edes imuroimaan sen lattian välissä mutta ei. Olkoot sitten.

Oon tosi ärtynyt tänään, kaikki ärsyttää. Ja pinna on tosi lyhyt. Pitäis tehdä vaikka mitä mutta suoraan sanottuna v*tuttaa alkaa mihinkään, kun kaikki on niin--- en tiedä. Vähän sellanen Kaikki on paskaa paitsi kusi -fiilis, anteeksi nyt vain kielenkäyttöni, mutta ehkä kuitenkin mieluummin täällä virtuaalimaailmassa oletettavasti aikuisten ihmisten kesken kuin kotona alle kouluikäisten kuullen.

Mutta siitä juoksusta. Vauhtileikittelin. Ehkä sitä sanaa leikitellä voi käyttää sitten, kun on oikeasti sitä kuntoa leikittelyyn asti. Ylipäätään juoksin vähän reippaamman lenkin, ja koska minulla oli vain yksi surkea heijastin hihassa, en uskaltanut mennä normireittiäni, missä on yksi autotien pätkä (missä autoilijat ajaa niin kuin pullopersesiat, anteeksi taas). Niinpä lenkkiini tuli yksi totinen ylämäki enemmän. Tuli testattua rajoja sekä ylämäessä että sen jälkeen. Ja pitkästä aikaa piti sitten ihan kävellä sykettä alas. Aktiivinen olen, mutta huonossa kunnossa edelleen.

Huonosta kunnosta minulla on ihan kuntotestidataa vuosien varrella, asteikolla 1-7 olen parhaimmillani yltänyt neloseen, eli keskivertoon, huonoimmillani olen jäänyt kakkosen puolelle. Eli tämä ei ole nyt vähättelyä, kun sanon, että kuntoni on edelleen huono. On se jonkin verran parempi kuin keväällä, mutta matkaa on edelleen siihen keskivertoonkin. Erilaista kaikkiin noihin testien tekoaikoihin on se, että nyt osaan oikeasti treenata tarpeeksi hitaasti kehittyäkseni. Treenikertoja pitäisi silti nostaa - kehittyäkseni. No, nyt on taas kotiputki katkaistu, joten eiköhän tämä tästä taas piristy. Vuosikausia liian kovalla teholla liikkuneena tämän hetken tärkein tavoitteni on onnistua kuntoni kohottamisessa, tehdä se tällä kertaa oikein, itseni kuuntelua opetellen ja itsestäni huolta pitäen. Eiköhän sydämeni ole ansainnut pumppailla sillä oikealla sykealueella.

Koska en ole kuntotestiä tehnyt tässä juoksua aloitellessani, en oikein tiedä, miten mittaisin kehittymistäni. Sellaista ajattelin, että kunhan tästä keväälle käännytään, voisin testata cooperin juoksemista. Nyt toistaiseksi saa riittää se, että jaksaa entistä paremmin.