Onneksi on kapinahenki

Olen erittäin muutosvastarintainen ihminen. Kaikki muutokset, myös hyvään ja parempaan, pitää pystyä perustelemaan, että niitä kannattaa lähteä toteuttamaan. Ihan kuin sisälläni asuisi pieni anarkisti, joka kapinoisi kaikkea mahdollista vastaan: superdieettiä - syö rahkaa kolme kertaa päivässä - en muuten varmaan syö; pilatesta - hengitä tässä järjestyksessä sisään ja ulos - varmaan muuten hengitän just väärinpäin; asukastoimikunnan sihteerinä - pöytäkirjat kannattaisi kirjoittaa hetikohta kokouksen jälkeen, niin olisi asiat vielä tuoreessa muistissa - minähän muuten kirjoitan ne puoli tuntia ennen seuraavan kokouksen alkua, missä ne pitää valmiina olla.

Kapinalliseni on herännyt tänään vastustamaan kerrankin oikeaa asiaa: laiskottelunhaluani. Se sanoo, että sinähän muuten menet sinne pilatekseen, ihan turha yrittää muuttaa totuttua rutiinia ja kaavaa tässä kohtaa. Olen niin onnellinen tästä sisäisen kapinalliseni jääräpäisyydestä. :) Pakkohan minun on sinne pilatekseen lähteä, muutosvastarintainen kun olen.

Eilen käytiin salilla, mutta takana oli niin surkeasti nukuttu yö, että puolitehoiseksi jäi koko reissu. Nyt on takana 11 tuntia unta, ei keskeytyksetöntä, mutta 11 tuntia kuitenkin, ja olo on ihan huomattavan paljon erilainen. Taisin saada myös niitä vanhoja velkoja vähän vähemmäksi. Salilla tympi todella todella paljon, olin sitä mieltä, että lenkillä olisi ollut parempi. En kuitenkaan usko, että se lenkkikään olisi putkeen mennyt, joten parempi näin. Teinpä edes jotain.

Raitis ilma houkuttelee edelleen, mutta ulkona sataa vettä, joten pitää nyt miettiä, onko se sen arvoista. Ehkä, jos molemmat lapset olisi terveenä, mutta en ainakaan tuota puolikuntoista lähde vesisateeseen kastelemaan. Pilates saa nyt kuitenkin riittää varsinaiseksi liikunnaksi tälle päivälle, joten lenkki odottakoon vaikkapa elixia-viikon toiselle puolelle toteutumistaan. En tiedä, kiva on kuitenkin käydä viikko ryhmäliikkumassa pitkästä, pitkästä aikaa.

Ymmällään (tai ei)

Käytiin äsken salilla. Mun avain ei taaskaan toiminut, mutta onneksi oli mies mukana. Taasko pitää olla maanantaina soittamassa, että joku roti siihen avaimen lukkiuttamiseen? Tein enimmäkseen ylävartalolle ja selälle treeniä, viime viikon  pilateksesta jotain oppineena. Yleensä siellä muutaman kerran peräkkäin keskitytään johonkin tiettyyn alueeseen vähän enemmän, joten ei passaa huomista varten kokonaan jalkoja väsyttää.

Oikeastaan mun olisi pitänyt olla niitä portaita juoksemassa, niin olin itselleni luvannut. Mutta tuli tuo salille meno puheeksi eilen ja vaikka hetken jo luulin, että mies oli unohtanut sen, niin eikö mitä. Kun kerta ehdotti, että mennään niin sittenhän mennään. :) Ymmällään olen ehkä siitä, että jätin juoksun väliin, mutta olihan mulla salillekin ikävä. (Ja oikeesti pelkään vähän niitä portaita.)

Ymmällään olen myös tämän aamun vaakalukemasta. Sataa grammaa vaille vuoden alin, vaikka vietin eilen iltaa suklaan ja viinilasillisen kanssa ja kuukautiskiertokin on siinä tietyssä vaiheessa. Sen kummemmin hormonitoimintaani kuvailematta mainitsen, että olen niitä onnekkaita naisia, joilla hormonikierukka on tyrehdyttänyt kuukautiset käytännössä kokonaan. Keho muistaa silti ihan hienosti välillä kerätä nestettä enemmän ja välillä heitellä mielialojakin vähän tavanomaista enemmän. Näistä hienovaraisista (HAH!) vinkeistä tiedän siis parhaiten, missä kohtaa kiertoa olen menossa. No, sen kummemmin myöskään mysteerivaakaani analysoimatta otan tuloksen annettuna, joku muu saa tarkastaa laskukaavat sen taustalta.

Nyt on hyvä ja leppoisa olo. Varmaan olisi ollut juoksunkin jälkeen, mutta tämä meni nyt näin. Huomenillalla on pilates. Sitä ennen ehtii vaikka mitä.

Oikein aurinkoista viikonloppua teille kaikille! Sataa voi sitten vaikka yön aikana.

Vaakapäivät on perseestä, jos vaaka ei toimi kunnolla

Ainakin epäilen niin, se nimittäin näytti 68,7 kg, joka on radikaalisti vähemmän kuin lähipäivinä. Hippasen reilun kilon voin hyvin menneellä viikolla pudottaa, mutta nyt pudotus on useita kiloja ja viikko ei ole mennyt ollenkaan niin hyvin kuin olisi voinut tarkemmalla ihmisellä mennä. Minun on ehkä luovuttava tästä "ei se oo niin justiinsa" -asenteestani, ainakin jossain tilanteissa ja ainakin joksikuksi aikaa.

Tutustuin nyt myös tarkemmin vaakaani. Siinä ei ole pattereita (siksi niitä en ole tarvinnut vaihtaakaan) vaan se toimii aurinkokennolla tjsp. Pidän sitä makuuhuoneessa sängyn alla, koska en oikein tykkää ajatuksesta, että vaaka olisi aina näkyvillä, mutta minun on kai siirrettävä se johonkin, missä se saa enemmän valoa, säännöllisesti. En tiedä onko siitä apua, mutta voisihan sitäkin kokeilla.

Veljeni joskus sanoi, että mikä siinä painossa on niin epäselvää, että paino on se, mitä vaaka näyttää. Mutta ei minun vaakani ole mikään tarkan ja eksaktin tieteen materiaalistuma vaan pikemminkin sumean logiikan ja metafysiikan (ja mitä näitä nyt on) edustaja. Se mielistelee ja vääristelee, sillä on oma sielu. Eikä me suinkaan olla aina kavereita, eikä se suinkaan aina ole minusta lähtöisin oleva välirikko. Suurimman osan aikaa se toimii kuitenkin ihan normaalisti ja palaa näiden superplussien ja supermiinusten jälkeen taas sille tasolle, mistä lähti heittelehtimään. Mutta sovitaanko, että palataan painoasiaan sitten, kun minulla on jotain vakaampaa kerrottavaa? Veikkaisin, että oikea luku on jossain 70-71 kg ja risat välimaastossa.

Ps. Pilates on peruttu, lähdetään siis siskon kanssa järvenkiertolenkille. Sen päälle voisi hyvinkin venytellä.

Kirjoitustauosta huolimatta ei taukoa elämässä :)

Saattais luulla, että modeemin virtajohdon töpseliosa kestäisi yhtäkkisen kolmentoista kilon rasituksen ylhäältä päin, mutta ei se kestä. Jos kolmevuotiaanne seisoo töpseleiden päällä, käskekää hänet sieltä pois, rivakasti.

Saattais luulla, että noita piuhoja nyt myydään jokaisessa kodinkonehallissa, mutta ei niitä myydä. Ainakin jos on sattunut hankkimaan kotiinsa viihdepaketin. Ei niitä johtoja saa edes kyseisen firman omasta putiikista, asiakaspalvelusta oli tilattava. Ja sitten odotettava, että he viitsivät sen postiin pistää. Saattais luulla, että viitsisivät melkolailla pian, mutta ei ne viitsineet. Vaikka keskiviikkona soitettiin, viikonlopun yli pitivät johdon itsellään.

Elo on kyllä aika tylsää ilman nettiä. Kun on leikit leikitty, ruoat laitettu, siivottu minkä jaksettu (eli ei paljon) ja telkkaristakaan ei tule kovin kummoista. Onneks on tuo liikunta. Kertaakaan ei tarvinnut nettipimennon aikana kahvakuulaan turvautua, mutta samalla suunnitelmalla elämä meni eteen päin, vaikkei siitä tänne(kään) päässyt raportoimaan.

Sunnuntaina pilateksessa rääkättiin pakaraa ja (taka)reittä, maanantaina kävin salilla tekemässä jalkatreenin, eilen kävin kolmen tunnin rataslenkillä, kun kerrankin oli aikaa. Nyt istun sohvalla kauratyynyn päällä ja toivon, että kipu muuttuu lihakseksi mahdollisimman pian. :) Että semmosella suunnitelmallisuudella tosiaan...

Taipuiskohan sitä huomenna juoksemaan? Saattais luulla, että ei, mutta ei kai lepopäivän kovin monta vuorokautta tarvitse jatkua?

Ai niin, paino, se on tullut taas puoli kiloa alaspäin, 25 % suoritettu. :)

Olkapää

Olen pitkään harmitellut omaa kovin ryhditöntä olemusta. Rinnat painaa etumuksen kumaraan, selän puolelta ei tukea ole odotettavissa, hartiat luisuvat viistosti kohti lattiaa.

Tässä eräänä päivänä huomasin kuitenkin, että olen saanut jostain olkapäät. Täysin käsittämätöntä, mutta luisuminen loppui siihen. En tarkalleen ottaen tiedä, mistä ne ovat tulleet, mutta lihasta se on eikä läskiä, enkä viitsi pahemmin kyseenalaistaa, kuuluuko ne mulle vai onko jonkun muun treeni nyt osunut vähän väärään kohtaan. Pidetään nämä. Kahvakuulaan en ole "ennättänyt" koskea kesän jälkeen, enkä salillakaan ole kovin monta kertaa vielä kerennyt käymään, että se selittäisi tämän. Olen alkanut epäillä, että siitä on nyt vain sulanut pehmikettä edestä pois ja siksi jossain vaiheessa elämääni tekemäni tulokset ovat alkaneet nyt näkyä. Pilateksessa olen opetellut hartiarenkaan tasapainottamista ja sekin on tuottanut tulosta.

Ei ehkä vanhakaan ole täysin kehityskelvoton. Kyllä tästä vielä paketti kuntoon saadaan.