Olen erittäin muutosvastarintainen ihminen. Kaikki muutokset, myös hyvään ja parempaan, pitää pystyä perustelemaan, että niitä kannattaa lähteä toteuttamaan. Ihan kuin sisälläni asuisi pieni anarkisti, joka kapinoisi kaikkea mahdollista vastaan: superdieettiä - syö rahkaa kolme kertaa päivässä - en muuten varmaan syö; pilatesta - hengitä tässä järjestyksessä sisään ja ulos - varmaan muuten hengitän just väärinpäin; asukastoimikunnan sihteerinä - pöytäkirjat kannattaisi kirjoittaa hetikohta kokouksen jälkeen, niin olisi asiat vielä tuoreessa muistissa - minähän muuten kirjoitan ne puoli tuntia ennen seuraavan kokouksen alkua, missä ne pitää valmiina olla.
Kapinalliseni on herännyt tänään vastustamaan kerrankin oikeaa asiaa: laiskottelunhaluani. Se sanoo, että sinähän muuten menet sinne pilatekseen, ihan turha yrittää muuttaa totuttua rutiinia ja kaavaa tässä kohtaa. Olen niin onnellinen tästä sisäisen kapinalliseni jääräpäisyydestä. :) Pakkohan minun on sinne pilatekseen lähteä, muutosvastarintainen kun olen.
Eilen käytiin salilla, mutta takana oli niin surkeasti nukuttu yö, että puolitehoiseksi jäi koko reissu. Nyt on takana 11 tuntia unta, ei keskeytyksetöntä, mutta 11 tuntia kuitenkin, ja olo on ihan huomattavan paljon erilainen. Taisin saada myös niitä vanhoja velkoja vähän vähemmäksi. Salilla tympi todella todella paljon, olin sitä mieltä, että lenkillä olisi ollut parempi. En kuitenkaan usko, että se lenkkikään olisi putkeen mennyt, joten parempi näin. Teinpä edes jotain.
Raitis ilma houkuttelee edelleen, mutta ulkona sataa vettä, joten pitää nyt miettiä, onko se sen arvoista. Ehkä, jos molemmat lapset olisi terveenä, mutta en ainakaan tuota puolikuntoista lähde vesisateeseen kastelemaan. Pilates saa nyt kuitenkin riittää varsinaiseksi liikunnaksi tälle päivälle, joten lenkki odottakoon vaikkapa elixia-viikon toiselle puolelle toteutumistaan. En tiedä, kiva on kuitenkin käydä viikko ryhmäliikkumassa pitkästä, pitkästä aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti