Univelkaa

Käytiin miehen kanssa Tallinnan-risteilyllä sunnuntaista maanantaihin. Syötiin, juotiin ja tanssittiin. Pitkästä, piiiitkästä aikaa. En muistanutkaan, miten rankkaa tanssiminen voi olla, koska en ole käynyt tanssimassa vuosikausiin. Ei sillä buffet-pöydän antimia silti sulattanut, mutta tiedättekö - en lähtenyt laivalle laihduttamaan. Siitä on noin kuusitoista vuotta, kun olen ollut viimeksi risteilemässä ilman lapsia.

No, sitten tuli vappu. Aattona kävin rataslenkkeilemässä ja sitten iltapäivällä kokovartalohieronnassa. Siskon kanssa nostettiin yhdet lasilliset kuohuviiniä patsaan lakituksen kunniaksi. Keskiviikkona ihmettelin, miten voikin olla niin krapulainen olo, vaikka sunnuntai-illasta rupesi jo aikaa olemaan. Oikein miettiessäni tajusin, etten ollut juonut ihan oikeaa pelkkää vettä kolmeen päivään. Siis kolmeen päivään! Jos normaalisti nesteytätte itseänne hyvin, ei kannata kokeilla! Päänsärkyä, tukkoisuutta, tylsää ja hidasta ajatuksenjuoksua (siis normaaliakin tylsempää)... Kamala olo. No, yötä vasten en alkanut sitten ihan litratolkulla vettä vetämään, mutta pari tuoppia kiskaisin, eikä tarvinnut yöllä vessaan herätä, ihan meni solujen sisään joka tippa (tai mihin se nyt ylipäätään menee, haihtui suoraan suun limakalvoilta niin kuin kuumalta kiukaalta?)

Tämän kaiken päälle sitten vielä kuumeinen pikkupoika ja siihen liittyvä yöheräily sekä ihan omasta typeryydestä johtuva liian lyhyen ajan varaaminen nukkumiselle. Tietenkään laivalla ei tullut paljon nukuttua, eikä bussissa kotimatkalla oikein voinut, kun oli sellainen simultaanimatkaopas luettelemasa kaiken ikkunasta näkemänsä siinä viereisellä penkkirivillä. Aikuinen, mutta ei ehkä penaalin terävin kynä. Kotona oltiin ysin maissa ja nukkumaan menin kympin maissa, mutta nuppuset herättivät puoli kuudelta, ja sitten palattiinkin taas tähän idioottien arkirytmiin, että kahdeltatoista nukkumaan ja viiden-puolikuuden välillä ylös.

Eilisen tavoitteena oli juoda reippaasti vettä ja nukkua päiväunet. Tämä päivä on jo parempi. Tänään tavoittelen jo kodinhoidollisia toimenpiteitä. Pitää oikeasti tarttua tähän järjettömään velkaantumiseen, katkaista kierre ja alkaa elää säästeliäämmin. Eihän omia parhaita vuosiaan voi tuhlata siihen, että on aina vähän väsynyt eikä koskaan oikein kunnolla jaksa. Meidän lapset nukkuu kuitenkin melko hyvin yönsä noin niin kuin normaalioloissa, joten on aika raukkamaista vedota lapsiin, kun ei itse suostu nukkumaan tarpeeksi. Tottakai ne herää aikaisin, joskus jopa epäinhimillisen aikaisin, koska ne menee kahdeksalta nukkumaan. Kuka oikeasti jaksaa nukkua joka yö yli kymmentä tuntia putkeen? Minulle sellainen kymmenen tunnin unien putki tekisi oikeasti tosi höpöä, mutta meidän pennuilla ei univelkaa olekaan kertynyt.

Hyviä treenejä teille, joita ei nukuta niin paljon, ja hyviä ruokailupäätöksiä kaikille tasapuolisesti. Minä palaan näihin aiheisiin sitten kun olen tämän päivän tavoitteeni saanut täytettyä.