Pakkaspäivä

Tänään on niin kylmä, ettei lenkkikaverini tarkene vaunuissa. Olemme kotona, sisällä, koko konkkaronkka. Mies tarvitsi autoa tänään, joten emme lähteneet pakkasessa vaeltamaan myöskään kaksivuotiaan kerhoon. Täytyy vakavasti kuitenkin harkita edes pientä lenkkiä keskiviikkona, kun pääsemme taas autoilemaan kerhoon. Alkaa nimittäin tämä sisällä istuminen kiristää. Tämän parempaan en nyt kuitenkaan tällä hetkellä pysty, koska yli 20 asteen pakkanen ja pieni vauva ovat kuitenkin ihan olemassa olevia ja huomioon otettavia rajoitteita eikä mitään tekosyylingon sinkoamia vastauksia laiskamadon puremaan. Koko viikoksi on luvattu vain kiristyviä pakkasia mutta katsotaan, jos keskiviikkona kuitenkin pienelle lenkille uskallettaisiin. Käytiin sunnuntaiaamuna ulkoilemassa ja kyllä siellä vajaan tunnin lapsetkin tarkeni olla. Neiti 2 vee ilmoitti 50 minuutin ulkoilun jälkeen, että haluaa lähteä kotiin syömään lämmintä puuroa. Vaunuissakaan ei olisi enää kovin pitkän aikaa lämpöä riittänyt.

Muuten pieni vauvani ei kyllä kovin pieni enää ole. Reilun viikon päästä tulee puoli vuotta täyteen ja viikonloppuna vertailtiin vaakalukemia, painoa on kertynyt 9,4 kg meidän kotivaa'an mukaan. Aivan hurjaa! Mutta sen on mörssäri näköinenkin, että ruoka on maistunut. Neiti 2 vee 4 kookoo käyttää saman kokoisia vaippoja. Paitsi että on nyt vihdoin (!!) alkanut pyytää potalle. Ilman vaippaa homma sujuu jo lähestulkoon mallikkaasti, vaipan kanssa ei näyttäisi vielä olevan mitään väliä tekeekö housuun vai pottaan. Mutta selvästi edistysaskeleita on otettu! Ihanaa! Seuraava kehitysaskel, jota meidän koko perhe odottaa, on, että punkeropoika lähtisi liikkeelle. Koska tällä hetkellä hän melkein koko valveillaoloaikansa makaa mahallaan lattialla, sätkii vimmatusti kaikilla neljällä raajallaan ja kiljuu niin kuin kurkkua leikattaisiin, että tulkaa nyt herranjumala antamaan mulle toi pois vierinyt pallo/helistin/pehmolelu/mikä tahansa. Ei sitä huutoo jaksa. Ei näin pakkas-sisäpäivinä. Pakko sitä on mennä auttamaan.