Ensilumi, jee!

Vihdoin ollaan saatu lumipeite, joka voisi olla pysyväkin. Kävimme eilen aamulla ulkoilemassa lasten kanssa ja kaivoimme auton lumesta myöhempää käyttöä varten. Pakkasta -3 astetta ja lunta satoi lisää. Oli ihanan kiireetöntä reippailua raittiissa ilmassa. Kävelytiet oli aurattu, mutta leikkipuistoa ei tietenkään, joten pääsin myös vähän treenaamaan vaunujentyöntölihaksia uppolumessa. Mahtavaa! :) Maanantaina kaksivuotiaan päiväkerho palaa taas joululomalta ja taidamme päästä vihdoin sinnekin pulkalla. Se on nimittäin odotettu tapahtuma koko tämän mustan talven jälkeen.

Olen ollut jotenkin ihmeen iloinen ja tyytyväinen viime aikoina. En toki valita, hyvähän se vain on, mutta ihmettelen sitä siltä kannalta, että en ollut huomannutkaan miten iloton tai tyytymätön olin, ennen kuin siihen tämä muutos on tullut. Muutenkin elämä on taas löytänyt sen uomansa, missä ei tarvitse koko ajan valittaa ja kaivata Jotain Parempaa. Ihan perillä ei olla vielä, mutta matkaa on taitettu monella saralla sen verran, että pahin tuska on taittunut.

Tänään lisää ulkoilua ja mielellään myös unta. Minusta johtumattomista syistä nukuin viime yönä vain neljä tuntia ja olo on sen mukainen. Kun taas levon myötä ajatus paremmin päässä kääntyy, alan miettiä, mitä tekisin vatsalihasongelmalleni. Edellisestä treenistä alkaa olla aikaa.