Olen viettänyt ihan tarkoituksella "velttoa" elämää ja ollut stressaamatta paikallaan polkevasta painosta. Siihen polkemiseen kun on ollut syynsä. Toisaalta tarvitsen hieman perusteiden läpi käymistä, toisaalta motivaationi on ollut unohtuneena jonnekin. Toisaalta tässä teen matkaa kohti kokonaisvaltaista hyvinvointia, eikä sitä voi pelkäksi vaakalukemaksi mitenkään kutistaa.
Nyt luin facebookista, että yksi toisella paikkakunnalla asuva ystäväni on pudottanut ihan vähää vaille 15 kg tekemällä ruokaremontin. Minulla on vatsa täynnä pitsaa, jonka söin nautiskellen ja hyvällä omatunnolla, mutta taidan vihdoinkin kuulla motivaationi kutsuvan minua.
Tekisi mieli sanoa, että olen (ollut) umpikujassa tai edes henkisessä umpikujassa, mutta korkeintaan olen (ollut) tauolla tai telakalla, vähän niin kuin talvivarastossa. Kuitenkin haluaisin elää sitä hoikempaa kesää varten. Lakkaan ylianalysoimasta ja alan toteuttaa. Kyllä minä teen asioita oikeinkin. Vaakalukemat eivät ole kasvussakaan. Tarvitsen nyt vain suunnan, jota kohti pyrin. Ilolla huomasin, että pakarani erottuvat reidestä eivätkä ole enää samaa lättänää. Myös sivulta, leveimmästä kohdasta on haihtunut selvästi läskiä pois. Kyllä se perä alkaa muutaman kuukauden vaunulenkkeilyn jälkeen erottua myös selästä. :) Pyrinkö sitä kohti siis? Sitähän minä haluan: eroon selkäläskeistä. Vaunulenkkejä, viikoittainen xycling, lämmin lounas ja ajoissa nukkumaan, ja joo, en ole ensi kesänäkään valmis mutta olen lähempänä.
En minä hukassa ole. Taisin vain seisoa hangessa unohtaneena mihin olinkaan menossa; että ylipäätään olin menossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti