tiistai 21. helmikuuta 2012

Että sellasia...

Mietin koko ajan ruokaa. Silleen terveellä tavalla. Minun muutokseni lähtee kuitenkin ruokalautaselta eikä lenkkipolulta. Mielihän tekisi liikkua enemmänkin mutta tässä vaiheessa siihen ei paljon ole mahdollisuuksia. Realistisesti voisin lisätä kyllä johonkin iltaan yhden liikuntakerran lisää ja onhan minulla ne zumba-dvd:t tuolla lisäkäyttöä odottamassa, mutta kyllä sen muutoksen ja laihdutuksen on perustuttava muulle kuin pelkän liikunnan lisäykselle.

Olen jutellut Elixiassa käydessäni personal treinereiden kanssa, vaikken olekaan omaa PT:tä hankkinut. Yksi heistä sanoi aika osuvasti, että vähän kärjistäen liikunnan osuus painonpudotuksessa on 5 % ja loput 95 % tekee ruokavalio. On siis aivan turhaa riuhtoa kuutena päivänä viikossa liikunnan parissa, jos sen tekee pääasiassa laihtuakseen, jos ei muuta mitään syömistottumuksiaan. Toki auttaahan liikunta esimerkiksi nälänhallinnassa, eli väkisinkin tekee joitakin muutoksia, ihan huomaamattaan. Liikunnan avulla voi laihtua muutaman kilon, mutta johonkin kohtaan se tyssää, ja sitten on joka tapauksessa otettava ruokailuasiat tarkasteluun. Miksei sitten heti alkuun? Mutta harva asia elämässä niin suoraviivaisesti menee, ja aika harva pystyy liikkumaan laihtuakseen nauttimatta siitä, ainakaan pitkiä aikoja. Toisaalta jostain sauvakävelylenkiltä saattaa hyvinkin saada innoituksen myös muiden tapojen parantamiseen.

Mies soitti äsken, että pitäisi illalla tai huomenna käydä autokaupassa, kun meillä ois auton vaihto edessä. Minä otin ensimmäisenä Elixian lukkarin eteeni, että kumpana päivänä me sitten sinne mentäisiin, kun tänään on mun xycling, josta en halua tinkiä. Paitsi jos huomenna olis jotain vähintään yhtä mukavaa sellaiseen sopivaan aikaan. Ehkä minä mietin sitä ruokaa, koska yritän tukahduttaa kaipaukseni kaikkiin mahdollisiin jumppiin. Viime lauantaina oli taas nyrkkeilytunti tarjolla Fighting Saturdayn kunniaksi, ja pitihän sinne heti mennä hakkaamaan. Se on laji, jota kaipaan takaisin lukujärjestykseen. Jos se tulis vaikka syksyllä takaisin, menisin ihan varmasti. Vaikka minun tuurilla se tulis kuitenkin jonkun muun kanssa päällekkäin tai sitten sellaiseen kellonaikaan, etten varmasti pääsisi. No, toivossa on hyvä elää. Olen kyllä harkinnut, että menisin total combattiin jossain vaiheessa, mutta tällä hetkellä keskityn tähän perhanan huonon peruskunnon kohotukseen näillä muilla keinoin.

Pieni sisuuntuminen omaan velttoiluun auttoi kyllä taas miettimään, että mitä minä oikein haluan, vai haluanko mitään. Kyllä minun on nyt jo aika hilata painoni alle 70 kiloa, koska siihen on niin lyhyt matka, ja koska ne numerot vain väkisin yrittävät määrittää minua, vaikka kuin sanoutuisin irti koko hommasta ja sanoisin, että mun on kuulkaas ihan hyvä just näin, mutta eihän se totta olekaan. Ei mun ole just hyvä näin, mun vartaloni ei ole vielä lähelläkään sitä, mihin voisin tyytyä ja jatkaa seuraavat viisi vuotta vain pikkuhiomisella ja liikunnan ilolla. Mun pääni on pidemmällä tässä muutosprosessissa kuin mun vartaloni, eikä se ole välttämättä pelkästään hyvä asia. Pystyn kyllä jättämään pikaratkaisut väliin, mutta jonkinlaista hullua yritteliäisyyttä tässä nyt tarvittaisiin. Vatsalihaksia minun pitäisi treenata, tai no keskivartaloa yli päätään, koska selkäni kaipaa parempaa tukea. Muuten katse kääntyy taas tässä kohtaa lautaselle. Olen nyt harjoitellut sitä lämpimän lounaan tekoa ja täytyy kyllä sanoa, että siitä on ihan hyötyäkin ollut. En puputa enää syömisen ilosta (=nälästä) illalla tunnin välein, mutta toinen paheeni, napostelu, ei näytä välittävän siitä, paljonko päivän aikana olen itseäni ravinnut. Jos tarjolla on suklaata tai suolapähkinöitä tai sipsintynkää, ne menevät eivätkä tarvitse edes ajatustyötä ohjaamaan - käsi kyllä muistaa.

Ei auta kuin jatkaa harjoittelua. Kyllä niitä tuloksia rupeaa minunkin vaa'alla näkymään.

1 kommentti:

  1. Itselläni on ollut aika samantapaisia ajatuksia viime aikoina. Mitä haluan ja haluanko mitään? Minkälaisessa kunnossa/painossa on hyvä olla? Minkälainen olemus ja elämä tyydyttää sekä pään, että kropan? Epätasapainosta tasapainoon.
    Hyviä ajatuksia sinulla. Tsemppiä toteuttamiseen.

    VastaaPoista