Parempi Elämä

1. Paino alkaa kuutosella - check!
2. Palaan työelämään kotoa möllöttämästä - check!
3. Juoksu kulkee, kymppi taittuu - check!

Olen aika sinut itseni kanssa. <3

Asiantuntija

Kävin tänään kahden tunnin ajan lykkimässä rattaita läpi tuulen ja tuiskun. No ei siellä oikeasti tuiskunnut, loskaiset oli tiet ja se teki rattaiden työntämisestä raskasta ja kävelystä lipsuvaa. Mietin ennen lähtöä, laittaisinko talvikengät vai lenkkarit. Päädyin lenkkareihin, koska talvikenkäni eivät ole kovin hyvät parin tunnin kävelylenkille. Oikea vastaus olisi ollut kumpparit tai sisäliikunta. Sukat kastuivat ja jalat jäätyivät. Nyt olisi ollut hyvä olla sykemittari mukana, niin olisi saanut ihan erilaista dataa pelkästä kävelystä. :)

Minusta tulisi erinomainen autokoulunopettaja. Tai liikennepoliisi. Kyllä minä tiedän, miten siellä liikenteessä kuuluu käyttäytyä. Yksi volvokuski meinasi olla toteuttamatta väistämisvelvollisuuttaan. Minä olisin voinut hänet ihan vaikka rinnuksista nostaa siitä autonratista keskustelemaan, että pitääkö silloin kiihdyttää, jos näkee lastenrattaat suojatiellä. Onnekseen ymmärsi jatkaa matkaa eikä jäänyt enempää riitaa haastamaan.

(Tuleehan liikenneasiantuntijallekin tosin joskus virhearviointeja siitä, miten kaukana auto mahtaa olla, ja miten kovaa se sattuu ajamaan, mutta tämä tosiaan kiihdytti ehtiäkseen "antamaan opetusta välinpitämättömälle mammalle". Mutta minä en ole mamma, enkä tosiaan ole niitä äitejä, jotka sanoo, että mennään vaan tien yli, kyllä ne väistää, kun meillä on rattaat.)

Toisinaan tulee mieleen, että pitäisi osallistua jollekin sauvakävelyn tekniikkakurssille ihan vain siksi, että voisi tarvittaessa sanoa vastaantulijalle, että se tekee väärin ja näin olisi parempi. Tänäänkin tuli mieleen. Mutta ehkä se herra ei huitonut niillä sauvoilla niin rivakasti, koska väylä oli kapea ja hän ei halunnut osua minuun? Mutta siellä tekniikkakurssilla kyllä kerrottaisiin, ettei niillä oikein huidottuna voi osua vastaantulijaan.

Kävin vuosia sitten elixian juoksukoulussa. Ns. luento-osuudet olivat kyllä hyviä, saatiin salitreeni- ja venyttelyohjeita, jotka tukivat juoksuharrastusta, mutta se juoksupuoli oli sitten sellaista yhteislenkkiä "käydään nyt heittää tuosta tuommonen vitosen lenkki" ja "no oishan se hyvä käydä pari muutakin kertaa viikossa lenkillä, että kehittyis". Että ei siellä juoksemaan sinänsä oppinut, kun ei niillä silloin sellaisia resursseja ollut. Olen kyllä siinä käsityksessä, että ne juoksukoulut ovat nyt kehittyneet huomattavasti yksilöllisempään suuntaan?

Yksi asia jäi mieleen siellä juoksutekniikasta. Markalla saa markan tuotteen ja ilmaiset neuvot on juuri niin arvokkaita kuin paljonko niistä on maksanutkin, mutta pistänpä juoksuasiantuntijana tämänkin neuvon jakoon, tasan saman verran itsekin siitä aikanaan maksoin. Nimittäin meidän ohjaaja oli itse SM-tason juoksija ja kertoi, että hänellä oli ollut alkuun vaikeuksia pitää jalat omilla radoillaan; että jalat meinasivat lähteä vispaamaan sivuille ja miten milloinkin. Hänen valmentajansa pisti hänet juoksemaan peukalot pystyssä ympäri rataa, koska silloin kun kädet eivät vispaa, jalatkaan eivät vispaa. Käsiä ei siis kuulu viedä vartalon eteen sivuttain vaan niiden kuuluu kulkea edestakaisin vartalon sivuilla. Peukut pystyssä juokseminen auttoi keskittymään.

Huomaatteko eron? Tottakai ylävartalo myötäilee liikettä, mutta ei sitä tarvitse hartioista asti liioitella. Kuva täältä. 

Tämäkin on tullut silloin tällöin tuolla kävellessä mieleen, kun vastaan tulee jos jonkinlaista juoksijaa. Sillähän ei tietenkään ole tässä nyt merkitystä, miten minä itse eteenpäin hiivin ja silti kutsun sitä juoksuksi. ;) Se joka osaa, tekee, se joka ei osaa, opettaa.

Minä olen aina halunnut olla asiantuntija. Sosiologia on siihen omiaan. Ihan itse saa määritellä, minkä alan asiantuntija sitten on. Voin tässä hetkessä olla ihan hyvin laihdutusasiantuntija, juoksuasiantuntija, sauvakävelyasiantuntija, lastenkasvatuksen asiantuntija, liikenneasiantuntija. Vain taivas on rajana. Toisaalta minut on opetettu nöyräksi rivikansalaiseksi, omasta erityistaidostaan ei saa ylpeillä. Jotenkin olo tuntuu typerältä, jos aikoo olla muita neuvomassa. Ihan niin kuin ette tietäisi näitä jo itsekin. Mutta ei ihan kaikki tiedä ihan kaikkea.

Tässä muutamia trivial pursuit voittojani, niille jotka eivät vielä tiedä ihan kaikkea:
- Jokainen armeijan käynyt mies tuntee laulun, joka alkaa: Kasarmimme eessä suuri portti on. Laulun nimeä useimmat eivät tiedä. Se on Lili Marleen.
- Vanhin Suomessa julkaistu sarjakuvakissa ei ole vuonna 1978 syntynyt Karvinen vaan Felix-kissa.
- Filippiinien kansalliskieli on pilipino.
- Suomessa bändeille huudetaan Soittakaa Paranoid! Jenkeissä vastaava pyyntöbiisi on Lynyrd Skynyrdin Free Bird.

Hetken haaveilua

Olen osallistunut Naisten Kympille nelisen, viitisen vuotta sitten. Olin silloin sellaisessa kunnossa, että jaksoin kympin juosta ja maaliin pääsin iloisena ja onnellisena. Lähdimme siskon kanssa siinä keskimmäisessä sarjassa, ei juoksijat vaan mikä se oli? Hölkkääjät? Wannabe-juoksijat? Siitä johtuen jouduimme lähinnä kävelemään kolme ensimmäistä kilometriä, tungos oli niin valtava, kun hitaimmat juoksijat olivat ryhmämme edessä ja nopeimmat kävelijät/sauvakävelijät alkoivat ottaa perää kiinni. En siis juossut koko kymppiä mutta kun vauhtiin pääsimme, juoksu sujui loistavasti. 8 km -kyltin kohdalla ensimmäinen ajatukseni oli: "Ei vielä, eikö tätä ole tämän enempää jäljellä?" Viimeisen kilometrin taistelin itseni kanssa: juoksisinko kovempaa, kunnon loppukirin, vai juoksisinko himmaillen, niin saisin juosta pidempään, en vielä ehtisi maaliin, säästelisin viimeistä tippaa? No rehellisyyden nimissä kovin monta lisäkilometriä ei olisi taittunut, vaikka reitillä tuntuikin maali lähestyvän liian nopeasti.

Sitten olen tehnyt lapsia, eikä lihavimmillani juoksu ole ollut todellakaan se ensimmäinen laji, mihin olisin halunnut ryhtyä. Olen xycling-ihminen.

Ennen Naisten Kympille osallistumista sanoin siskolleni jossain vaiheessa, että haluaisin olla sellaisessa kunnossa, että voisin tarvittaessa juosta maratonin. Siitä on ainakin se viisi vuotta aikaa. Minulla nousee karvat pystyyn kaikesta kilpailusta (todennäköisesti vastustan, koska tiedän, etten voi voittaa, ja ikäänkuin kieltäydyn yrittämästä, sanon, että kilpailu on ihan tyhmää ja miks vain ensimmäiset saa palkintoja?) ja silloin ajatus osallistumisesta juoksutapahtumaan, jossa otetaan aikaa ja tehdään tulosluetteloita tuntui äärettömän vastenmieliseltä. Halusin olla maratonkunnossa vain ollakseni hyvässä kunnossa, ja halusin säilyttää mahdollisuuden olla osallistumatta.

Jos muistatte, minulla on ollut tässä vuosien mittaan suhde juoksuun. Tänä keväänä/kesänä olen tajunnut, miksi suhteemme ei ole toiminut. Olen ollut Elixian jäsen vuodesta 2004 asti. Olen rakastanut kuntokeskusta ja sen tarjontaa melkein koko sydämestäni. Tänä kesänä olen laittanut jäsenyyteni ensin jäihin, sitten irtisanoin itseni. Olen juossut. Olen ollut vapaa juoksemaan, koska mielessäni ei jyskytä: "Miksi sinä tuhlaat liikunta-aikaasi ulkoliikuntaan, kun maksat kalliita kuntokeskusmaksuja?" Tämä ajatus on ollut selkeämpi kuin ne alitajuntaiset viestit, joita olen kesän aikana tunnistanut. Olen tunnistanut, koska olen tuntenut olevani vapaa valitsemaan, vaikken tiennyt ennen, etten olisi vapaa. Tekosyyt eivät ole aina itsestäänselviä, vai kuulostaako jotenkin selkeältä logiikalta ja johdonmukaiselta ajatukselta tällainen kuvio:

Tekisi mieli liikkua, voisin vaikka käydä pururadalla kävelemässä, mutta siellä taitaa olla nyt vähän liian märkää, mitäs elixian lukkari sanoo, olisko siellä jotain mukavaa tuntia, ai pumppi alkais puolen tunnin kuluttua, no en minä siihen taida ehtiä, olisko huomenna jotain, no huomenna olis xycling, minä taidankin huomenna mennä sinne. Mitäs telkkarista tulee?

Miten itseään melkolailla täysjärkisenä pitävä ihminen osaakin huijata itseään näin hyvin, eikä edes kyseenalaista toimintamallia? Että jättää menemättä sinne lenkillekin, koska ei ehdi sinne pumppiin joka tapauksessa? Koska on tärkeämpää hyödyntää maksettuja ryhmäliikuntatunteja kuin (maksettuja) lenkkareita? Olisiko se lenkki jotain siltä seuraavan päivän xyclingiltä pois?

Tällaisen kuvion takia jätin kuitenkin maraton- ja juoksuhaaveeni. Sitten keksin, miten voisin hyödyntää jäsenyyttäni melkein vastaavaan: Elixia järjestää xyclingmaratoneja muutaman kerran vuodessa ja xycling on juuri minun lajini. Sanoin siis, että haluan olla sellaisessa kunnossa, että voin osallistua xyclingmaratonille. En ole osallistunut, olen ajatellut sitku. Jäsenyyteni on voimassa tämän kuukauden loppuun ja arvaatteko, mitä lauantaina järjestetään? Arvaatteko olenko menossa? Tottakai! (Vaikken osallistukaan koko neljän tunnin iloitteluun, koska esikoiseni koulussa järjestetään koululauantai ja vanhempain(ilta)päivä ja sosiaalinen pakko ajaa minut sinne tutustumaan uuteen rehtoriin ja uusiin väistötiloihin, jossa homekouluevakkolaiset aloittivat syksyllä opiskelunsa.) Otan haaveestani kiinni ja toteutan sen. Osallistumista on aloittaminenkin, jättäähän osa juoksumaratoonareistakin matkan kesken.

Tämän haaveen jälkeen olen vapaa toteuttamaan myös juoksullisia haaveitani. Tällä hetkellä kuntoni on siinä pisteessä, että juoksen kymmenen minuuttia putkeen. Ajattelin tänään kokeilla, miltä 15 minuuttia tuntuisi. Matkaa on siis Kymppeihin ja puolikkaisiin ja kokonaisiin, ensimmäinen tavoitteeni (sen viidentoista minuutin jälkeen) on juosta viisi kilometriä putkeen. Seuraan löysästi yhtä varttimaratonille valmentavaa juoksuohjelmaa, mutta se ei ole minulle laadittu, enkä lue sitä kuin piru raamattua, vaan pidän sitä enemmänkin sellaisena ohjeistuksena oman fiiliksen mukaan juoksussani. Minulla ei ole aikataulua, milloin minun "pitäisi" se vitonen juosta, mutta toivon voivani kasvattaa viikoittaisten lenkkieni määrää (se on minusta itsestäni kiinni, vaikka voisin vetää tähän tekosyyllisiksi lapset) niin että se päivä koittaisi aiemmin.

Uskon, että tulevaisuudessa osallistun myös niihin kisoihin, missä mitataan aikaa. Uskon, että olen kasvanut ihmisenä sen verran, että pystyn tulemaan maaliin myös sijalla 812. ja olemaan tyytyväinen suoriutumiseeni. Ja kyllä, olen jo googlettanut vaihtoehtoja Naisten Kympille. Voi olla, ettei minua nähdä ensi vuonna kummassakaan, voi olla, että juoksen ensi kesänä henkilökohtaista kymppiäni kotimaisemissa, mutta nyt ainakin tiedän, että olen vapaa valitsemaan.

Avain taloyhtiön kuntosalille :)

Ps. No hard feelings, Elixia, suosittelen kuntokeskusjäsenyyttä lämpimästi kaikille, jotka sellaista harkitsevat. Kun asiakaspalvelija tiskillä kysyi, miksi haluan erota, sanoin, että Elixia on antanut minulle kaiken sen tuen ja avun, mitä olen tarvinnut, ja nyt on aika siirtyä eteenpäin. Hän sanoi, että sehän on oikeastaan hyvä asia.