Asiantuntija

Kävin tänään kahden tunnin ajan lykkimässä rattaita läpi tuulen ja tuiskun. No ei siellä oikeasti tuiskunnut, loskaiset oli tiet ja se teki rattaiden työntämisestä raskasta ja kävelystä lipsuvaa. Mietin ennen lähtöä, laittaisinko talvikengät vai lenkkarit. Päädyin lenkkareihin, koska talvikenkäni eivät ole kovin hyvät parin tunnin kävelylenkille. Oikea vastaus olisi ollut kumpparit tai sisäliikunta. Sukat kastuivat ja jalat jäätyivät. Nyt olisi ollut hyvä olla sykemittari mukana, niin olisi saanut ihan erilaista dataa pelkästä kävelystä. :)

Minusta tulisi erinomainen autokoulunopettaja. Tai liikennepoliisi. Kyllä minä tiedän, miten siellä liikenteessä kuuluu käyttäytyä. Yksi volvokuski meinasi olla toteuttamatta väistämisvelvollisuuttaan. Minä olisin voinut hänet ihan vaikka rinnuksista nostaa siitä autonratista keskustelemaan, että pitääkö silloin kiihdyttää, jos näkee lastenrattaat suojatiellä. Onnekseen ymmärsi jatkaa matkaa eikä jäänyt enempää riitaa haastamaan.

(Tuleehan liikenneasiantuntijallekin tosin joskus virhearviointeja siitä, miten kaukana auto mahtaa olla, ja miten kovaa se sattuu ajamaan, mutta tämä tosiaan kiihdytti ehtiäkseen "antamaan opetusta välinpitämättömälle mammalle". Mutta minä en ole mamma, enkä tosiaan ole niitä äitejä, jotka sanoo, että mennään vaan tien yli, kyllä ne väistää, kun meillä on rattaat.)

Toisinaan tulee mieleen, että pitäisi osallistua jollekin sauvakävelyn tekniikkakurssille ihan vain siksi, että voisi tarvittaessa sanoa vastaantulijalle, että se tekee väärin ja näin olisi parempi. Tänäänkin tuli mieleen. Mutta ehkä se herra ei huitonut niillä sauvoilla niin rivakasti, koska väylä oli kapea ja hän ei halunnut osua minuun? Mutta siellä tekniikkakurssilla kyllä kerrottaisiin, ettei niillä oikein huidottuna voi osua vastaantulijaan.

Kävin vuosia sitten elixian juoksukoulussa. Ns. luento-osuudet olivat kyllä hyviä, saatiin salitreeni- ja venyttelyohjeita, jotka tukivat juoksuharrastusta, mutta se juoksupuoli oli sitten sellaista yhteislenkkiä "käydään nyt heittää tuosta tuommonen vitosen lenkki" ja "no oishan se hyvä käydä pari muutakin kertaa viikossa lenkillä, että kehittyis". Että ei siellä juoksemaan sinänsä oppinut, kun ei niillä silloin sellaisia resursseja ollut. Olen kyllä siinä käsityksessä, että ne juoksukoulut ovat nyt kehittyneet huomattavasti yksilöllisempään suuntaan?

Yksi asia jäi mieleen siellä juoksutekniikasta. Markalla saa markan tuotteen ja ilmaiset neuvot on juuri niin arvokkaita kuin paljonko niistä on maksanutkin, mutta pistänpä juoksuasiantuntijana tämänkin neuvon jakoon, tasan saman verran itsekin siitä aikanaan maksoin. Nimittäin meidän ohjaaja oli itse SM-tason juoksija ja kertoi, että hänellä oli ollut alkuun vaikeuksia pitää jalat omilla radoillaan; että jalat meinasivat lähteä vispaamaan sivuille ja miten milloinkin. Hänen valmentajansa pisti hänet juoksemaan peukalot pystyssä ympäri rataa, koska silloin kun kädet eivät vispaa, jalatkaan eivät vispaa. Käsiä ei siis kuulu viedä vartalon eteen sivuttain vaan niiden kuuluu kulkea edestakaisin vartalon sivuilla. Peukut pystyssä juokseminen auttoi keskittymään.

Huomaatteko eron? Tottakai ylävartalo myötäilee liikettä, mutta ei sitä tarvitse hartioista asti liioitella. Kuva täältä. 

Tämäkin on tullut silloin tällöin tuolla kävellessä mieleen, kun vastaan tulee jos jonkinlaista juoksijaa. Sillähän ei tietenkään ole tässä nyt merkitystä, miten minä itse eteenpäin hiivin ja silti kutsun sitä juoksuksi. ;) Se joka osaa, tekee, se joka ei osaa, opettaa.

Minä olen aina halunnut olla asiantuntija. Sosiologia on siihen omiaan. Ihan itse saa määritellä, minkä alan asiantuntija sitten on. Voin tässä hetkessä olla ihan hyvin laihdutusasiantuntija, juoksuasiantuntija, sauvakävelyasiantuntija, lastenkasvatuksen asiantuntija, liikenneasiantuntija. Vain taivas on rajana. Toisaalta minut on opetettu nöyräksi rivikansalaiseksi, omasta erityistaidostaan ei saa ylpeillä. Jotenkin olo tuntuu typerältä, jos aikoo olla muita neuvomassa. Ihan niin kuin ette tietäisi näitä jo itsekin. Mutta ei ihan kaikki tiedä ihan kaikkea.

Tässä muutamia trivial pursuit voittojani, niille jotka eivät vielä tiedä ihan kaikkea:
- Jokainen armeijan käynyt mies tuntee laulun, joka alkaa: Kasarmimme eessä suuri portti on. Laulun nimeä useimmat eivät tiedä. Se on Lili Marleen.
- Vanhin Suomessa julkaistu sarjakuvakissa ei ole vuonna 1978 syntynyt Karvinen vaan Felix-kissa.
- Filippiinien kansalliskieli on pilipino.
- Suomessa bändeille huudetaan Soittakaa Paranoid! Jenkeissä vastaava pyyntöbiisi on Lynyrd Skynyrdin Free Bird.