Kauheesti laiskottaa!

Oon siivoomassa. Mitään ei tee mieli tehdä. Tuossa mietin, että pakkaisko lapset autoon ja lähtis kaupungille. Pakoon siivoomista? Laskutkin pitäis maksaa. Millään ei saa aikaiseksi. Tälle päivälle suunnittelin vähän jumppailla. Kuulin just äsken sanovani itselleni, että jumpat nyt ainakin jää väliin. Siis mitä tämä oikein on? Kuka täällä määrää? Ja törkeintä tässä on se, että yhtään kelvollista tekosyytä en ole edes kuullut. Että ihan pokkana vaan väitän itselleni, että ei tarvii, jos ei taho.

Ensi viikolla ollaan lähdössä lasten kesken mummolaan ja etukäteen jo pelottaa, kun mummu lupasi paistaa muurinpohjalettuja joka päivä. Joka päivä!? Miten niitä voi olla syömättä määräänsä enempää? Ja minä olen juuri se, joka ensimmäisenä on sanomassa, että eihän se lomalla nyt haittaa, ja kerrankos sitä, ja otetaan vaan toinenkin seitsemäskin, kun onhan tämä näin harvinaista herkkua... Hoh-hoijaa! Katsotaanpa viikon päästä, mikä on saldo, ja miten paljon itkettää.

Mutta nyt minä tempaudun koneen lumoista ja menen tyhjentämään tiskikoneen ja keittelen kupin kahvia ja alan siivota lastenhuonetta. Olettaisin että ainakin toi kahvikuppi tästä toteutuu. :)

Oikein hyvää viikonloppua kaikille!