Tämän viikon liikuntapäiväkirja

Tiistaina kävin rataslenkillä. Kymmenen kilometriä. Paahdoin kasvoni ja rintamukseni, mitä lyhythihaisen paidan alta nyt näkyvissä oli.

Keskiviikkona kävin juoksemassa, jotain kahdeksisen kilometriä. Akku loppui soittimesta kesken matkan, joten sen tarkempaa dataa ei ole. Puhti meinasi loppua minustakin, vettä olisi voinut juoda enemmän etukäteen.

Siinäpä ne. Onko kysyttävää?

Melkein onnistuttiin

Maanantaina lähdettiin käymään iltakävelyllä naapurikunnan puolella, ajettiin Muuramen keskustan tuntumassa olevalle luontopolulle. Tarkoituksena oli kävellä lenkki ympäri ja katsella vähän sorsia siinä samalla.

Koski kuohui lupaavasti, kuulosti mahtavan keväiseltä.

Osa pitkospuista oli vähän veden alla, jouduttiin miettimään, kannattaako jatkaa eteenpäin. Tästä vielä jatkettiin.

Lampi oli autio ja tyhjä, sorsat taisivat olla vasta pesimässä? Mutta olis voineet olla lammella uiskentelemassa.

Pitkospuiden ja siltojen tulviminen aiheutti luovia ongelmanratkaisuja. Kultakutrin kengät pysyivät kuivina. Melkein minunkin. Tässä ollaan jo takaisinpäin tulossa.

Melkein vihertää jo.

Ja melkein kukkii.

Melkein siistiäkin ja melkein nähtiin lintuja.

Melkein koko ihminen kerrallaan saa riippusiltaa käyttää, mutta vain jos on pakko.

Katsotaan, josko kuukauden päästä olisi vähän kuivempi reitti ja enemmän katsottavaa. Mutta tulipahan ulkoiltua.

Kehoa ja aurinkoa

Pääsin eilen pilatekseen. En tiedä, mitä kävi, mutta taisin jättää ne paremmat vatsalihakset toisten housujen taskuun, kun ei onnistunut ihan normaali (?) istumaannousu pilatesrullan päältä. Ei vain kertakaikkiaan onnistunut. No tein sitten vatsarutistuksia ja toivoin, että se tälle kerralle riittäisi.

Nyt on ollut sellaista keskivartalopainotteista pilatesta muutaman kerran putkeen, mikä on oikein ihanaa, koska yllättävän nopeasti kroppa tottuu tiettyyn tapaan, ja sitä jo hetken luulee osaavansa ja jaksavansa, mutta sitten vaihdetaan pallot rulliin tai toisinpäin ja taas on ihan aloittelija. :)

Aurinko taitaa paistaa nyt vähän joka bloggaajalle, joten minun ei tarvinne hirveästi maalailla, miten ihanaa on olla ulkona ja tylsää sisällä. Mulla vain ei oikein salitreeni muutu suoraan ulkoliikkatreeniksi vaan mieluummin tarjoilen lapsillekin palan aurinkoa. Hyvä ja huono, lasten kannalta hyvä, omalta liikkumisen kannalta huono. Minä kun en oikein ole sellaista leikkipuistojumppaaja-tyyppiä, vaikken pahalla heitäkään katsele. Sitä paitsi miehenpätkän nostelu keinuun ja takaisin ja perässä kulkeminen mäkiin ja liukumäkiin ottaa vähän aikaa siltä omalta kyykkytreeniltä. :) Mutta aika aikaansa kutakin, kelläs tässä kiire rantakuntoon on?

Tänä aamuna päätin taas (vaa'alla käytyäni) että eiköhän tämä synttäriherkkujen jälkimainingeissa kelluminen ala riittää ja painon soisin taas sukeltavan. Illalla pilateksessa päätin, että hyvin alkanut ja sittemmin tauolle siirtynyt kokonaisvaltainen venytteleminen voisi myös siirtyä passiivista aktiiviin. En muista, kerroinko tuossa talvemmalla, että hierotutin rintalihakseni, ja sen jälkeen oli erittäin kevyt olo koko rintakehässä. Sitä kaipaisin takaisin, joten pyhitän nyt tämän kevään venyttelylle. Juoksukin kulkisi paremmin, jos rintakehä ei estäisi tehokasta hengitystä. (No ei kai se varsinaisesti estä, mutta ei se venyttelemättömyys edesautakaan sitä.)

Mitäs lupauksia teillä on?