Kolmen K:n hoitoa

Hartia/lapani on saanut nyt uudenlaista kolmen K:n hoitoa: kylmävoidetta, kipulääkkeitä ja kinesioteippausta. Kyllä tämä tästä. Eilen jo ihastelin takareisissä olevaa työntuntua, sitä oikeaa ja hyvää tuntua, ei pahaa ja väärää kipua vaan sitä, mikä vie eteenpäin. Tänään mietin jo kahvakuulan uutta kohtaamista, että milloinhan sitä. Oikeasti pitää antaa tämän yläselkäongelman nyt laantua ensin ihan rauhassa, mutta nyt jo polttelee. On se kuula aika kiva.

Sisko kävi kinesioteippaamassa potilaan selän. Rentouttavaa ja tukevaa tässä haettiin. Annetaan olla 3-5 päivää. Olen tainnut myös polttaa niskani?

Juoksemaankin tekisi mieli. Tänään oli viimeinen (tiistai)mahdollisuus pitkälle rataslenkille, kun kolmevuotiaan kerho menee kesälomalle tämän viikon jälkeen. Käytin mahdollisuuden vähän höpsösti menemällä teepaita- ja hattukauppaan juniorin tarpeita ajatellen. Mutta kun se tarvitsi jonkun hatun siihen auringonpaisteeseen. No, on mulla vielä torstaina mahdollisuus paikata, jos vaan kelit on kohdillaan. Nenä vuotaa mutta emmätiiä onko tää nyt sitten flunssaa vai ei. Altekille tekisi mieli tehdä kirjallinen valitus voikukista, eikö jumalauta niitä tienvarsia voisi välillä niittää? Toiset kiinteistöt hoitavat hommansa, kaupunki ei ihan niin hyvin. Silmiä kaihertaa, kun ulkona oltiin. Tuomet ja kaikki ihanat kesän merkit.

Miten minusta tuntuu tässä istuessa, että oon illalla menossa juoksemaan? Miten tässä on tällainen varmuus sisälle hiipinyt asiasta? Enkös minä tämänpäivänlenkkini heittänyt jo kävellen? Mitä ne lenkkarit sitten oikein huutaa? Ja mikäs minä olen asiaa estelemään? Juostaan sitten jos juoksututtaa.

Kehoa ja aurinkoa

Pääsin eilen pilatekseen. En tiedä, mitä kävi, mutta taisin jättää ne paremmat vatsalihakset toisten housujen taskuun, kun ei onnistunut ihan normaali (?) istumaannousu pilatesrullan päältä. Ei vain kertakaikkiaan onnistunut. No tein sitten vatsarutistuksia ja toivoin, että se tälle kerralle riittäisi.

Nyt on ollut sellaista keskivartalopainotteista pilatesta muutaman kerran putkeen, mikä on oikein ihanaa, koska yllättävän nopeasti kroppa tottuu tiettyyn tapaan, ja sitä jo hetken luulee osaavansa ja jaksavansa, mutta sitten vaihdetaan pallot rulliin tai toisinpäin ja taas on ihan aloittelija. :)

Aurinko taitaa paistaa nyt vähän joka bloggaajalle, joten minun ei tarvinne hirveästi maalailla, miten ihanaa on olla ulkona ja tylsää sisällä. Mulla vain ei oikein salitreeni muutu suoraan ulkoliikkatreeniksi vaan mieluummin tarjoilen lapsillekin palan aurinkoa. Hyvä ja huono, lasten kannalta hyvä, omalta liikkumisen kannalta huono. Minä kun en oikein ole sellaista leikkipuistojumppaaja-tyyppiä, vaikken pahalla heitäkään katsele. Sitä paitsi miehenpätkän nostelu keinuun ja takaisin ja perässä kulkeminen mäkiin ja liukumäkiin ottaa vähän aikaa siltä omalta kyykkytreeniltä. :) Mutta aika aikaansa kutakin, kelläs tässä kiire rantakuntoon on?

Tänä aamuna päätin taas (vaa'alla käytyäni) että eiköhän tämä synttäriherkkujen jälkimainingeissa kelluminen ala riittää ja painon soisin taas sukeltavan. Illalla pilateksessa päätin, että hyvin alkanut ja sittemmin tauolle siirtynyt kokonaisvaltainen venytteleminen voisi myös siirtyä passiivista aktiiviin. En muista, kerroinko tuossa talvemmalla, että hierotutin rintalihakseni, ja sen jälkeen oli erittäin kevyt olo koko rintakehässä. Sitä kaipaisin takaisin, joten pyhitän nyt tämän kevään venyttelylle. Juoksukin kulkisi paremmin, jos rintakehä ei estäisi tehokasta hengitystä. (No ei kai se varsinaisesti estä, mutta ei se venyttelemättömyys edesautakaan sitä.)

Mitäs lupauksia teillä on?