maanantai 8. heinäkuuta 2013

Yhden aikakauden loppu

Elämäni ei ole kiireistä. Mutta töiden aloituksen jälkeen vapaa-aikani on kutistunut murto-osaan entisestä vapaudesta. Erilaisesta vapaudesta. Minusta tuntuu, että käytän vähäiset työpäivän jälkeiset tuntini mieluummin treenaamiseen kuin treeneistä kirjoittamiseen. Minusta tuntuu, että minulla ei nykyään ole enää mitään sanottavaa. Että tämä blogi oli pikemminkin kotiäidin henkireikä ja elämäntapamuutoksen starttaaja ja vahvistaja.



Olen aika pitkälti siinä, missä halusin olla. Ostin vihdoin itselleni ne  huomiohousut, joiden hankkimista olin jo jonkin aikaa suunnitellut. Paino seilaa jonkinlaisessa haarukassa syötyjen suklaiden ja muun määrän mukaisesti, yritän kuitenkin pitää elokuisen kolesterolikontrolliajan mielessäni myös suklaata syödessäni. Tai kaikkea muutakin. Eilen vaatekaupoilla käydessäni päätin vain olla M-kokoinen. M-koossa löytyi monta minulle sopivaa vaatetta. Oli hyvä päätös. En tiedä, kenen unelmavartaloinen minun pitäisi olla, mutta tämä taso saa nyt kelvata meidän perheelle. Teen muutosta todella hitaasti, mutta kenen mielestä tämä mikään kisa oli?

Muistilista

Jatkan juoksemista. Jatkan salilla käyntiä. Mietin tavoitteitani. Otan jatkossakin takapakkia ja annan muiden, minulle merkityksettömien ihmisten mielipiteiden vaikuttaa itseeni, valintoihini ja mielialaani. Ihan inhimillisesti. En vain tiedä, jaanko sitä täällä. En tiedä, onko sillä merkitystä virtuaaliminälleni ja virtuaalimaailmalleni. Katsotaan nyt. Voihan olla, että minusta tulee viikonloppukirjoittaja. Voihan olla, että yhtäkkiä sanomista on vaikka ja mistä. Mutta niin kuin Lindakin sen kauniisti muotoili: Silence is better than the bullshit.

Lenkkipolkuni varrella

Palaillaan ja hyvää kesää! <3

1 kommentti:

  1. Kiitos matkaseurasta! <3 Voi hyvin ja nauti kesästä!

    VastaaPoista