lauantai 17. joulukuuta 2011

Tuloksia

Itsenäisyyspäivä oli ja meni. Painoni kiikkuu tällä hetkellä 71-72 kg:n haarukassa. Tuona kyseisenä päivänä se oli 71,1 kg. Ihan hyvä tulos siis, jos siis siitä olisi ollut pysyväisempää iloa. No, ilahduttaahan se kyllä näin "postuumistikin". Mutta mitä sitten 120 päivän aikana tapahtui? Tavoitteena oli 1) pudottaa 8,5 kg eli 2) saada paino kuutosella alkavaksi. Siitä jäin, iloitsen siis näistä mittanauhalukemista. Kun tarpeeksi pyöreästä aloittaa, mittanauhatulokset ovat väistämättä hyviä.

Alli -2 cm
rinta -9 cm
alta -3 cm
vyötärö -2 cm
napa -17 cm
lantioluu -9 cm
levein -4 cm
reisi -2 cm
pohje -1,5 cm.

Yhteensä siis melkein puoli metriä pois ympärysmitoista: 49,5 cm. Vyötärön vaisua kutistumista selittää se, että jostain syystä en ollut mitannut sitä ensimmäisellä kerralla. Ilmeisesti minulla ei silloin ollut vielä sellaista. Navan kohdalta ensimmäisen kolmenkymmenen päivän kohdalla olin kuitenkin vetäytynyt 13 cm, eli ei se vyötärökään kahta vaille nykyisissä lukemissa silloin ollut.

Vaakalukemissa ei hyvän startin jälkeen mitään dramaattista tapahtunut. Ensin jurnutin 74 kg:ssa, sitten 73 kg:ssa, sitten 72 kg:ssa ja nyt jurnutan tässä 71 kg:ssa. Ja joulun ihme ei tapahdu minun vaakalukemissani, että ennen uutta vuotta painoni olisi 70 ja jotain tai sen alle. Kuitenkin, jos halutaan alkaa hiuksia halkomaan - ja miksi ihmeessä ei haluttaisi - haasteeni alkoi 9.8. ja vertailussa käytän aamupainoa, niin onhan ihan selvää, että vaikka en alittanut 70 kg:n maagista rajaa, ihan varmasti pudotin reippaasti enemmän kuin 8,5 kg. En tosin päässyt aamulla vaa'alle, kun vietin yön sairaalassa. Mutta arvelen, että painoin siinä 84-85 kg, niin kuin muutamana päivänä ennen sitä. Eikä se synnytyksen jälkeinenkään -7,3 kg mikään huono tulos ole. Että hyvinhän tämä haaste sujui.

Nyt elän haasteen jälkeistä aikaa. Joulunalusaikaa. Suklaan täyteistä herkutteluaikaa. Olen syönyt tosi paljon hedelmiä, koska pakotan itseni ottamaan mandariinin tai omenan joka kerta kun löydän itseni keittiöstä vailla sen kummempaa päämäärää. Hyppään siellä koko ajan. Vedän siis hedelmiä ja väliin vesituoppeja. Onneksi mieheni kantaa minulle suklaata sohvalle, etten jää kokonaan ilman. :)

Jatkan vaa'an tuijottamista ensi viikon jälkeen. Kohtahan se joulu on jo ohi.

2 kommenttia:

  1. Ihan loistavia tuloksia. Puoli metriä!!! Enää viikko jouluun, sitten alkaa joulun jälkeinen elämä, paluu arkeen ja... No mennään siihen tarkemmin sitten :)

    VastaaPoista
  2. Niinpä. Joulua voi stressata niin monin eri tavoin, että tänä vuonna päätin jättää painon murehtimisen tästä paletista kokonaan pois. (Luonnollisesti murehdin sitä silti.)

    VastaaPoista