Haaste alkaa päättyä. Alkaa olla loppu lähellä. Johan tätä on haudottukin, olen jo ihan kyllästynyt koko käsitteeseen. Kertooko se minusta jotain, että en jaksa pitää mielenkiintoa yllä edes vaivaista 120 päivää? Neljää kuukautta? Jaksanko minä pitää yllä elämäntapamuutostani muutenkaan? Mitä tämä nyt oikein tarkoittaa?
Siis olen lopettamassa laihduttamisen. Vastoin kaikkea sitä, mitä haluan. Nyt siis puhutaan halusta: kinkkuvoileivästä. Ei tarpeesta: elinsiirteestä. Minä jätän kikkailut sikseen ja katsotaan, mihin se tie minut vie. Siis minähän haluan olla timmissä bikinikunnossa ensi kesänä, niin että rannan muut kolmen lapsen äidit itkevät ja katsovat kateellisina perään. Mutta pohjimmiltaan minä tiedän, ettei niin tule käymään. Ei kenenkään muunkaan perään itketä rannalla, että olipa siinä mahtava budy. Minä voin laihtua kesäksi monta kiloa, minä aion saavuttaa normaalipainon rajan ja mennä siitä vielä eteenpäin, mutta en kaalisopalla (no sitä en ole kyllä harrastanut vuosikausiin, se on vain hyvä esimerkki) enkä tolkuttomalla liikuntakalenterilla, vaan elämällä elämääni, johon kuuluu myös epäterveellisyyksistä nauttiminen, mutta Kohtuudella.
Minä en suinkaan jätä painonhallintaa niille, jotka sen jo osaavat, mutta minä en enää sano, että tähän määräpäivään mennessä painan tämän verran tai olen epäonnistunut. Olen syksystä 2009 asti tehnyt muutosta ja kahdessa vuodessa olen päässyt siihen asti, että annan vihdoin elämän tulla väliin. Muutoksen teko on kestänyt myös yhden raskauden tässä välissä, vaaka ei aina mene siihen suuntaan kuin itse haluaisi, mutta jo erot painonnousussa kertovat, että turhaa työtä en suinkaan ole tehnyt. Jos elämäntapamuutokseni kestää raskauden ja sen päälle vielä uuteen vauvaan ja uuteen rytmiin sopeutumisen, se kestää kyllä muutakin. Kestää joulut ja juhannukset, mökkireissut ja sukujuhlat. Ei enää määräaikoja, elämä on kokonaisuudessaan oppimista, ja tämä on oppimisprosessi muiden joukossa.
Tiedän olevani kesällä paremmassa kunnossa kuin nyt. Tiedän saavuttavani tavoitteeni myös muulla tavoin kuin vaakakärjellä. Sitä on kuitenkin tarvittu koko ajan tässä ennen näitä havaintojani. Miten olisin saanut aiemmin tulosta, ilman vaakaa ja ilman tätä tietoisuutta? Olen laihduttanut ennenkin, mutta tästä eteenpäin minun ei enää tarvitse. Teen vain muutoksia siihen, mitä olen ennen tottunut olemaan, ja tulokset puhuvat puolestaan. Yksinkertaistan.
Nyt kuitenkin saattelen haasteen loppuun asti. Laihistelen vielä viikon. Viikossa voi laihtua kilon. Aika alkaa: Nyt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti