Hyvä treeni, paha treeni

Minun treeniviikkoni koostuu enimmäkseen maanantain ja keskiviikon vaunulenkeistä, joita rakastan. Niiden lisäksi olen pyrkinyt käymään tiistai-iltaisin Elixiassa powerissa - tai pumpissa, joksi sitä sinnikkäästi edelleen kutsun, vaikka nimi on vaihdettu jo monta vuotta sitten. Viimeisimpinä kertoina power on muuttunut xyclingiksi, koska se alkaa puoli tuntia myöhemmin ja siksi minun on sinne helpompi ehtiä, ja koska xycling on juuri se Minun Lajini, jota rakastan ja johon aina palaan.

Eilen en ehtinyt edes xyclingiin, koska lähdin liian myöhään, liikenteessä oli muitakin (torspoja), jouduin seisomaan punaisissa valoissa useita minuutteja ja jonottamaan vielä ruutua parkkipaikalla. Enivei, se tärkein syy taisikin tulla jo siellä heti kärkeen. Päätin siis mennä salille ryhmäliikunnan sijaan, vaikka suhtaudunkin siihen varauksellisesti. En oikein osaa tuntea kuntosalia omaksi paikakseni. Eilen illalla sali oli vain lyöty äijiä täyteen, ja nyt en tarkoita mitään keskivertoa miehekkäämpiä arjen sankareita, vaan niitä typeriä hauiksenpussaajia, jotka selkä notkolla tekee maksimipainoilla pari sarjaa jotain kyykkyä ja vilkuilee sitten ympärilleen, että näkikö kukaan, miten vahva mä oon. Eipä minua sitten suoraan sanottuna kiinnostanut mennä pujottelemaan näiden kylmäkaappien väliin, että anteeks, ehdinkö mä tehdä oman sarjani tässä välissä, kun ihan oikeasti en ole varma ymmärtääkö ne edes puhetta.

Veivasin siis 50 minuutin treenin cross trainerilla yrittäen korvata aerobista treeniä, joka jäi väliin, kun xyclingope veti oven kiinni ennen kuin olin ehtinyt edes pukkarille. Ei se korvannut. Lopulta tyydyin toistelemaan, että tämä ei ole huono treeni, tämä on parempi kuin kotiin jääminen. Mutta tosiasiassa se oli kyllä huono. En päässyt kunnon hikeen, en hengästynyt kunnolla vaan huonosti niin, että jonnekin keuhkon pohjalle pisti, ja vaikka väsyin, ei minulla ollut kaikkeni tehneen olo vaan lähinnä ärsyyntynyt. Saunassa aloin summata treenin hyviä puolia, että voisin selittää itselleni, miksi olin pois vauvani luota, jos en saanut edes hyvää mieltä palkakseni.

Olen aiemmin, esimerkiksi ennen uusinta vauvaani, poistunut cross trainerilta voittajana ja hyvillä mielin, ettei treeni mennyt hukkaan. Missä vika? Vaunulenkeissä. Totesin, että aerobinen kuntoni on kohonnut (ja näin ollen sen on täytynyt olla todella pohjalukemissa) niin että ko. lämmittelylaitteella ei ole enää samanlaista vaikutusta minuun. Koska käyn lenkillä, kun kaksivuotiaani on päiväkerhossa, teen hyvin usein niin, että kävelen käytännössä koko kerhoajan. Teen noin kahden tunnin lenkkejä, vien tyttöni kerhoon hieman "myöhässä" (kun ei ole aikatauluja, ei voi oikeasti myöhästyä) ja haen jonkin verran ennen kerhoajan loppua, miten nyt vain satun kulmilla olemaan. Jos ehdin tehdä "vain" tunnin lenkin jonkun muun menon takia, minua harmittaa, etten päässyt "kunnon" lenkille. Lisäksi lenkkeilyni on säännöllistä, koska satunnaisia neuvolakäyntejä tai vaakasuoraa räntäsadetta lukuunottamatta lähden mieluummin lenkkipolulle kuin tulen kotiin siivoamaan. Ei siis ihme, että cross trainerilla vajaan tunnin hölköttely ei vielä viimeisiä mehuja vie.

Olin myös asennoitunut kovaa työtä ja xyclingiä varten ja toivoin pääseväni edes lähelle sitä onnentunnetta, mikä hämärässä xyclingsalissa on. Tottakai treeni on tuomittu epäonnistumaan, jos se ei vastaa odotuksia ja minun odotukseni olivat nyt kokonaan eri lajissa. Ei silloin voi voittaa. Saunassa toista pullollista vettä juodessani tiesin kuitenkin tehneeni töitä, kuluttaneeni kaloreita ja polttaneeni rasvaa, eikä treeni siis mitenkään voinut olla huonompi vaihtoehto kuin kotiin jääminen. Kyllä minun kannatti lähteä, koska sen lisäksi, että ehdin kerrankin katsoa Dr. Philiä keskeytyksettä, opin taas pari uutta asiaa: Kuntoni on kohentunut, ja olenkin siitä varauksettoman ylpeä, ja täytyy lähteä ajoissa, että ehtii seuraavalla kerralla paremmin. Ja muille autoilijoille on turha huutaa, koska pettyä voi vain omiin odotuksiinsa.