torstai 21. heinäkuuta 2011

Sitku-elämää


Kesän reissut ja kiireet on ohi ja nyt ei ole muuta tekemistä kuin odottaa vauvaa. Voi että on tylsää! Aika matelee, kun laiskanpulskea välttelee kaikkea tekemistä. Raskaus on oikeasti ihan loppusuoralla. 37+6. Terveydenhoitajakin on neuvolassa sitä mieltä, että tämä ei välttämättä laskettuun aikaan asti odota. Välillä supistelee kovaa ja kipeästi, mutta ei vielä niin pitkään kerrallaan, että olisin miettinyt, joko pitää lähteä. Yhden kerran olen kellottanut, ja kyllähän se vähän pisti miettimään, kun supistusten väli oli 7-10 minuuttia, mutta 45 minuutin kohdalla sekin löyly sitten loppui. Ei siis vieläkään vauvaa. Noh, kuukauden kuluttua varmasti on.

Vauvan odotuksen lisäksi odotan kaikkea sitä, mitä alan taas tekemään, sitten kun en ole raskaana. Alan taas laihduttamaan. Ja liikkumaan. Olen taas aktiivinen. Ilon kautta. Jatkan elämäntapamuutosprosessiani. Sitten kun. Minulla olisi kyllä paljon tekemistä tässä ennen vauvan syntymääkin. Pitäisi laittaa pikkuisen vaatteet valmiiksi ja pystyttää sänkyä ja hakea vaunukoppaa ja turvakaukaloa varastosta, kaikkea sitä, siivotakin. Mutta minä sitkuttelen. Ajattelen mieluummin, että sitten kun vauva on syntynyt, minusta tulee yhtäkkiä tosi aktiivinen kaikessa, mihin nytkään ei ole aikaa. Toisaalta ei se pelkästään ajasta ole kiinni vaan tekosyistä ja laiskuudesta, mutta ehkä ajattelen niin, että kun en nyt voi käydä pumpissa ja xyclingissä, en voi sitten kaappejakaan siivota. Tai tyhjentää astianpesukonetta. Tai viedä roskia. 

Ostin itselleni keittiöön radion. Että Sitten Kun alan viettämään aikaani keittiössä puuhaillen niin kuin kuka tahansa kodinhengetär, minulla on musiikkia viihdykkeenä. HAH! Laite odottaa neljättä päivää myyntipakkauksessaan eteisen lattialla sitä, että saisin siivottua sille tilaa joltain pöydältä. Samalla lailla ajattelin, että Sitten Kun olen äitiysvapaalla, minulla on aikaa kirjoitella blogiani vaikka joka päivä, ja voin tehdä sen ruokapöydän ääressä, koska olen kotona ja ehdin siivota, myös sitä ruokapöytää. HAH! Päiväni kuluvat 1-vuotiaan ulkoilluttamisessa ja yhteisillä päiväunilla. Lopun aikaa istun facebookissa ja pelaan frontiervilleä. Vielä ei ole lapsi jäänyt ruokkimatta pelaamisen takia, mutta ruokapöytää en ole siivonnut. Enkä monta muutakaan kohdetta, mitä olen suunnitellut. Enkä siivoa tulevaisuudessakaan, jos tähän ei muutosta tule. Motivaatiota on turha odotella mutta jos jonkinlaiseen ruotuun itseni saisin tästä sohvalla makoilusta.

Oikeasti olen aika väsynyt. Kaikkeen. En siivoa, koska en usko, että saan mitään kuitenkaan aikaiseksi, tai ainakaan kaikkea. Tarvitsisin jonkun ulkopuolisen tänne siivoamaan. Laittamaan tavarat paikoilleen. Himohamstraaja-interventio. Harmi sinällään, että meillä ei ole rotta- tai torakkaongelmaa ja lattiallakin mahtuu kulkemaan, niin en saa tänne sitä kuvausryhmää, joka laittaisi kaiken kuntoon, ja ainoana haittana olisi julkinen nöyryyttäminen. Sillä siisti -ohjelmakin kävisi. Siinä ei sentään tarvitse uhkailla lasten huostaanotolla, sisäilmaongelmat riittävät. Tilanne on aikalailla lohduton, ja ehkä juuri siksi se saakin jatkua tällaisena. Koska olen liian väsynyt yrittämään.

Osana sitku-elämääni on myös se, että vauvan synnyttyä en olisi enää näin kömpelö ja väsynyt. Ainakaan samalla tavalla. Pystyisin kumartumaan lattialle laittamaan eteisen kengät järjestykseen, taipuisin kurottelemaan astiakaapin ylemmille hyllyille. Kyllä minä tiedän, että elämä pienen vauvan kanssa ei ole sitä kaikista ehtivimpää aikaa, ja kun pienellä on pieni isosisko, minulla riittää kyllä puuhaa näissä kahdessa ilman kodinhengetär-paineitakin. Enkä minä paineita otakaan. Mutta toivoisin silti olevani vähän ahkerampi ja vaateliaampi itseäni kohtaan. Kohti Parempaa Elämää voisi tarttua juuri tähän ongelmaan. Viis painosta, viis kodin siisteydestä, viis monesta muustakaan asiasta, niin kauan kuin en vaadi itseltäni tarpeeksi. Kyllä minulla olisi oltava joku taso, jota tavoitella. Sittenhän ne muutkin asiat alkavat sujua. Sitten Kun. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti