

Loppujen lopuksi pidin kävely- ja venyttelytaukoa siinä kohtaa viisi minuuttia ja lähdin juoksemaan ensimmäistä viisitoistaminuuttistani. Paremmilla jaloilla se olisi ollut melkein helppo juttu, keuhkot ja kunto olisi antanut periksi. Juoksuminuuttisaldoksi tuli 10+15+10, joten onhan se enemmän kuin aioin. "Pakko" oli rääkätä jalkoja sen verran, että näkisin, pehmenisivätkö lihakset ja tulisiko askeleesta joustavampi. No, ei siihen pisteeseen, mihin olisin halunnut, mutta alkulenkistä jalkateräni löpsähtelivät asfalttiin suorina, ilman mitään mahdollisuutta rullaavuuteen, niin että läpse vain kävi, kun meikäläinen askelti menemään. Oikeastaan aika koomista, naurattais jos ei itkettäis. :)
No siinä juostessa mietin lenkkarivalintaani. Olen ostanut silloin aikoja sitten myyjän opastuksella oikein hyvät juoksukengät, joilla nyt aloittelin keväällä taas juoksua. Ne vain ovat kyllä niin kuluneet, että kunnon vaimennusta niissä ei oikein enää ole. Vaihdoin sellaisiin juoksuun tarkoitettuihin lenkkareihin, jotka olen joskus hätäpäissäni jostain alelaarista ostanut. Kulumattomat, mutta ehkä enemmän hinnan kuin ominaisuuksien mukaan ostetut. Eli minun pitänee kuitenkin jossain kohtaa syksyä painella lenkkarikauppaan, ei kai tämä penikkavaiva pelkästään venyttelynpuutteesta voi enää johtua?

Silloin tällöin näkee keskustelupalstoilla kommentteja, joissa kirjoittaja päivittelee esimerkiksi, että ei ymmärrä ihmisiä, jotka eivät käytä tukevia urheiluliivejä vaan antavat mennä tissit pomppien pitkin pururatoja. Mieleni pahoitin. Olen vältellyt paljon kehuttujen shock absorbereiden hankkimista, koska edellinen reissu urheiluliivikauppaan oli niin traumatisoiva. Menin rintaliiviliikkeeseen, jollaisista hankin myös muut liivini, ja kysyin, olisiko heillä urheiluliivejä isommillekin. Kyllähän heillä oli, myyjä sanoi, ja tiedusteli, minkä kokoisista lähtisimme sovittelemaan. Liivi liiviltä myyjä kantoi isompaa sovituskoppiin, kunnes löytyi ne, jotka sekä tukivat että sopivat. Näyttivät vähän typeriltä, mutta kun sosiaalinen paine ohjaa urheilurintaliivien käyttöön, päätin ottaa ne. Myyjä kehui, miten hyvät liivit päätin hankkia. "Tässä on tällainen tukitaulukkokin, tietysti pienemmässä koossa ne tukevat enemmän, sopivat ihan kaikkeen, juoksuun, aerobikkiin, ratsastukseen, mutta on nämä tukevat isommissakin koissa. Sinun kohdallasikin tämä tukitaulukko sanoo että ne sopivat erinomaisesti... kävelyyn." Just. Olin juuri ostanut typerännäköiset ylikalliit liivit, jotka soveltuivat tasan siihen samaan, mihin kaarituetut siviilirintaliivinikin.
Kyllä minäkin mielellään ottaisin sellaiset tennispallonpuolikkaat, jotka saa kämmenillään peitettyä eikä tarvitse miettiä, minkälaisiin kuppeihin niitä lähtisi rullaamaan, mutta minä olen saanut sukulahjana tämmöiset saa**nan hunajamelonit, koot eivät yksinkertaisesti riitä useimmissa liivimalleissa. Urheilu- tai muissakaan malleissa. Toiseksi vierastan näitä kaarituettomia liiviversioita, koska vaikka onkin lihava, pitääkö silti näyttää yksitissiseltä? Enkä minä halua litistää näitä kehoa vasten ilman mitään muotoa, ettekä tekään haluaisi minun niin tekevän, jos näkisitte, miltä se näyttää. :D

Paikallisessa budgetsportissa oli kesätuotteiden ale, ja kävimme katsomassa, minkälaista vaatetta ja varustetta siellä olisi tarjolla. Samalla uskaltauduin shock absorbereiden hyllylle. Ja mieleni pahoitin. Kyllähän niitä kuppikokoja oli pidemmälle kuin olin uskaltanut toivoakaan, mutta minkä p*rkeleen takia niiden ympärysten pitää kasvaa samassa suhteessa? Minä olen pienikokoinen ihminen ja minun rintakehän ympärys rintojen alta mitattuna on 80 cm. Miksi, oi miksi siellä hyllyssä oli isoissa aakkosissa vain isoja numeroita, 90, 95, jopa 100? En siis edelleenkään kuulu urheilevien naisten luokkaan, koska en teippaa nännejäni, ettei urheilupaita hankaisi niitä rikki, ja minulla on nähtävästi ympärysmittaan nähden kohtuuttoman isot rinnat. Liikunta ei ilmeisesti kuulu isorintaisille.

Mikä siis on seuraava liikuntahankintani? Sen pitäisi olla rintaliivit, koska juoksumatkojen kasvaessa niiden merkitys korostuu entistä enemmän, eikä minulla ole sellaisia sopivia. Tai sen pitäisi olla lenkkarit, että jalkani saisivat oikeanlaisen tuen pääasiassa asfaltilla juoksuun. Mutta luultavasti se on kuitenkin uudet housut ja jonkinlainen hikeä iholta siirtävä juoksupaita, koska ilman niitä en kohta pääse ovesta ulos, kun kesävaatteilla ei enää tarkene.
Niille jotka ihmettelevät, menenkö lenkillä tissit vapaasti pomppien ilman minkäänlaista tukea, voin kertoa, että minulla on muutama sisäliikuntatoppi, joissa on sisäänommeltuna napakka liiviosa. Tällaisia te pienirintaiset käytätte salilla ilman alla olevia liivejä, mutta minä tietenkin puen päälleni mahdollisimman tukevat tavalliset kaarituetut liivit. Isossa koossa myös siviililiivit ovat tukevia, toisin kuin ne A-B-kupin snoopyliivit, mitä ruotsalaiset vaateketjut tarjoavat ensiliiveiksi. Tottakai nämä hölskyvät mutta eivät kipeydy niin kuin ilman napakkaa päällyskerrosta. Kokeilin tässä kesän aikana niitä ostamiani kävelyliivejä, ja ne oli tosiaan tueltaan onnettomat. Jos jotkut polttaisin niin varmasti ne. Jeesus-teippi olisi varmaan niitä parempi ratkaisu.