torstai 20. syyskuuta 2012

Kateutta ja katkeruutta

Pyrin elämään elämäni niin, että en kadehtisi muita ihmisiä. Muiden onni ei ole minulta pois. Jokaisella on kuitenkin ne omat ongelmansa ja kriisinsä, vaikka ne eivät olisikaan samoja kuin omat. Omassa ulkonäössäni viime aikoina tapahtumattomat muutokset saavat kuitenkin joskus pintaan kohtuuttomuuksia. Koska itse olen elänyt niin kuin pellossa - jatkuvasti laiduntamalla - olisi minusta reilua, että kaikki muutkin pikkulasten äidit olisivat pyöreämmän puoleisia.

Tässä yhtenä päivänä ajattelin terveellisen ja monipuolisen ruokavalion vaikutusta ulkonäköön, en siis vain vyötärön paksuuteen, vaan siihen miltä hiukset, iho, silmäpussit näyttävät, kun ei syö tarpeeksi. Näytänkö itse väsyneeltä, kulahtaneelta, jotenkin harmaalta, vai edes suurinpiirtein terveeltä ja hyvinvoivalta? Ajattelin, että olen mieluummin pullukka kuin kuivakkaaksi kahvi ja tupakka -dieetillä kuihtunut laihduttaja. Pienten lasten äideissä näkee molempia. Mitä pienemmät lapset, sen laihempi kuuluu olla. Jos siis on äiti-kisaa.

Naapurillani on kaksikuinen vauva. Hänellä on pyöreä vatsa ja ylipainoa, edelliset raskauskilot lähtivät määrätietoisella työllä mutta uusi urakka häntäkin odottaisi, jos siihen aikoo ryhtyä. Istuimme perhekerhossa tiistaina ja katsoimme huippuhoikkaa äiti-ihmistä, jolla oli parivuotiaan lisäksi yhdeksänkuinen vauva. Naapurini kysyi minulta, miten nämä muut äidit voivat olla niin hoikkia (ja me ei)? Tätä äitiä katsoessa en todellakaan osannut kertoa vastausta. Virheetön iho, silmänalusissa ei mitään mainittavaa, hyväkuntoiset hiukset ja vartalo kiinteä, ei pelkästään hoikka. Toisilla vain on aikaa, mahdollisuuksia ja tahtoa enemmän, ja ehkä ennen kaikkea tekosyitä vähemmän.

En tunne tätä äitiä, ollenkaan. Luultavasti hän on vain elänyt terveellisesti ja liikunnallisesti jo ennen lasten tekoa, eikä ole antanut tapojensa repsahtaa vain siksi, että pitää valvoa yöllä ja imettää. Luultavasti hän ei ole saanut lahjana kuin korkeintaan järkeä, luultavasti hän on tehnyt töitä vatsansa eteen siinä missä muutkin onnistujat. Ainakin hän näytti niin terveeltä ja hyvinvoivalta, että sellaista ulkonäköä ei kahvilla ja tupakalla ja ruoan skippaamisella saa. On hyvä nähdä aina silloin tällöin näitä tosielämän esimerkkejä. Sen sijaan, että kadehtisin ja katkeroituisin, voin ottaa mallia. Kahvista en luovu, tupakkaa en polta, ja jos kun pyrin terveelliseen ja monipuoliseen ruokavalioon ja riittävään liikuntaan, olen itsekin lähempänä onnistujia.

kuva täältä

2 kommenttia:

  1. Ihana teksti! Juuri näin. Ei saa jäädä murehtimaan liikaa omaa ulkonäköään ja miettimään mistä voisi vielä kiristää vähän lisää! Eletään vaan mahdollisimman terveesti ja yritetään liikkua, niin ei varmasti ainakaan lihomaan päästä :)

    VastaaPoista
  2. Blogissani on sinulle tunnustus! :)

    VastaaPoista