Meinasin ensin, että keho. Mutta kun mielikin. Koko-nainen kaipaa liikkumista. Viime viikolla jäi xycling väliin tärkeiden taloyhtiöasioiden takia, kävin toki ma & ke rataslenkkeilemässä. Ollaan myös siirrytty kävelemään kerhoon noina aamuina (ja puolilta päivin takaisin), joten lenkkini pitenee ajallisesti melkein tunnilla. Perjantai-iltana pötköttelin vauvan kanssa makkarissa nukutushommissa, pikkujätkä paini uuden uninallen kanssa ja koitti löytää hyvää asentoa nukahtamiseen, minä pidin nilkasta kiinni, ettei putoo sängystä, ja ajattelin, että haluaisin lähteä juoksulenkille. Iloinen mainitsi tästä samasta ilmiöstä, jonka oli huomannut. Minä huomasin, että ajatus on itselläni kovin vanha, olen vain tottunut sen hiljentämään hyvin tehokkaasti.
Kun ma-ke liikkuu tehokkaasti, torstaina lepää ihan mielellään, mutta loppuviikosta-viikonlopusta kaipaa kyllä jo uutta repäisyä kotisohvalta. Sinne salille siis.
En toki lähtenyt perjantai-iltana yhdeksältä enää juoksemaan. Saunassa oli käyty ja olin ihan aikuisten oikeasti väsynyt. Mutta lauantaina olisin kyllä joutanut lenkin heittää. Olin vain ehtinyt jo hiljentää sen vienon liikuntatoiveen edelliseltä illalta. Ruokkiahan noita toiveita pitäisi, sillähän ne kovaäänisemmiksi vaatimuksiksi muuttuisivat. Mitä tuli tehtyä, ei voi muuttaa, mutta ehkä seuraavalla kerralla voisin suhtautua siihen erilailla. Näinä väsyneinä hetkinä haluaisin nimenomaan juoksemaan. Tuulettaa päätä ja kroppaa, haukata vähän raitista ilmaa.
Olen muuten ensimmäistä kertaa harkitsemassa elixian jäsenyydestä luopumista. Mitähän tekis? Käyn siellä aika harvoin ja tällä hetkellä muut lajit kiinnostaa enemmän. Mutta entäs sitten, KUN haluaisin xyclingiin tai fitness fusioniin? Entäs jos alan itkeä samantien takaisin pääsyä, kun lähden keskuksesta eropaperit taskussa? En tiedä. Pitäiskö vain alkaa juosta?
Tervetuloa mukaan matkalle hyvinvointiin ja itsensä hyväksymiseen :)
tiistai 15. toukokuuta 2012
sunnuntai 13. toukokuuta 2012
Kuuriluontoista
Kokeilin tässä "just for fun", aikani kuluksi, 20 päivän detox-kuuria. Ajattelin kirjoittaa siitä vähän matkatarinaa tänne, mutta ei siitä paljon käteen jäänyt. Motivaationi lähteä kokeilemaan oli alunperin pelkästään puhdistautumiskuurissa. Että jos elimistöön jotain ylimääräisiä kuona-aineita olisi kertynyt, niin joutaisi noista eroon päästä. Kun aloin tarkemmin tutustua kyseiseen tuotteeseen netissä, sen painoa pudottavia vaikutuksia kehuttiin aika lailla. Tokihan se alkoi houkuttaa, vaikka minä en olekaan noiden pussikuurien ja rasvansiepparien ja muiden "syö mitä p*skaa haluat ja laihdu silti" -tuotteiden kannattaja. Minä kannatan perusterveellistä kotiruokaa ja hitaampaa matkantekoa. Sitä helppoa, jossa ei tarvitse pinnistellä.
No, mitä käteen jäi? Paino tippui kolmena ensimmäisenä päivänä kaksi kiloa. Pissimällä. Aloin kutsua detox-kuuriani kusikuuriksi. Hyvin se tosiaan nesteitä irrotti ja paljonhan sen kanssa piti sen takia sitten juodakin. Päivittäinen litkumäärä oli 12 ml ainetta 1,5 litraan vettä. Sen lisäksi sitten muut juomiset. Tehokkaana liikuntapäivänä saatoin hyvinkin juoda yhteensä 4-5 litraa erilaisia nesteitä. Kuurin lupaamaa energiaboostia en kokenut, myöskään mitään erityistä puhdistautumista ja keventymistä en huomannut. Muutaman päivän kuluttua aloittamisesta sain kasvoihini nokkosihottuman kaltaisia näppylöitä, jotka kestivät muutaman päivän ja hävisivät. Ei ole iho sen kuulaampi ja kirkkaampi kuin aloittaessakaan. Noin puolessa välissä huomasin, että hikeni haisi erilaiselle, oikeastaan kovin samalle kuin entisessä sisäilmaongelmaisessa kodissamme aina aika-ajoin. Lähtikö kuurin myötä liikkeelle jostain elimistöni jemmasta vanhat homeitiöt vai mistä siinä oli kyse, en tiedä.
Mitä sitten sen laihduttaviin ominaisuuksiin tulee, niin niistähän voi olla monta mieltä. Netissä oli kaksi eri listaa, mitä pitää välttää puhdistavan kuurin aikana. Toinen lista kielsi esimerkiksi kahvin ja gluteiinia sisältävät tuotteet kokonaan, toisessa sanottiin, että juo kahvisi mielellään aamupäivällä ja vettä päälle, viljatuotteista vältä valkoista vehnää. Punainen liha oli myös kiellettyjen listalla, mutta itse en ole sitä seitsemääntoista vuoteen syönyt, joten ei ollut uhraus. Piti syödä kasvispainotteisesti ja liikkua vähintään puoli tuntia päivässä, välttää prosessoituja ruokia, herkkuja, alkoholia (sekä tupakkaa ja huumeita). Ei tarvitse olla kovin suuri neropatti huomatakseen, miten kuuri mahdollisesti kiloja pudottaisi. Jos sattuu vaikkapa katkaisemaan hyvän aikaa käynnissä olleen hese-elämäntavan tai perusvihanneksettoman makaronilaatikkokuurin sillä, että kolmen viikon ajan syö paljon kasviksia ja hedelmiä, liikkuu päivittäin ja nesteyttää itsensä hyvin, niin saattaahan siinä hyvinkin muutama kilo lähteä. Ohjeissa kehotettiin vielä kuurin päätteeksi jatkaa nyt opituilla uusilla hyvillä tavoilla. Niinpä niin.
Hyvää teki olla muutama päivä ilman suklaata. Hyvää teki myös palata suklaan ääreen. Mutta nyt olen todistanut itselleni, että pystyn olemaan ilman suklaata jopa useita päiviä putkeen. Minä en sitä tiukinta linjaa noudattanut, enkä tiedä, mihin suuntaan tulokset olisivat sitten kehittyneet. Lisäksi elämäntapani eivät tällä hetkellä ole kovinkaan huonolla tolalla. Päällimmäiseksi mieleen jäi, että tämä vaikutti vähän sellaiselta kesälomakuurilta. Loman alkajaisiksi korkataan puhdistava kuuri, kun on aikaa kiinnittää paremmin huomiota siihen, mitä syö ja pääsee kiireiltään helpommin liikuntaa harrastamaan, ja juoksemaan vessassa työkiireiden estämättä. Kolmen viikon kuurin (vai kesäloman?) jälkeen olo on energinen ja mahtava ja jaksaa taas painaa töissä. En kuitenkaan vähättele kuurin vaikutusta omaan 70 kg:n alitukseeni. Nyt on vain pidettävä huoli siitä, etteivät nuo pari kiloa tule enää IKINÄ takaisin.
No, mitä käteen jäi? Paino tippui kolmena ensimmäisenä päivänä kaksi kiloa. Pissimällä. Aloin kutsua detox-kuuriani kusikuuriksi. Hyvin se tosiaan nesteitä irrotti ja paljonhan sen kanssa piti sen takia sitten juodakin. Päivittäinen litkumäärä oli 12 ml ainetta 1,5 litraan vettä. Sen lisäksi sitten muut juomiset. Tehokkaana liikuntapäivänä saatoin hyvinkin juoda yhteensä 4-5 litraa erilaisia nesteitä. Kuurin lupaamaa energiaboostia en kokenut, myöskään mitään erityistä puhdistautumista ja keventymistä en huomannut. Muutaman päivän kuluttua aloittamisesta sain kasvoihini nokkosihottuman kaltaisia näppylöitä, jotka kestivät muutaman päivän ja hävisivät. Ei ole iho sen kuulaampi ja kirkkaampi kuin aloittaessakaan. Noin puolessa välissä huomasin, että hikeni haisi erilaiselle, oikeastaan kovin samalle kuin entisessä sisäilmaongelmaisessa kodissamme aina aika-ajoin. Lähtikö kuurin myötä liikkeelle jostain elimistöni jemmasta vanhat homeitiöt vai mistä siinä oli kyse, en tiedä.
Mitä sitten sen laihduttaviin ominaisuuksiin tulee, niin niistähän voi olla monta mieltä. Netissä oli kaksi eri listaa, mitä pitää välttää puhdistavan kuurin aikana. Toinen lista kielsi esimerkiksi kahvin ja gluteiinia sisältävät tuotteet kokonaan, toisessa sanottiin, että juo kahvisi mielellään aamupäivällä ja vettä päälle, viljatuotteista vältä valkoista vehnää. Punainen liha oli myös kiellettyjen listalla, mutta itse en ole sitä seitsemääntoista vuoteen syönyt, joten ei ollut uhraus. Piti syödä kasvispainotteisesti ja liikkua vähintään puoli tuntia päivässä, välttää prosessoituja ruokia, herkkuja, alkoholia (sekä tupakkaa ja huumeita). Ei tarvitse olla kovin suuri neropatti huomatakseen, miten kuuri mahdollisesti kiloja pudottaisi. Jos sattuu vaikkapa katkaisemaan hyvän aikaa käynnissä olleen hese-elämäntavan tai perusvihanneksettoman makaronilaatikkokuurin sillä, että kolmen viikon ajan syö paljon kasviksia ja hedelmiä, liikkuu päivittäin ja nesteyttää itsensä hyvin, niin saattaahan siinä hyvinkin muutama kilo lähteä. Ohjeissa kehotettiin vielä kuurin päätteeksi jatkaa nyt opituilla uusilla hyvillä tavoilla. Niinpä niin.
Hyvää teki olla muutama päivä ilman suklaata. Hyvää teki myös palata suklaan ääreen. Mutta nyt olen todistanut itselleni, että pystyn olemaan ilman suklaata jopa useita päiviä putkeen. Minä en sitä tiukinta linjaa noudattanut, enkä tiedä, mihin suuntaan tulokset olisivat sitten kehittyneet. Lisäksi elämäntapani eivät tällä hetkellä ole kovinkaan huonolla tolalla. Päällimmäiseksi mieleen jäi, että tämä vaikutti vähän sellaiselta kesälomakuurilta. Loman alkajaisiksi korkataan puhdistava kuuri, kun on aikaa kiinnittää paremmin huomiota siihen, mitä syö ja pääsee kiireiltään helpommin liikuntaa harrastamaan, ja juoksemaan vessassa työkiireiden estämättä. Kolmen viikon kuurin (vai kesäloman?) jälkeen olo on energinen ja mahtava ja jaksaa taas painaa töissä. En kuitenkaan vähättele kuurin vaikutusta omaan 70 kg:n alitukseeni. Nyt on vain pidettävä huoli siitä, etteivät nuo pari kiloa tule enää IKINÄ takaisin.
Tunnisteet:
detox,
laihtuminen,
liikunta,
paino,
tuloksia
torstai 10. toukokuuta 2012
Myydään Torstain tuulipuku kokoa 42
TÄYSIN TARPEETTOMANA.
Ostin eilen ulkoiluhousut kokoa 36.
(Ei välitetä siitä seikasta, että minkään muun mallin housut eivät kokona 36 menisi päälle.)
Hiljaa hyvä tulee.
Poika 9 kk, minä 69,3 kg.
Yhdeksän kiloa alaspäin yhdeksässä kuukaudessa.
Edellisestä mittauksesta -14,5 cm.
Käyn vaa'alla melkein joka päivä. Se sopii minulle. Mitä enemmän otoksia, sen luotettavampaa dataa. Merkitsen painot ylös ja katson kokonaisuutta. Jos jonain päivänä on kuusisataa grammaa enemmän kuin edellisenä päivänä, katson, mitä oli edellisellä viikolla, ja useimmiten olen taas tyytyväinen. Paitsi, jos silloinkin oli huomattavasti vähemmän. Kävin välillä tässä taas 70 puolella, mutta ei se minua hermostuta. Käynti 71-72 kg:ssa hermostuttaisi.
Mittaan itseni neljän viikon välein (nyt meni viisi ja puoli viikkoa). Sekin sopii minulle. Tiheämmällä mittauksella ei tässä vauhdissa tuloksia kovin merkittävästi tulisi. Olen onnellisempi siitä, että vyötäröstä lähtee neljässä viikossa yksi sentti kuin epämääräisiä millejä viikon tai kahden välein. En minä niitä lukuja muutenkaan millilleen mittaa. Paitsi allit puolen sentin tarkkuudella. Siinä kun se puolisenttiä on huomattavasti merkittävämpi muutos kuin rinnanympäryksessä.
Ostin eilen ulkoiluhousut kokoa 36.
(Ei välitetä siitä seikasta, että minkään muun mallin housut eivät kokona 36 menisi päälle.)
Hiljaa hyvä tulee.
Poika 9 kk, minä 69,3 kg.
Yhdeksän kiloa alaspäin yhdeksässä kuukaudessa.
Edellisestä mittauksesta -14,5 cm.
Käyn vaa'alla melkein joka päivä. Se sopii minulle. Mitä enemmän otoksia, sen luotettavampaa dataa. Merkitsen painot ylös ja katson kokonaisuutta. Jos jonain päivänä on kuusisataa grammaa enemmän kuin edellisenä päivänä, katson, mitä oli edellisellä viikolla, ja useimmiten olen taas tyytyväinen. Paitsi, jos silloinkin oli huomattavasti vähemmän. Kävin välillä tässä taas 70 puolella, mutta ei se minua hermostuta. Käynti 71-72 kg:ssa hermostuttaisi.
Mittaan itseni neljän viikon välein (nyt meni viisi ja puoli viikkoa). Sekin sopii minulle. Tiheämmällä mittauksella ei tässä vauhdissa tuloksia kovin merkittävästi tulisi. Olen onnellisempi siitä, että vyötäröstä lähtee neljässä viikossa yksi sentti kuin epämääräisiä millejä viikon tai kahden välein. En minä niitä lukuja muutenkaan millilleen mittaa. Paitsi allit puolen sentin tarkkuudella. Siinä kun se puolisenttiä on huomattavasti merkittävämpi muutos kuin rinnanympäryksessä.
maanantai 7. toukokuuta 2012
Hupsistakeikkaa
Oli jotenkin punkero-olo. Pitsaakin olin syönyt. Farkutkin tuntuivat jotenkin erityisen tiukoilta tänään, niitä sai oikein nyhtää pois päältä. Lähtihän ne vihdoin, vaikka harmittikin. Sitten katsoin niitä sängyn päälle heittämiäni murheenkryynejä, miksei ne muka sen helpommin riisuuntuneet. Niissä oli nappi ja vetoketju vielä kiinni...
Kuulin kahdesta suusta tänään näyttäväni laihtuneelta. Oliskohan sittenkin pitänyt uskoa?
Kuulin kahdesta suusta tänään näyttäväni laihtuneelta. Oliskohan sittenkin pitänyt uskoa?
Mielikuvaharjoittelua
Kannustan kaksivuotiastani kävelemään. Silloinkin, kun ei oikein huvittaisi, esimerkiksi autolta kotiovelle. Se on kuulkaa joskus loputtoman pitkä matka. Koko parkkipaikan yli. Ostettiin lapselle uudet lenkkarit (fuksianpunaiset, Hello Kitty, kaksi tarraa) ja ne onkin nopeat lenkkarit. "Kylläpä sinä hienosti jaksoit juosta, kun sulla on nuo nopeat lenkkarit jalassa." Ja lapsi kävelee, juoksee. On iloinen ja ylpeä. Niin minäkin.
Illalla alamme hokea tuntia ennen nukkumaan menoa "Oletpa sinä väsynyt, onneksi kohta pääset nukkumaan. Voi miten on uniset silmät!" Ja lapsi uskoo. Ja haukottelee. Menee valitsemaan iltasatua, kun onneksi kohta pääsee nukkumaan.
Mitä kannustavaa keksisin itselleni? Sinä olet vahva ja voimakas, kun jaksat kantaa kaksi nukkuvaa lasta parkkipaikalta kotiin! Olet fiksu ja osaava, kun maltat syödä ensin omenan, vaikka mieli huutaa muumikeksejä. Näytät hyvältä uusissa vaatteissasi, vaikket vielä ole tavoitteessasi.
Kaikille niille, jotka kaipaavat kannustusta. Kaikille niille, jotka kamppailevat motivaation kanssa. Kaikille niille, joiden mielestä vasta viiden kilon päästä on parempi. Kuuntele tämä, tämä kertoo sinusta.
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!
Illalla alamme hokea tuntia ennen nukkumaan menoa "Oletpa sinä väsynyt, onneksi kohta pääset nukkumaan. Voi miten on uniset silmät!" Ja lapsi uskoo. Ja haukottelee. Menee valitsemaan iltasatua, kun onneksi kohta pääsee nukkumaan.
Mitä kannustavaa keksisin itselleni? Sinä olet vahva ja voimakas, kun jaksat kantaa kaksi nukkuvaa lasta parkkipaikalta kotiin! Olet fiksu ja osaava, kun maltat syödä ensin omenan, vaikka mieli huutaa muumikeksejä. Näytät hyvältä uusissa vaatteissasi, vaikket vielä ole tavoitteessasi.
Kaikille niille, jotka kaipaavat kannustusta. Kaikille niille, jotka kamppailevat motivaation kanssa. Kaikille niille, joiden mielestä vasta viiden kilon päästä on parempi. Kuuntele tämä, tämä kertoo sinusta.
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!
lauantai 5. toukokuuta 2012
Liikunnasta kipee ja väsymyksestä apee
Ja vettäkin sataa. No, semmosta se elämä välillä on. Ei voi aina olla kesä. :)
Nauhoitin yleltä yhden jumpan kerran, kun luvassa oli lihaskuntojumppaa, jossa kuitenkin pyritään pitämään syke jonkin verran korkealla. (Nauhoitustiedoissa lukee 1.1.2012, yhtään en itse olisi osannut sanoa, että joo, uuden vuoden ja uuden vuoden lupausten kunniaksi tässä tämmöinen jumppa.) Olen joskus satunnaisesti niitä jumppia vilkuillut, enkä ole oikeastaan kokenut olevani kohderyhmää. En tiedä miksi. Tämä uuden vuoden jumppa on kuitenkin tosi hyvä. Olen tehnyt sen vasta pari-kolme kertaa mutta joka kerta todennut, että tehokas on joo tehokas. Kutsun sitä hullujen akkojen jumpaksi (kaikella kunnioituksella Annea ja Katjaa kohtaan!) koska ensimmäisen kerran sitä seuratessani itkin ja kiroilin estottomasti, että eikö tämä voi nyt jo loppua, ja en todellakaan tarvitse lisähaastetta liikkeeseen.
No eilen se sujui jo paremmin. Enää ei tullut itku. Eikä kirosanoja. Hiki ja hyvä olo kylläkin. Nyt tuntuu pakaroissa. Huomasin myös, että lonkankoukistajani ovat taas sen verran kireällä, että jos en jotain asialle tee, talvinen vaiva tulee takaisin. (Ja enhän minä tee.) Venytellä pitäisi siis oikein urakalla.
Tänään saan myös hierojan meille yökylään pöytänsä kanssa, joten lihashuoltoa on odotettavissa. Jee!
Eiköhän tämä päivä tästä ala taas toiminnalliseksi muuttumaan, vaikka nyt tekisi mieli vetäytyä peiton alle ja antaa muiden hoitaa kaikki maailman asiat, ettei minun tarvitsisi. Väsyttää, koska nahkavekkarini ilmoitti minulle tänäaamuna viideltä, että ei soisi minun nukkuvan vaan parempi puuha minulle olisi aamupuuron keitto. No eihän siinä, tässä firmassa pääsee vähemmällä, kun tottelee työnantajaansa samantien. Vaikka täytyy kyllä myöntää, että pomo sai istua lattialla ja katsoa Unelmatarhaa ensimmäiset puoli tuntia, kun minä totutin itseäni valveilla oloon pötköttämällä sohvalla viltin alla silmät tiukasti kiinni. Ei voi aina olla nopee startti. Huomenaamulla minä nukun pitkään. Ainakin puoli kahdeksaan!
Nauhoitin yleltä yhden jumpan kerran, kun luvassa oli lihaskuntojumppaa, jossa kuitenkin pyritään pitämään syke jonkin verran korkealla. (Nauhoitustiedoissa lukee 1.1.2012, yhtään en itse olisi osannut sanoa, että joo, uuden vuoden ja uuden vuoden lupausten kunniaksi tässä tämmöinen jumppa.) Olen joskus satunnaisesti niitä jumppia vilkuillut, enkä ole oikeastaan kokenut olevani kohderyhmää. En tiedä miksi. Tämä uuden vuoden jumppa on kuitenkin tosi hyvä. Olen tehnyt sen vasta pari-kolme kertaa mutta joka kerta todennut, että tehokas on joo tehokas. Kutsun sitä hullujen akkojen jumpaksi (kaikella kunnioituksella Annea ja Katjaa kohtaan!) koska ensimmäisen kerran sitä seuratessani itkin ja kiroilin estottomasti, että eikö tämä voi nyt jo loppua, ja en todellakaan tarvitse lisähaastetta liikkeeseen.
No eilen se sujui jo paremmin. Enää ei tullut itku. Eikä kirosanoja. Hiki ja hyvä olo kylläkin. Nyt tuntuu pakaroissa. Huomasin myös, että lonkankoukistajani ovat taas sen verran kireällä, että jos en jotain asialle tee, talvinen vaiva tulee takaisin. (Ja enhän minä tee.) Venytellä pitäisi siis oikein urakalla.
Tänään saan myös hierojan meille yökylään pöytänsä kanssa, joten lihashuoltoa on odotettavissa. Jee!
Eiköhän tämä päivä tästä ala taas toiminnalliseksi muuttumaan, vaikka nyt tekisi mieli vetäytyä peiton alle ja antaa muiden hoitaa kaikki maailman asiat, ettei minun tarvitsisi. Väsyttää, koska nahkavekkarini ilmoitti minulle tänäaamuna viideltä, että ei soisi minun nukkuvan vaan parempi puuha minulle olisi aamupuuron keitto. No eihän siinä, tässä firmassa pääsee vähemmällä, kun tottelee työnantajaansa samantien. Vaikka täytyy kyllä myöntää, että pomo sai istua lattialla ja katsoa Unelmatarhaa ensimmäiset puoli tuntia, kun minä totutin itseäni valveilla oloon pötköttämällä sohvalla viltin alla silmät tiukasti kiinni. Ei voi aina olla nopee startti. Huomenaamulla minä nukun pitkään. Ainakin puoli kahdeksaan!
tiistai 1. toukokuuta 2012
Vappupäivän kunniaksi
Tänään laitan parvekkeen kesäkuntoon. Tai siihen kuntoon, että se odottaa kesän kukkasia. Kaksivuotiaan kanssa istutettiin orvokit laatikkoon, sen se on nyt vähän näköinenkin :) Jospa ne siitä vielä tokenisivat. :) Vappuaikataulu ei ole tekosyy jättää xyclingiä väliin, koska vaikka muutoksia lukkarissa onkin, ei sentään mun sisäpyöräilyn kohdalla. Tällä hetkellä en kyllä tiedä, jaksanko illalla sinne raahautua, viime yö kun meni pojan unirytmin parantamispyrkimyksissä melko tarkkaan kolmesta eteenpäin. Eilen oli raskas shoppailureissu kaupungille, oltiin lasten kanssa kaikki itkuväsyneitä, kun tultiin takaisin (no miestä itketti vähiten, mutta minä olisin ollut valmis siihen samaan kuoroon). Tänään vuorossa on tivoli. Joo, taitaa xycling jäädä väliin ihan luonnostaan. Huomenna sitten rataslenkkeilemään.
Semmosta tuossa yöllä vauvan kanssa keinutuolitellessa ajattelin, että vaikka käynkin elixiassa ja käytössäni sielläkin on kuntosali (jota en käytä) hankin avaimen meidän taloyhtiön (rupuiselle) kuntosalille, koska se on tuossa naapuritalossa ja siinä maksuna on vain avainpantti (30 euroa) eikä muita kuluja sen jälkeen. Miehellä on jo avain sinne, mutta "ei aikaa" käyttää salia. Joo, käy päivätöissä ja hoitaa sit illat lapsia, sillä aikaa kun minä luuhaan netissä, ja sunnuntaisin sali ei ole auki. Mutta silti ei ole aikaa? No jos minä palkkaisin esikoisen pärjäämään pikkusisarustensa kanssa ja raahaisin miehen vaikka lauantaisin salille, niin saatais keskenämme laatuaikaa ilman lapsia ja samalla vähän lihaskuntoiltua (siellä on kahvakuuliakin).
Sen avaimen olen jo aiemmin päättänyt hankkia. Esikoisesta en saanut lenkkiseuraa, katsotaan miten tässä käy. Tuleeko ne parhaat ideat tosiaan väsyneenä keskellä yötä mieleen vai miten se menikään? Joku siellä salilla rupee joka tapauksessa käymään, vaikka väkisin!
Hyvää vappua kaikille :)
Semmosta tuossa yöllä vauvan kanssa keinutuolitellessa ajattelin, että vaikka käynkin elixiassa ja käytössäni sielläkin on kuntosali (jota en käytä) hankin avaimen meidän taloyhtiön (rupuiselle) kuntosalille, koska se on tuossa naapuritalossa ja siinä maksuna on vain avainpantti (30 euroa) eikä muita kuluja sen jälkeen. Miehellä on jo avain sinne, mutta "ei aikaa" käyttää salia. Joo, käy päivätöissä ja hoitaa sit illat lapsia, sillä aikaa kun minä luuhaan netissä, ja sunnuntaisin sali ei ole auki. Mutta silti ei ole aikaa? No jos minä palkkaisin esikoisen pärjäämään pikkusisarustensa kanssa ja raahaisin miehen vaikka lauantaisin salille, niin saatais keskenämme laatuaikaa ilman lapsia ja samalla vähän lihaskuntoiltua (siellä on kahvakuuliakin).
Sen avaimen olen jo aiemmin päättänyt hankkia. Esikoisesta en saanut lenkkiseuraa, katsotaan miten tässä käy. Tuleeko ne parhaat ideat tosiaan väsyneenä keskellä yötä mieleen vai miten se menikään? Joku siellä salilla rupee joka tapauksessa käymään, vaikka väkisin!
Hyvää vappua kaikille :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)