Myydään Torstain tuulipuku kokoa 42

TÄYSIN TARPEETTOMANA.

Ostin eilen ulkoiluhousut kokoa 36.
(Ei välitetä siitä seikasta, että minkään muun mallin housut eivät kokona 36 menisi päälle.)

Hiljaa hyvä tulee.
Poika 9 kk, minä 69,3 kg.
Yhdeksän kiloa alaspäin yhdeksässä kuukaudessa.
Edellisestä mittauksesta -14,5 cm.

Käyn vaa'alla melkein joka päivä. Se sopii minulle. Mitä enemmän otoksia, sen luotettavampaa dataa. Merkitsen painot ylös ja katson kokonaisuutta. Jos jonain päivänä on kuusisataa grammaa enemmän kuin edellisenä päivänä, katson, mitä oli edellisellä viikolla, ja useimmiten olen taas tyytyväinen. Paitsi, jos silloinkin oli huomattavasti vähemmän. Kävin välillä tässä taas 70 puolella, mutta ei se minua hermostuta. Käynti 71-72 kg:ssa hermostuttaisi.

Mittaan itseni neljän viikon välein (nyt meni viisi ja puoli viikkoa). Sekin sopii minulle. Tiheämmällä mittauksella ei tässä vauhdissa tuloksia kovin merkittävästi tulisi. Olen onnellisempi siitä, että vyötäröstä lähtee neljässä viikossa yksi sentti kuin epämääräisiä millejä viikon tai kahden välein. En minä niitä lukuja muutenkaan millilleen mittaa. Paitsi allit puolen sentin tarkkuudella. Siinä kun se puolisenttiä on huomattavasti merkittävämpi muutos kuin rinnanympäryksessä.

Hupsistakeikkaa

Oli jotenkin punkero-olo. Pitsaakin olin syönyt. Farkutkin tuntuivat jotenkin erityisen tiukoilta tänään, niitä sai oikein nyhtää pois päältä. Lähtihän ne vihdoin, vaikka harmittikin. Sitten katsoin niitä sängyn päälle heittämiäni murheenkryynejä, miksei ne muka sen helpommin riisuuntuneet. Niissä oli nappi ja vetoketju vielä kiinni...

Kuulin kahdesta suusta tänään näyttäväni laihtuneelta. Oliskohan sittenkin pitänyt uskoa?

Pääsiäistä ja painavaa asiaa!

On ollut mukavan liikunnallinen pääsiäinen, zumbaa ja xyclingiä, kun on ollut lapsenvahti (=mies) paremmin käytettävissä ja enemmän aikaa annettavissa kaikille - myös itselleni, sekä etenkin mainiota liikuntaseuraa. :) Pahoja nää pitkät pyhät kotiäidille, kun menee lopullisesti sekaisin siitä, mikä päivä tänään on ja mitä sillä on väliä.

Oon tässä miettinyt, että minulla on selkeästi pari lukkoa tässä painonpudotukseni esteenä, joten niistä olisi aika päästä eroon. Ensinnäkin 70 kg:n alituksesta on tullut minulle ihan mahdoton tehtävä. En tiedä miksi, mutta näyttää siltä, että heitän kapuloita (=suklaata) rattaisiin heti, kun alan lähestyä 71 kg:n alapäätä.

Olen kuitenkin sen virstanpylvään ohittanut onnistuneesti ennenkin, teknisesti ottaen kahdesti: Painoin noin 68 kg, kun mentiin naimisiin 2008, ja sairastuin kamalaan kuolemantauti-influessaan heti-kohta häiden jälkeen, niin että veljeni heittäessä painonpudotushaasteen siinä samana syksynä, painoni oli kivunnut juuri ja juuri 70 kg:n puolelle. Olisko ollut 70,4 tai jotain, ei mitenkään erityisen paljon yli. Voitin muuten sen haasteen. Laihduin 64 kiloiseksi juuri ennen joulua - ja joulumässäilyä - ja raskautta. Toisen kerran alitin 70 kg pudottaessani juurikin noita raskauskiloja neiti 2 veen syntymän jälkeen. Saavutin 68 kg ja sittenpä olinkin taas raskaana. Nyt olisi aika heivata itseni sille toiselle puolelle jälleen, mutta miksi ihmeessä se nyt on niin pirun vaikeaa? Mulla on kuitenkin vielä melkein kymppikiloa normaalipainon rajaan, että ei tässä nyt mistään ihan viime rutistuksesta ole kyse.

Toinen lukko näyttää olevan raskauskilot. Niitä kun ei ole enää monta jäljellä, ja niistä eroon pääseminen vaatisi sitä 70 kg:n alittamista, niin tämä painonputoaminen on kyllä tyssännyt tähän ihan kokonaan. Painoin jo lokakuussa saman verran kuin nyt. Teen vain sen verran, että paino ei nouse, mutta ei se tällä yrittämällä laskekaan.

Ajattelin siis, että en pudotakaan enää näitä raskauskiloja vaan ihan vain rehellisiä ylikiloja, niitä kun minulla riittää ihan muille jakaa. Ei sillä, että kellekään teille niiden soisin siirtyvän. :) Ja sen sijaan, että yrittäisin väkisin alittaa maagisen 70 kg, otin tavoitteeksi pudottaa 2,5 kg. Ihan tässä kevään aikana. Ihan riippumatta siitä, että sen pudotuksen jälkeen paino nyt vaan sattuu sitten alkamaan Kuutosella. Se on minulle iso juttu, mutta teen siitä ihan mahdottoman pienen jutun. Kaksi ja puoli kiloa on kuitenkin ihan hirmutosi pieni määrä, kun ne eivät edes ole ne viimeiset kaksijapuolikiloa.

Ans kattoo kuin käy.