Elixiatreeniviikko ja liikuntapäiväkirja

Elixian tutustumisviikko on ohi. Onneksi on, en millään jaksaisi treenata niin paljon ja tehokkaasti viikosta toiseen. Yhden tehoviikon nyt pystyy elämästään lohkaisemaan, vaikka täytyy myöntää, että viikon muut menot ja teot rakentuikin sitten elixian lukujärjestyksen ympärille.

Maanantaina kävin puolen tunnin xycling + puolen tunnin power -yhdistelmässä. Tuli hirveen kiireen tuntu, en tykännyt fiiliksestä, vaikka itse treeni ihanan tehokas olikin. Kiire kun jatkui vielä pukkarin puolellakin, kun lapset oli parkissa ja se oli menossa kiinni kymmenen minuutin päästä tunnin loppumisesta. Lapsiparkki saa kiitosta, välinpitämättömät ja töihin vain keskenään seurustelemaan tulleet hoitsut olivat (luonnollisestikin?) vaihtuneet ihmisiin, jotka välittivät asiakkaistaan, eli lapsista.

Tiistaina kävin Fast, Fit & Fabulous -tunnilla, jota edelleen suosittelen lämpimästi kaikille, joilla siihen on mahdollisuus. Tanssitunneilla minulla on kaksi vasenta jalkaa tai jos mahdollista, kaksi naapurin vanhan ukon jalkaa: ei nouse, ei ainakaan tahdissa. Tässä ei tarvinnut hankalia koreografioita pelätä eikä silti jyystää naama peruslukemilla jotain sivulle-viereen askellusta. Nauratti, treenasi, tehosi. Erityisplussa myös ohjaajalle. :)

Keskiviikkona haastoin itseni ja koko olemiseni RAWissa, joka on saanut inspiraationsa taistelulajeista. Olen ennen käynyt elixian kuntonyrkkeilyssä ja rakastanut sitä koko olemuksellani, joten RAW sopi minulle kuin nyrkki silmään. En kyllä nähnyt siinä kovin monta eri taistelulajia, lähinnä sen (varjo)nyrkkeilyn ja jotain potkuja, mutta ei haittaa minua. Tätä tuntia tulee ikävä. Tosin puolen tunnin kohdalla en vakavasti ottaen ollut varma, näenkö tunnin loppua vai korjaako kuolema minut ennen sitä, mutta tässä sitä vaan edelleen sätkitään.

Torstaina annoin itselleni vaihtoehdoksi kevyen palauttelevan easy xyclingin (45 min) heti aamusta tai kahvakuulatunti iltapäivässä. Kun aamulla kampesin itseäni himotreeniputken kuudetta päivää varten pystyyn, totesin, että vaikka mitä mieli tekisi tehdä, on tänään palauteltava, ei muuta. En ole kuulkaas koskaan yhtä lepsulla pyöräilytunnilla ollut, enkä koskaan ole onnistunut polkemaan niin nätisti kestävyyskuntoa kohottavalla matalalla sykealueella. Ohjaaja oli joko erityisen löysä tai erityisen taitava, mutta juuri siihen hetkeen, kun palauttavaa olin hakemassa, tuo tunti oli kuin minun tarpeisiini räätälöity.

Kevyt, palautteleva treeni sai myös mielessäni nyt sen täyden merkityksen, mitä sen pitäisi olla, minä kun en ole koskaan oikein tajunnut niiden päälle, tai ajatellut treenaavani niin paljon, että pitäisi erityisen aktiivisesti palautella - että pelkkä sohvaperunointi ei ehtisi palauttaa elimistöä pelikuntoon ennen seuraavaa treenikertaa. Ehkä siinä on se tosiurheilijoiden ja harrastelijoiden ero, se, että tällä harrastemäärällä ei pitäisi itseään enää ihan 1-3 krt/vko-aloittelijaksi laskea.

Perjantaina menin sitten uudelleen pyöräilemään, tällä kertaa "tosimielellä" 45 min ja puolen tunnin fitball siihen päälle. Kyljet oli vieläkin kipeät keskiviikosta ja hyvästi fitballin kanssa rasittuivat lisää. Sellaisen dramaattisen treenipuutteen huomasin, että kyllä on pilatesta ja jokaisen raskaana olleen vatsajumppaohjeita veivattu ja noudatettu. Tarkkaan olen kuunnellut ja ottanut opikseni, että jos haluaa litteän vatsan, (pelkistä) perinteisistä rutistuksista ja istumaannousuista ei ole mitään hyötyä, hienosti olen markkinamiesten (tai whatnot) hypetyksen niellyt ja huoltanut sisäkerrosta.

Keskivartalon tukilihakset ovat kyllä terästä (tai ainakin keskivertokuosissa) mutta jumalauta meikäläisen suorat vatsalihakset ovat varmaan viimeistä säiettä myöten näivettyneet, minä en istumaannousuja kertakaikkiaan pysty tekemään! Jos ei ole ihan niitä vartavasten lepuutetut lihakset, lapoja enempää ei lattiasta nouse! Arvatkaa hävettääkö, ja hävettikö kirkkaastivalaistussa, isoilla peileillä päällystetyssä jumppasalissa eturivissä. Katsoin itseäni peilistä ja näin itseni paljon isompana kuin kaikki muut. Isompana kuin vieressä jumppaava teinikeijukainen, isompana kuin toisella puolella naama punaisena vääntävä aikuinen mies. Päänikin näytti isommalta kuin noiden kahden yhteensä. Joskus oma (väärä) kehonkuva ottaa vallan, vaikka kuin tietäisi itse paremmin.

Lauantain huhkin pihatalkoissa, joten jätin suosiolla suunnittelemani powerin väliin. Kuusi tuntia vierähti pihalla haravaan nojaten ja grillimestarina päsmäröiden mutta tulipa sitä itsekin sen verran huhkittua, että kädessä on rakko ja kyljet edelleen kipeänä. Sunnuntaiaamuna minun piti mennä 10:30 alkavaan zumbaan, mutta kotona klo 10:20 totesin, että voin lopettaa jumppakassin pakkaamisen, en millään kulkuneuvolla ehdi ajoissa. Muuhun aikatauluun ja jumppaonnistumiskokemuksien hakemiseeni ei muut tarjolla olevat tunnit sopineet, joten elixiaviikkoni olikin sitten siinä. Salille en halunnut lähteä, koska en halunnut.

No tuliko minusta elixialainen? Ei tältä istumalta. Ihanaa, tuttua ja turvallistahan se oli, mutta myös tiukasti aikataulutettua ja rajaavaa. Sain tänään markkinointipuhelun ja lupasin palata asiaan syksyllä. Kesällä en perinteisesti ole koko keskusta päin katsellutkaan, mutta pieni kaipuu vanhaan kumppaniin jäi. Markkinointipuhelun toisessa päässä luvattiin uutta tutustumisviikkoa syksylle, eihän se pahalta kuulosta. :) Nyt minun kuitenkin täytyy miettiä melko tarkkaan, että mitä liikunnallisia tavoitteita minulla on. Se on nimittäin melko varmaa, että juoksut ja kotizumbat jäävät kuntokeskusjäsenyyden myötä väkisinkin vähemmälle. Jäävät, vaikka kuin sanoisin, että tottakai minä juoksua jatkan. Juoksussa minulla on kuitenkin uusi kumppani, eikä uuden kumppanin kanssa vanha suola saisi pahemmin janottaa.

Ruokapäiväkirja

No miten se panikoijan eilinen ruokapäivä sitten meni? No suurin piirtein näin:

Aamupuuro. Pahoittelen, kuva ei ole saman päivän, seassa oli  pelkkää omenaa, ei banaania. Mutta saanette varmaan ideasta kiinni? Lisäksi kuppi kahvia maidon kanssa.

Tämä on se lounas, josta paniikki alkoi. Kyllähän sen tuosta jo kertavilkaisulla näkee, että ei se ihan hese-aterialle pärjää lihottavuudessaan. Tän kanssa lasillinen maitoa.

Päivällisellä poikkeuksellisesti spagettia, juuri kun pääsin sanomasta, etten  oikeastaan syö pastaa. Tuo aneemisen näköinen ruilautus siinä päällä on lohisuikaleista tehtyä kastiketta. Ilmeisesti upposi spagetin väleihin, kun näyttää... ei oikeastaan ollenkaan herkulliselta. Porkkanaraaste sai ajaa salaatin asiaa tässä vaiheessa iltaa.

Sitten ne kootut selitykset:

• Join lounaan ja päivällisen välissä kupin kahvia ja söin kaksi juusto-ruisleipää. Ei tullut kuvattua niitä.
• Yhtä poikkeuksellisesti kuin päivällisellä spagettia, syön kaksi kala-ateriaa päivässä, varsinkin että molemmat lohta. Mutta mies kävi kaupassa hakemassa ohjeella "jotain lihaa". Se on meillä aina käsittänyt enemmän kuin vain punaisen lihan.
• Illalla yleensä syön rahkaa ja ananasta tai marjoja. Nyt ei ollut nälkä eikä tehnyt mieli. Varmaan siksi, kun  päivällinen meni melko myöhään, ja olin tosi väsynyt. Mutta iltapalan väliin jäämisen takia kalorit jäi himpun verran alle 1500. Ei ihan ollut tarkoitus.

Tälle päivälle ei ole suunnitelmia. Hullujen akkojen jumpan ajattelin jossain välissä vetäistä.

Olkapää

Olen pitkään harmitellut omaa kovin ryhditöntä olemusta. Rinnat painaa etumuksen kumaraan, selän puolelta ei tukea ole odotettavissa, hartiat luisuvat viistosti kohti lattiaa.

Tässä eräänä päivänä huomasin kuitenkin, että olen saanut jostain olkapäät. Täysin käsittämätöntä, mutta luisuminen loppui siihen. En tarkalleen ottaen tiedä, mistä ne ovat tulleet, mutta lihasta se on eikä läskiä, enkä viitsi pahemmin kyseenalaistaa, kuuluuko ne mulle vai onko jonkun muun treeni nyt osunut vähän väärään kohtaan. Pidetään nämä. Kahvakuulaan en ole "ennättänyt" koskea kesän jälkeen, enkä salillakaan ole kovin monta kertaa vielä kerennyt käymään, että se selittäisi tämän. Olen alkanut epäillä, että siitä on nyt vain sulanut pehmikettä edestä pois ja siksi jossain vaiheessa elämääni tekemäni tulokset ovat alkaneet nyt näkyä. Pilateksessa olen opetellut hartiarenkaan tasapainottamista ja sekin on tuottanut tulosta.

Ei ehkä vanhakaan ole täysin kehityskelvoton. Kyllä tästä vielä paketti kuntoon saadaan.

Salia ja jumppaa

Syysloman takia kolmevuotiaan kerho on lomalla tämän viikon ja niinpä parintunnin rataslenkkini vaihtui eilen kahdenkymmenen minuutin zumbaksi ja kehnoksi yritykseksi tehdä vähän vatsalihasjumppaa. Jätkänpätkä nimittäin halusi mennä selän taakse joka kerta, kun lapaluuni maasta irtosivat. Samoin hän halusi pyöriä minun ympäri zumban tahtiin. Siinä on hankala sivuaskelta ottaa, kun pitää yksivuotiasta väistellä. No minä ajattelin, että eiköhän tämä ollut nyt sitten tässä.

Venyttelin vähän paremmin kuin jumppasin, kerrankin kaikki lihasryhmät läpi. Mallia otin täältä, tykkään selkeistä ohjeista, joissa on malli-ihmisen lisäksi vielä luurankokin näyttämässä, mihin lihakseen venytys vaikuttaa. En asu Joensuussa, enkä ole sieltä kotoisin, joten en tiedä, onko tämä Niko muuten mistäänkotoisin, mutta ei kai se ihan kokonaan huono voi olla, kun on noin hyvät venyttelyohjeetkin. :)

Illalla avautui kuitenkin mahdollisuus käydä salilla. Siellä oli naisten vuoro, joten kävin siellä eka kertaa yksin. Hassua. Olen kulkenut ryhmäliikuntatunneilla sen seitsemän vuotta yksin, ja nyt tuntui orvolta mennä itsekseen viereisen talon alakertaan. :) Mutta sali oli pimeänä, niin eihän siinä oikein muuta kuin valot ja radio päälle vaan ja töihin. Tällä kertaa sinne tuli sitten kaksi muutakin raudanhalveksujaa, tosin taisin häiritä heidän ikiomaa naistenvuoroaan, kun tunnelma muuttui enemmänkin vaivautuneeksi. No, minä keskityin omaan työhöni ja jätin keskusteluyritykset sikseen, ja tein napakan ylävartalotreenin. Ja aion mennä tulevinakin naistenvuoroina häiritsemään henkilökohtaisia salivuoroja.

Tänään menen kalevalaisen jäsenkorjauksen harjoitushoitoon. Pääsen seuranta-asiakkaaksi hierojalleni, joten saan kolme eri hoitokertaa seuraavan kuuden viikon aikana. Olen sen verran jäykkälihaksinen ihminen, ettei tuo kalevalainen kokonaan minun vaivojani hoida, mutta toisaalta se sellaisena pehmeämpänä hoitomuotona hyvin täydentää hoitokokonaisuutta. Tai en minä tiedä, onko se pehmeämpi, mutta erilainen se ainakin on kuin klassinen hieronta.

Liikunnasta kipee ja väsymyksestä apee

Ja vettäkin sataa. No, semmosta se elämä välillä on. Ei voi aina olla kesä. :)

Nauhoitin yleltä yhden jumpan kerran, kun luvassa oli lihaskuntojumppaa, jossa kuitenkin pyritään pitämään syke jonkin verran korkealla. (Nauhoitustiedoissa lukee 1.1.2012, yhtään en itse olisi osannut sanoa, että joo, uuden vuoden ja uuden vuoden lupausten kunniaksi tässä tämmöinen jumppa.) Olen joskus satunnaisesti niitä jumppia vilkuillut, enkä ole oikeastaan kokenut olevani kohderyhmää. En tiedä miksi. Tämä uuden vuoden jumppa on kuitenkin tosi hyvä. Olen tehnyt sen vasta pari-kolme kertaa mutta joka kerta todennut, että tehokas on joo tehokas. Kutsun sitä hullujen akkojen jumpaksi (kaikella kunnioituksella Annea ja Katjaa kohtaan!) koska ensimmäisen kerran sitä seuratessani itkin ja kiroilin estottomasti, että eikö tämä voi nyt jo loppua, ja en todellakaan tarvitse lisähaastetta liikkeeseen.

No eilen se sujui jo paremmin. Enää ei tullut itku. Eikä kirosanoja. Hiki ja hyvä olo kylläkin. Nyt tuntuu pakaroissa. Huomasin myös, että lonkankoukistajani ovat taas sen verran kireällä, että jos en jotain asialle tee, talvinen vaiva tulee takaisin. (Ja enhän minä tee.) Venytellä pitäisi siis oikein urakalla.

Tänään saan myös hierojan meille yökylään pöytänsä kanssa, joten lihashuoltoa on odotettavissa. Jee!

Eiköhän tämä päivä tästä ala taas toiminnalliseksi muuttumaan, vaikka nyt tekisi mieli vetäytyä peiton alle ja antaa muiden hoitaa kaikki maailman asiat, ettei minun tarvitsisi. Väsyttää, koska nahkavekkarini ilmoitti minulle tänäaamuna viideltä, että ei soisi minun nukkuvan vaan parempi puuha minulle olisi aamupuuron keitto. No eihän siinä, tässä firmassa pääsee vähemmällä, kun tottelee työnantajaansa samantien. Vaikka täytyy kyllä myöntää, että pomo sai istua lattialla ja katsoa Unelmatarhaa ensimmäiset puoli tuntia, kun minä totutin itseäni valveilla oloon pötköttämällä sohvalla viltin alla silmät tiukasti kiinni. Ei voi aina olla nopee startti. Huomenaamulla minä nukun pitkään. Ainakin puoli kahdeksaan!