Mielikuvaharjoittelua

Kannustan kaksivuotiastani kävelemään. Silloinkin, kun ei oikein huvittaisi, esimerkiksi autolta kotiovelle. Se on kuulkaa joskus loputtoman pitkä matka. Koko parkkipaikan yli. Ostettiin lapselle uudet lenkkarit (fuksianpunaiset, Hello Kitty, kaksi tarraa) ja ne onkin nopeat lenkkarit. "Kylläpä sinä hienosti jaksoit juosta, kun sulla on nuo nopeat lenkkarit jalassa." Ja lapsi kävelee, juoksee. On iloinen ja ylpeä. Niin minäkin.

Illalla alamme hokea tuntia ennen nukkumaan menoa "Oletpa sinä väsynyt, onneksi kohta pääset nukkumaan. Voi miten on uniset silmät!" Ja lapsi uskoo. Ja haukottelee. Menee valitsemaan iltasatua, kun onneksi kohta pääsee nukkumaan.

Mitä kannustavaa keksisin itselleni? Sinä olet vahva ja voimakas, kun jaksat kantaa kaksi nukkuvaa lasta parkkipaikalta kotiin! Olet fiksu ja osaava, kun maltat syödä ensin omenan, vaikka mieli huutaa muumikeksejä. Näytät hyvältä uusissa vaatteissasi, vaikket vielä ole tavoitteessasi.

Kaikille niille, jotka kaipaavat kannustusta. Kaikille niille, jotka kamppailevat motivaation kanssa. Kaikille niille, joiden mielestä vasta viiden kilon päästä on parempi. Kuuntele tämä, tämä kertoo sinusta.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!